Shadowrun-retro

 

Kun yksi nimi riittää

Vanha roolipeli palaa henkiin potkustartilla, mikäs siinä on uutta? No se, että Shadowrun Returns on poikkeuksellisesti jatkoa konsolipeleille.

FASAn pöytäroolipeli Shadowrun heitti hauskasti tutut fantasiakliseet uuteen scifiympäristöön, jossa magia ja kyberavaruus löivät kättä ja muuttivat yhteen. Kattaus on kuin luotu videopeleille.

Yrityksistä ennen Paluuta tuorein ja tunnetuin on myös kehnoin. Kuusi vuotta sitten julkaistu onneton, ponneton räiskintä-Shadowrun (Pelit 8/2007, 62 pistettä) muistetaan lähinnä siitä, että Xbox- ja PC-pelaajat saivat moninpelissä kohdata toisensa. Kävi ilmi, että parhaalla padinkäyttäjällä ei ollut mitään jakoa huonoakaan hiirinäppismiestä vastaan, ja sekapelit haudattiin ikuisiksi ajoiksi.

Shadowrun ei ollut ensimmäinen peliversio maineikkaasta pöytäroolipelistä: ysärillä varjokipittäjiä nähtiin konsoleilla peräti kolmen pelin verran. Kaksi niistä kannattaa muistaa vielä nykyäänkin, sillä tuore Shadowrun Returns liittyy niihin juonellisesti. Se kolmas taas on todellinen harvinaisuus.

Super Shadowrun

Shadowrunin ensiesiintyminen videopeleissä tapahtui jo vuonna 1993, kun nokkelasti nimetty Shadowrun julkaistiin Super Nintendolle. Vaikka alustana oli simppeli konsoli, olisi Shadowrun ollut kuin kotonaan aikalaisella PC:llä. Itse asiassa pelin osoitinpohjainen taistelusysteemi olisi toiminut paremmin hiirellä kuin kiikkerällä padilla.

Jake Armitagella on paska päivä. Ensin hän herää, klassisesti ilman muistia, paikalliselta ruumishuoneelta. Seuraavaksi perässä ovat gangsterit ja palkkatappajat. Puhuva koira tulee selittämään outoja ja rikollispomo lähettelee uhkauksia. Päähänkin sattuu, perkele.  Vain kokko puuttuu, niin se olisi kuin juhannukseni 2008.

Synkkä ja futuristinen, jopa film noir -vaikutteista ammentava tarina pisti Jaken juoksemaan pitkin 2050-luvun Seattlen katuja ja kujia etsien vihjeitä siihen, miten ja miksi hän päätyi ruumishuoneelle. Välillä päästiin jopa kyberavaruuteen etsimään tietoja niin mystisestä tekoälystä kuin rikollispomo Drakesta, joka halusi Jaken hengiltä. Draken tapauksessa nimi oli totisesti enne.

Konsoliropeksi Shadowrun olikin selvästi aikaansa edellä. Mukana oli kaikki tietokoneroolipelien normit opittavista keskustelutermeistä seikkailupelimäiseen tavarametsästykseen ja palkattaviin tiimikavereihin. Kriitikot rakastivat, mutta pelaava kansa ei, eikä peliä koskaan julkaistu uudestaan. Harmi, sillä tämä Shadowrun on edelleen erinomainen peli.

Knoppitietona Super Nintendon Shadowrunin tarina pohjautuu Shadowrun-pöytäropen toisen luojan Robert N. Charretten kynäilemään ensimmäiseen Shadowrun-tarinaan Never Deal with a Dragon. Jake Armitage esiintyy sivuosassa myös tuoreessa Shadowrun Returnsissa.

Mega Shadowrun

Toinen ysärikonsoli-Shadowrun, myös omaperäisesti nimetty Shadowrun, julkaistiin Segan Megadrivelle vuonna 1994. Mega-Shadowrun tapahtui kahdeksan vuotta SNES-veljensä jälkeen, niin ikään Shadowrunin ikonisessa tulevaisuus-Seattlessa. Mitään juoniyhteyksiä SNES-kaimaan ei ollut, sillä pelien taustalla olivat eri firmat.

Tiimi shadowrunnereita joutuu väijytykseen kesken keikan. Yhdellä heistä on cybersilmä, joka nauhoittaa julman teurastuksen. Nuori Joshua katsoo tallenteen ja näkee veljensä Michaelin kuolevan tuntemattoman hyökkääjän luoteihin. Joshua suuntaa Seattleen ja vannoo kostoa.

Vaikka pelin juoni ei ole lähellekään yhtä kiinnostava kuin SNES-kaimassa, on Megadriven Shadowrunissa iskua muilla osa-alueilla. Joshualle saa valita ammatin samurain, deckerin tai shamaanin väliltä, ja mukaan saa palkata kaksi shadowrunneria lisää. Koko Seattle on lähes alusta asti tutkittavissa ja pelin kolme juonipolkua vapaasti koluttavissa. Vasta kaikkien kolmen juonipolun tuomien vastauksien myötä pääsee viimeiseen kohtaamiseen.

Huimasti sivutehtäviä, vielä SNES-versiotakin synkempi tunnelma ja vaaralliset viholliset nostavat pelin kirkkaasti Megadriven parhaiden roolipelien joukkoon. Myös kyberavaruusseikkailut olivat isommassa roolissa kuin SNES:llä. Niissä pystyi vaikka murtautumaan suuryrityksen tietoihin ja myymään tiedot kadulla ylimääräistä pätäkkää vastaan. Simppelistä yhden napin taistelusysteemistä huolimatta Mega Shadowrun on ysäripeli-inkarnaatioista lähimpänä pöytäroolipelin sääntöjä.

