Frozenbyten pelin vahvin hahmo on nainen, jonka tavoitteena on kaataa kuningas. Peliklassikoista esikuva ei ole silti shakki vaan Thief.
Espoolaisen Frozenbyten Shadwen lainaa perusasetelman Thief-klassikolta, mutta onneksi malttaa olla sotkematta soppaan yliluonnollisia aineksia. Shadwen-salamurhaajan tehtävänä on murhata kuningas. Tavoite vaatii tunkeutumista kaupunkiin, etenemistä kapeita katuja pitkin linnaan ja sieltä kuninkaan kammariin. Reitti pursuaa vartijoita, jotka ampuvat kysyessään: ”Kuka siellä?”
Shadwen ei pärjää taistelussa, joten nihdit on joko kierrettävä, yllätettävä ansoilla tai nitistettävä. Tappo vaatii, että vastustaja ei näe iskun tulevan. Ruumiitkin pitää kätkeä, sillä nirhatun toverinsa löytänyt vahti tekee heti yleishälytyksen, jolloin kuningas pakenee turvaan.
Lone Girl and Cub
Alkumetreillä Shadwen saa ristikseen Lily-orpo-tytön, joka tunkee väkisin mukaan kuninkaan salamurhakeikalle. Pelaajan ohjaaman Shadwenin lisäksi kenttien läpi pitää saada houkuteltua myös tekoälyn ohjaama Lily. Pelin pituinen saattotehtävä kuulostaa painajaiselta, mutta Lily liikkuu varsin järkevästi ja sotilaat kääntävät sopivissa väleissä selkänsä tytölle. Bonuksena vartijat ovat liki kuurosokeita Lilyn suhteen, joten pelaaminen ei koskaan katkea tekoälyn takia. Lily pujahtaa usein ohi paikoissa, joissa Shadwen paljastuisi heti.
Itse Shadwen on kuin Trinen varas, sillä murhaaja pystyy tarttumakoukulla vetämään itsensä katoille, flengaamaan ja kiskomaan esineitä. Alkua ja loppua lukuun ottamatta kentät ovat mukavan avoimia, jolloin niissä löytyy vaihtoehtoisia etenemisreittejä ja väijypaikkoja. Kentät ovat täynnä vartijoiden niskaan kiskottavia laatikoita ja nuotion vieressä lojuvia räjähtäviä tynnyreitä. Fysiikkamoottori vastaa siitä, että nuotioon työnnetty tynnyri saattaa livetä myös sivuun.
Tarttumakoukun lisäksi käytössä on myrkkynuoliansaa, räjähdettä, miinaa tai vaikka vartijat luokseen houkutteleva minirobotti, jonka kyytiin voi kiinnittää vaikka nuoliansan tai räjähteen. Ansoilla leikkiminen käy viihteestä, mutta valitettavasti ansat pitää rakentaa kentissä jaetuista raaka-aineista ja ainesosia jaetaan kitsaasti. Yleensä vasta useamman vartijan ongelmapaikassa muistaa, että onhan minulla muitakin varusteita kuin tikarit ja köysi.
Shadwenissa aika on yhtä suhteellista kuin tuoreessa Superhotissa. Aika etenee vain kun Shadwen liikkuu, mitä pystyy hyödyntämään hypyissä, tapoissa ja ansavirityksissä. Jos ei liiku, vartijatkaan eivät liiku, mutta kuvakulmaa voi kääntää, jolloin voi tähdätä rauhassa tikariniskunsa tai heittoköyden paikan. Systeemi tuntuu aluksi kankealta, mutta aika nopeasti siihen tottuu. En tosin missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi pelissä on moinen aikasysteemi? Kentät eivät ole superhotin tarkasti rakennettuja puzzleja, vaan päinvastoin kannustavat kikkailuratkaisuihin.
