Venyvän Irakin sodan myötä Yhdysvaltojen toinen pitkittynyt sotaretki on noussut ajankohtaiseksi: Shellshock Nam '67:ssä taistellaan Vietnamin napalminhajuisessa viidakossa hippihittien kaikuessa kanttiinin kaiuttimista.

Kuva partioretkien viidakkotaisteluista on toimiva. Autenttinen radioliikenne, viidakon ja taisteluiden äänet sekä rinnalla sotivien miesten kommentit luovat maittavan äänimaton. Sissejä väijyy jokaisen puun edessä ja takana, joten lehvästön hämärään on tiirattava koko ajan.

Suojaa haetaan kivien takaa ja maaston muodoista. Joskus kiikarikiväärillä väijyminen on paras strategia, joskus kranaattien viskominen vie helpoimmin eteenpäin, joskus on päästettävä rynnäkkökiväärisarjoina sisäinen pikku pirulainen irti. Meissä jokaisessa asuu sellainen, eikö vain?

Joukkuetovereita ei käskytetä, vaan ne seuraavat sinua tai sinä niitä tehtävästä riippuen. Joskus kaverit tumpeloida tyllertävät suoraan aseen eteen kesken kiivaan tulituksen. Silloin tällöin kulkureitti on puhdistettava pirullisista ansoista ennen kuin kukaan suostuu etenemään kohti vihollislinjoja.

Kranaattien lisäksi mukana voi olla kerrallaan yksi isompi ase, joten asevalinnalla on merkitystä. Manan maille siirtyneet vietnamilaiset jättävät jälkeensä onneksi villin valikoiman varusteitaan, joten asetta voi vaihtaa kesken tehtävän.

Kaupunkisissinä luokses pompin

Vaikka etenemisstrategiaan voi vaikuttaa, Shellshock on silti aikamoinen tunnelitaistelujen taidonnäyte. Retket etenevät etapista ja tehtävästä toiseen suoraviivaisesti ilman mutkittelua. Seikkailumieliset ajatukset on estetty kaadetuilla puilla, kivenvyörymillä ja naurettavan matalilla ojilla, joista sotilas ei yksikertaisesti pääse kipuamaan ylös.

Keinotekoisiin rajoihin tottuu nopeasti, mutta alkumatkasta ne sekä huvittavat että ärsyttävät. Toisaalta pelintekijöitä ymmärtää, koska turhaa työtä on kai heidänkin vältettävä. Far Cryn laajoihin taistelutantereisiin verrattuna Shellshock tuntuu klaustrofobiselta kujanjuoksulta.

Välillä viidakoista pölähdetään kylille ja kaupunkeihin, mutta viidakon tehokas rakeinen ja sumuinen tyyli ei valitettavasti istu kaupunkimaisemaan. Talot ovat rumia, näkyvyyttä korttelin verran ja ruudunpäivitys nykiä nylkyttää. Vaihtelua tarvitaan, mutta grafiikkamoottoriin olisi pitänyt lisätä samalla kierroksia. Onneksi loppukliimaksin temppeli näyttää siistiltä.

Shellshockin aikuinen kuorrutus on naurettavaa. Leirissä käytävä dialogi on tyhmää teinikamaa, naiset ovat joko isorintaisia hoitsuja tai vietnamilaisia petturihuoria. Pimeästä puodista voi ostaa spiidiä, rauhoittavia lääkkeitä ja alastonkuvia. Geneven sopimuksesta ei ole tietoakaan ja vankeja kidutetaan kuin Irakissa. Onneksi videovälikkeet voi ohittaa nappia painamalla, eikä leirissä tarvitse viipyä kuin sen verran, että hyppää seuraavaan tehtävään.

Vietnamilaiset sotilaat on kuvattu sen vanhemman Vanhasen väitteiden mukaisesti tyhmäksi tykinruoaksi, joka juoksee kamikaze-tyyliin kohti omaa tuhoaan. Ammuin sissin seisoksimasta kaverinsa vierestä ja toinen jatkoi tyytyväistä viheltelyään. Toisaalta vuosikymmeniä jatkuneessa sodan metelissä voi kuuroutuakin.

Hektinen helvetti

Jos Shellshockista karsisi kaiken ylimääräisen kuorrutuksen eli välivideot ja sotilasleirissä käpöttelyn, tapahtumat voisi sijoittaa mihin tahansa viidakkoon missä tahansa maanosassa. Ideana on edetä tehtävästä toiseen, ampua kaikki eteen tulevat viholliset ja pysyä itse hengissä.

Hengissä pysyminen on poikkeuksellisen helppoa, koska harvoin yksi luoti, ansa tai kranaatti vie nirrin. Elämänvoima palautuu nopeasti pitämällä lepohetken, joten jorpakkoon tai kiven taakse sukeltelu haavoja nuolemaan on oleellinen osa etenemisstrategiaa.

Kaikkiaan tehtäviä on yksitoista, ja niiden aikana nuoresta alokkaasta kypsyy kylmä ja kyyninen erikoisjoukkojen taistelija. Moninpeliä ei ole vaan koko hommasta on selvittävä tietokonekamujen kanssa.

Shellshock Nam '67 on viimeistelemättömyydestään huolimatta hyvää viihdettä, jossa ei saa eikä tarvitse ajatella syvällisiä. Parhaimmillaan tunnelma on sen verran murea, että ne löysemmät loat voi antaa anteeksi. Bonussysteemi yrittää houkutella takaisin jo koluttujen kenttien pariin, mutta siihen Shellshockin vetovoima ei riitä. Kerta viidakkohelvetissä on tarpeeksi.

* * * * *

Vietnam Xboxissa

Shellshock Nam '67 jää Guerrillan ensimmäiseksi ja viimeiseksi Xbox-peliksi, talo on luvannut tehdä tulevat pelinsä vain ja ainoastaan Sonyn konsoleille.

Käytännössä Xbox-versio on pelillisesti identtinen PS2-version kanssa. Grafiikka on toisaalta siistimpää, mutta samalla myös steriilimpää. PS2-version rakeisuus sopii mainiosti viidakkosotaan, mutta Xbox-versio pyörii paremmin kaupungeissa ja kylissä.

Vaikka Xbox-versio mainostaa Dolby Digital -monikanavaääniä, eroa ei korvin kuule. Tuntuu jopa joskus siltä, että PS2:lla pelatessa pommit jyrähtävät muhkeammin. Outoa.

JTurunen

78 pistettä