Myöskään Megadriven Shadowrunia ei ole julkaistu uudestaan, mutta sen ja SNES-version perintö elää Shadowrun Returnsissa, joka toimii yhdistävänä tekijänä muinaispelien tarinoiden välillä, sijoittuen kronologisesti pelien välimaastoon. Lisäksi Returnsissa on mukana kummankin pelin säveltäjät.

Shadowrun CD

Kolmas ja vähiten tunnettu ysärikonsoli-Shadowrun kulkee tuoreella nimellä Shadowrun. Peli julkaistiin vuonna 1996 Megadriven CD-lisälaitteena toimineelle Mega-CD:lle, mutta vain ja ainoastaan Japanissa. Miksi vain Japanissa? Koska se perustuu Japanissa julkaistuun Shadowrun-mangaan, jonka hahmot ovat isosilmäisiä ja niin ihanan kawaii!

Nipponrun on niin harvinainen peli, etteivät edes otakut fanilaumat ole sitä kääntäneet englanniksi, joten pelin laadun arvioiminen länsimaisittain ja ilman japaninkielen taitoa on kovin vaikeaa. Sitä pelanneet kyllä hehkuttavat sen olevan muinais-Shadowruneista paras, Shadowrunin maailmaan huonosti sopivasta visuaalisesta tyylistä huolimatta. Osaksi visuaalinen novelli, osaksi vuoro- ja tiimipohjainen taktiikkaroolipeli olisi tyylistään ja nichè-alustastaan huolimatta ehdottomasti ansainnut myös länsijulkaisun.

Assassin’s Run

Tiesitkö, että 90-luvun lopulla PC:lle piti ilmestyä toimintaversio Shadowrunista? Epäonninen projekti oli jo etukäteen tuomittu kadotukseen, koska kaikkien nimitraditioiden vastaisesti se oltiin ristimässä nimellä Shadowrun: Assassin.

Assassinin piti ilmestyä alkuvuodesta 1998 ja kertoa naispalkkamurhaaja Solitairesta, jonka tehtävänä oli murhata muita palkkamurhaajia. Ajalle tyypillisesti tehtävien piti olla avoimia. Solitaire olisi hiipinyt kuin kummitus kohteen kimppuun ja hätistänyt pennut paikalta, ennen kuin kakka osuu tuulettimeen.

Ideatasolla peli kuulostaa niin vahvasti vuosituhannen vaihteen hiiviskelyklassikoilta, että on harmi, ettei pelaava maailma ehtinyt nähdä Assassinin todellisia karvoja. Shadowrun: Assassinin piti olla ensimmäinen peli kokonaisessa Shadowrun-pelien sarjassa. Jos Shadowrun: Assassin olisi julkaistu, muistelisimme ehkä sitä Deus Exiemme ja Thiefiemme rinnalla.

Shadowrunin videopelielämä on ollut poukkoilevaa. Vanhat roolipelit olivat aikansa parhaita, mutta ei niitä kukaan pelannut. Yhtä peruutettua toimintapeliä ja toista hävyttömän huonoa räiskintää myöhemmin Shadowrun Returnsin suosio potkustarttilassa todistaa, että vanhalla lisenssillä on vetoa nykyvideopelirintamalla.

Vielä kun vanhoista klassikoista saataisiin digijulkaisut. Shadowrun Returnsin editorillahan niitä ollaan jo toteuttamassa, mutta originaali on aina originaali.

Juho Penttilä

assassin1-3: Kolmonen on Next Generation -lehden skannaus, pari muuta leikeltyjä kuvia siitä. Juuri muuta kuvamateriaalia en pelistä löytänyt. Käyttäkää jos on käyttismatskua.

 

cd1: Väkivaltaa ja animesilmiä. Tältä näyttää Shadowrun japanilaisittain.

cd2/4: Hahmot kuin vanhasta Final Fantasysta, mutta ei, tämä on Shadowrunin taisteluruutu! (Mega-CD)

cd3: Pelanneet osaavat sanoa tarinan olevan Shadowrun-synkkä, mitä ei kuvista uskoisi. (Mega-CD)

mega1: Joshua näyttää aivan kasaritoimintapelin päähahmolta. (Megadrive)

mega2: Mukana kulkee maksimissaan kaksi shadowrunneria, jotka voi palkata joko yhtä tehtävää varten tai vakituiseksi avuksi. (Megadrive)

mega3: Shadowrunin kyberavaruus oli pelin näyttävin osio. (Megadrive)

mega4: Segalla keskusteltiin valmislauseilla. (Megadrive)

snes1: Super Nintendolla opittiin avainsanoja, joilla pystyi hankkimaan lisätietoa. (SNES)

snes2: Minäkin olen nähnyt tämän unen. Valitettavasti Jakelle tämä ei ole unta. (SNES)

snes3: Taistelu toimi osoittamalla ja klikkaamalla. Harmi että se oli yllättävän työlästä padilla. (SNES)

snes4: Maisemien tutkiminen ja tavaroiden käyttäminen oli kuin ajan seikkailupeleistä. (SNES)

Julkaistut Shadowrun-videopelit ennen Shadowrun Returnsia:

Shadowrun (SNES, 1993)

Shadowrun (Megadrive, 1994)

Shadowrun (Mega-CD, 1996)

Shadowrun (PC/Xbox 360, 2007)

Lisää aiheesta