Shadwen pystyy myös kelaamaan aikaa taaksepäin. Systeemi ei helpota peliä liikaa, sillä vartijat ampuvat heti ja äkkikuolema iskee usein. Pari kertaa jouduin jopa kelaamaan takapakkia liki kentän alkuun, koska kierroksella ollut stevari löysi huolimattomasti kätkemäni ruumiin. Hälytyskellon eteen jätetty miina ratkaisi ongelman.
Miekka sun rintaan
Fysiikat ovat trinemäisen viihdyttävät. Laatikoita voi työntää, vetää köydellä, räjäyttää ilmaan tai ilmalentoon, mikä poikii tietenkin lisäseurauksia. Parhaimmillaan fysiikkamoottorin tuuritapot vievät puoli vartiovuoroa, kun miinan räjähdys heittää laatikon toiseen pinoon, joka kaatuu tilannetta tarkastamaan tulleen vartijan niskaan.
Vartijoiden välttely ja väijyttäminen käyvät viihteestä. Parhaimmillaan väärään paikkaan tapettu mies muuttaa Shadwenin massamurhasimulaatioksi, kun jäljet peittääkseni joudun tappamaan jokaisen paikalle eksyvän raukkaparan. Vartijat eivät ole järin älykkäitä eikä omia työtovereita muisteta saati kaivata. Tosin ilmiö on tuttu arkimaailmasta. Vaikka Fokus Median toimistolla ei näy yhtään työkaveria, vasta keittämäni herkullinen kahvi katoaa jonnekin, ennen kuin ehdin tippaakaan mukiini kaataa.
Shadwenin ja Lilyn suhdetta puidaan kenttien välillä ääninäytellyissä pätkissä. En tiedä, miten Lily suhtautuu Shadweniin, jos onnistuu pujottelemaan vartijoiden ohi rauhanomaisesti, sillä jäin kiinni verekseltään liki ensimmäisissä kentissä. Sen jälkeen Lily pitää Shadwenia hirviönä, mihin palkkatappajalla ei ole juuri vastaan väitettävää. Tekijöiden mukaan pelin pystyy läpäisemään tappamatta ketään, mutta valitsin harkitun murhalinjan ja tapoin vain etenemisen pysäyttävän nihdit. Jos haluan kiusata vartijoita pullojen kilistelyllä, lähden rautatieasemalle.
Tykkäsin pelistä, mutta suurin ongelma Shadwenissa on, että pelin läpäisee yhdessä iltapäivässä. Shadwenissa näkyvät nopea julkaisutahti kaikkialla, esimerkiksi grafiikkaa ja musiikkia kierrätetään koko ajan, kaupunginvahteja on vain kahta tyyppiä, asukkaita ei ole lainkaan ja tappoanimaatioita muistan kolme. Shadwen onkin Frozenbyten kokeilu. Tiimi testasi, pystytäänkö peli tekemään aikaisempaa nopeammalla aikataululla, jotta firma ei käy jokaisen julkaisun myötä kuilun reunalla. Toisaalta peli ei ole hinnalla pilattu. Kylkiäisenä saa täysverisen editorin, jolla voi muokata nykyisiä kenttiä, tehdä uusia tai leikkiä fysiikoilla sydämensä kyllyydestä.
Pinnoissa ei ole yhtään suomilisää. Aidosti yllätyin kuinka paljon peli tuntuu hiertäneen porukkaa. Kokonaisuus on viihdyttävä Thiefin ja Trinen yhdistelmä, ehkä sen arvostaminen vaatii vanhempaa sielua. Onneksi idean kantavuutta voi itsekin testata, sillä Shadwenista julkaistiin demo, josta näkee uppoaako peli-idea ja kuinka syvälle. Demo on jaossa Steamissa.
Shadwen
Arvosteltu: PC Frozenbyte
Versio: 1.00
Suositus: Quad-Core 2.0 GHz/Dual-core 2.6 Ghz, 8 Gt, GTX 560/HD 6850
Testattu: i7 4.0 GHz, 16 Gt, GTX 970
83
