Rynnäkkökivääri, haulikko, kyberrefleksit, antimaaginen generaattori ja teleportaatioloitsu. Shadowrunissa ostoslistat ovat aidosti outoja!
Pssst! Hei, kaveri! Haluatko kuulla salaisuuden? Kerron sen silti! Lehdellämme on sähköinen ilmoitustaulu, missä toimitussihteerimme Sari ilmoittaa toimitukseemme saapuneista arvostelupeleistä. Mielenkiintoisimpiin peleihin sukkelat avustajamme tarttuvat minuuteissa. Nopeat syövät hitaat. Jos olit käymässä päiväkaljalla, kun ilmoitustaululle paukahti kuulutus viimeisimmästä Grand Theft Autosta, se on voi-voi.
Kaiken kansan suosikkien vastapainoksi Sarin epäkiitollisena tehtävänä on ilmoittaa myös vähemmän mielenkiintoisista arvostelupeleistä. Sellaisista, mitkä toistuvista avustajien maanitteluista huolimatta eivät meinaa kadota ilmoitustaululta kulumallakaan. Mitä se sitten kertoo Shadowrunista, että kahden viikon odottelun jälkeen arvosteluvastuu kaadettiin minun niskaani?
Hemmetin avustajat, tämä vielä kostetaan!
Ei mikään mestariampuja
Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Shadowrun ei ole huono peli. Minun on kuitenkin vaikea suhtautua asiallisesti peliin, mitä pelaan pikemminkin velvollisuudesta kuin omaksi ilokseni. Sehän Shadowrunissa niin kalvaakin – keskinkertaisuus! Vaatimatonta viihdykettä vaatimattomassa paketissa.
Vielä julmempaa olisi luonnehtia Shadowrunia teknologiademoksi, vaikka sitähän se on: ensimmäinen nettiräiskintäpeli, jossa PC:n ja Xbox 360:n omistajat kohtaavat samalla areenalla. Suuri urheilujuhlan tunne jää silti puuttumaan, sillä datanörttejä ei erota konsolipelaajista. Eroa ei huomaa edes pelitaidoissa, sillä Shadowrunin aseet ovat niin epätarkkoja, että niillä osuminen muistuttaa lähinnä lottoarvontaa. ”Roiski ja rukoile”, kuten ohjekirjassakin neuvotaan.
Haukkuisin Shadowrunin maan rakoon, ellei se olisi niin huolellisesti suunniteltu. Moninpelin osaset ovat niin nätisti tasapainossa, että harvoin näkee vastaavaa. Yksikään ase ei dominoi eikä mikään lisäominaisuus ole torjumaton. Tiimit tasataan pelaajien taidon mukaan ja puuttuvat pelipaikat täytetään boteilla. Vaikka Shadowrunin ilot ovat laimeita, sen suunnitteluratkaisuissa paistaa kristallinkirkas ajatus.
Hyvän pelitasapainon ohella Shadowrunissa on ilahduttavan omaperäinen viitekehys. Tavanomaisen pyssyttelyn sijaan taistelua käydään maailmassa, missä huipputekniikka kohtaa ihmisperimässä sopukoista vironneen taikuuden. Eivätkä joukkuetoverit ole mitään perusmosureita, vaan väkivahvoja peikkoja, vikkeläkinttuisia haltioita ja magialle vastustuskykyisiä kääpiöitä. Rotuvalinnan jokapaikanhöylä on tietenkin metsästäjä-keräilijänäkin tunnettu Homo sapiens.
Pihvi puuttuu
Pohjimmiltaan Shadowrun on Counter-Strikea, missä ostetaan aseiden lisäksi taikuutta ja teknologiaa. Kymmeneen erään pilkotuissa matseissa ehtii hankkimaan kaiken mitä haluaa, sillä taiat ja implantit siirtyvät kuolemanjälkeiseen elämään. Täysin ylihinnoiteltua sinkoa ja melko kallista sniper-kivääriä lukuun ottamatta kaikki aseet ovat niin halpoja, ettei yhtäkään taistelua tarvitse aloittaa pelkällä pistoolilla.
Sääli vain, että Shadowrunin tulitaistelut ovat harvinaisen munattomia. Yksikään ase ei tuntunut omalta, sillä ne ovat kaikki epämiellyttävän alitehoisia. Pelihahmot ovat liian kestäviä ja hyökkäyksiltä pakeneminen liian vaivatonta. Siinähän ihmettelet, kun kohteesi taikoo itsensä vaaran tieltä kadoksiin.
Shadowrunissa ei törmää supersankareihin, sillä taikoja ja kyberimplantteja voi olla aktiivisena vain kolme kerrallaan. Minun kirjoissani se on ongelma, sillä Shadowrun kaipaisi kipeästi potkua persiille. Tulta ja tulikiveä taivaalta eikä mitään hissuttelua selästä aukeavien liitosiipien ja tontille kasvavien elämän puiden kanssa. Edes henkiinherätysloitsu ei vakuuta, sillä tovereita elvyttäviä lääkintämiehiä on nähty nettiräiskinnöissä jo maailman sivu.
Paraskaan pelitasapaino ei yksinään riitä, jos muut eväät ovat kuin pula-ajalta. Kunnollisen yksinpelin puuttumisen vielä ymmärtää, mutta ei suppeaa kenttävalikoimaa ja ranking-listojen poissaoloa. Makeimmatkin voitot jäävät vaille merkitystä, kun tilastot katoavat ajan virtaan kuin kyyneleet sateeseen.
Shadowrun, meillä olisi voinut olla hauskaa, mutta tämä juttu ei oikein toimi. Kuinka voisin olla uskollinen sinulle, kun et ole uskollinen edes roolipeliesikuvallesi?
62
