Shenmue 2 (Dreamcast) – Alaston satama

Kulttikonsoli Dreamcast on kuollut, mutta vielä tulee hyviä pelejä. Paitsi, että Shenmue ei ole pelkkä peli, vaan kokonainen maailma. Se on Segan maineikkaan pelisuunnittelija Yu Suzukin kunnianhimoinen projekti, joka luo kokonaan uudenlaisen seikkailua, elokuvaa ja arkisimulaatiota yhdistelevän elämyksen.

Alkuperäisen Shenmuen luvattiin olevan simulaatio elävästä kaupungista, jossa pelaaja pystyisi tekemään lähes mitä tahansa ja liikkumaan vapaasti juonellisen seikkailun keskellä. Lupauksesta ei jääty kovin kauas.

Seikkailupeli Shenmuen tarina kerrotaan mahtipontisesti kuudessatoissa episodissa. Vuosi sitten Dreamcastille ilmestynyt ykkösosa käsitteli niistä ensimmäisen, jatko-osa kolme seuraavaa episodia.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1986-1987. Ryo Hazuki, taistelulajeja harrastava japanilaisnuorukainen koki kovia kotikaupungissaan Yokosukassa, kun muukalainen Lan Di tappoi Ryon isän. Päättäväinen Ryo vannoi kostoa ja lähti murhaajan perään. Matka kuljetti Ryon monen juonimutkan lävitse lopulta Hongkongiin lähtevään laivaan.

Kakkososa alkaa, kun Ryo saapuu Hongkongiin taskussaan vain tukku rahaa ja ainoana johtolankanaan osoite, joka toivon mukaan johtaa Lan Din jäljille.

Suurkaupungin kadut

Pääosassa Shenmuessa on valtava pelimaailma, joka hakee uskottavuudessaan vertaistaan. Neljän CD:n mikrokosmoksessa liikkuu hengästyttävä määrä ihmisiä, jotka eivät ole vain maiseman osia vaan omaa elämäänsä eläviä itsenäisiä yksilöitä. Jokaisella on jotakin sanottavaa ja persoonallinen tapa esittää asiansa.

Kello tikittää, aurinko kiertää taivaalla ja säätilat vaihtuvat. Selkeä aamutaivas vaihtuu iltapäivän sadekuuroihin ja komean iltaruskon myötä kadut syttyvät öiseen loistoonsa. Autoruuhkat huristavat Hongkongin moottoriteillä, ostoskadut täyttyvät ihmisvilinästa ja sokkeloiset korttelit pursuavat kauppoja ja ravintoloita. Elävän suurkaupungin tunnelma on käsinkosketeltava.

Yksityiskohtaisuudessa ei ole tingitty missään, vaan joka ainoa syrjäkadun seinätiili on hiottu fotorealistisella tarkkuudella. Grafiikka puskee koneen äärirajoille, mistä maksetaan usein ruudunpäivityksen takkuiluna sekä tuntuvina lataustaukoina.

Sinänsä kelpo musiikki jää sivuosaan loistavan äänimaailman rinnalla. Kaduilla kuulee liikenteen melua, puheensorinaa ja katusoittajien musiikkia. Vuoristometsissä puolestaan soi vain lintujen laulu, tuulen suhina ja kaukaisten vesiputousten jyminä.

Kung fu -elokuvaa ja refleksitestejä

Seikkailu jatkuu ykkösosasta tuttuun malliin. Tapahtumia seurataan Ryon ulkopuolelta kuin elokuvassa. Joka aamu Ryo herää ja lähtee kaduille muistivihkon johtolankojen perässä. Tehtävät voivat olla vaikkapa tyyliä mene sataman uhkapeliluoliin ja ota selville paikallisen rikollisjohtajan olinpaikka. Suunnistusohjeet kysellään vastaantulijoilta.

Perillä juoni nytkähtää keskusteluanimaation verran eteenpäin ja muistikirjaan ilmestyy seuraava määränpää. Tehtävissä ei ole aikarajoja, joten aikaa voi niiden lomassa viettää vapaasti vaikkapa lukuisia alipelejä pelaamalla.

Välillä Ryo joutuu tappeluihin, joissa nujakointi hoituu mätkintäpelityyliin nappiyhdistelmiä rämpyttämällä. Nyrkkitappelut toimivat hidastempoisen seikkailun vastapainona erinomaisesti, vaikka oikeiden mättöpelien sulavuuteen ei aivan ylletäkään.

Osa taisteluista käydään omaleimaisissa refleksinopeutta vaativissa toimintajaksoissa, joissa painellaan nappeja ruudulle ilmestyvien symboleiden mukaan samalla kun Ryo niittää gansterimassaa ennaltamäärätyin liikkein ja kuvakulmin. Myös takaa-ajot hoidetaan tähän tyyliin. Pelissä ei voi varsinaisesti kuolla, vaan taisteluita ja toimintakohtauksia pyöritetään alusta niin kauan, että ne läpäistään.

Shenmue onnistuu yhdistämään realistisen pelimaailman ja juonivetoisen seikkailun hyvin, mutta ei täydellisesti. Perusongelma on pelikaavan jankkaavuus. Koska perinteiset esine-puzzlet rikkoisivat uskottavuutta, rakennetaan pelisisältö kokonaan erilaisten juoksuhommien varaan, mikä maistuu pidemmän päälle keinotekoiselta.

Kestoa pitkitetään ikävästi realismilla. Jos lompakko on tyhjä ja eteenpäin pääsee vasta kun kasassa on viisisataa, rahat on haalittava kasaan otsa hiessä joko uhkapeleillä tai työtä tekemällä. Kerrostalojen yläkerroksiin kävellään tietysti rappu kerrallaan. Muutamalla oikopolulla pelaamista olisi sujuvoitettu ja juonenkerrontaa terävöitetty.

Jatko-osana Shenmue 2 onnistuu. Ykkösosan suurimmat virheet on korjattu ja pelimaailma on monta kertaa laajempi käsittäen Hongkongin lisäksi Kowloonin sekä Guilinin vuoriston. Tärkeimpänä uudistuksena umpitylsä odottelu on eliminoitu ja tiettyyn kellonaikaan tapahtuviin tapaamisiin voi hypätä suoraan. Animaatioita ei sen sijaan voi ohittaa. Tämä kiroiluttaa toimintakohdissa, joissa yksikin väärä napinpainallus pakottaa kertaamaan juonta minuuttikaupalla ennen kuin kohtaa pääsee yrittämään uudestaan.

Juoni ei etene merkittävästi. On rohkea idea, että kahden kokopitkän pelin jälkeen tarinasta on esitetty enemmän kysymyksiä kuin annettu vastauksia. Hieman häiritsee myös se, että vaikka näin suuri tarina antaisi loistavat puitteet päähenkilön kehittymiselle, Ryo on edelleen se sama teräshermoinen, mitään pelkäämätön puunaama, joka nähtiin jo ykkösosan alkudemossa.

Vioistaan huolimatta Shenmue 2 on hyvä jatko-osa ja kokemisen arvoinen seikkailu, jos kärsivällisyyttä ja kykyä eläytyä pelimaailmaan löytyy. Ainakin Shenmue on rohkeasti uudenlainen pelikokemus, mikä on aina ansio jo sinänsä.

84