Digital Devil Saga on tarina siitä, kuinka kaikki lupaukset osoittautuvat valheiksi, mutta taistelu jatkuu: Shin Megami Tensei vie toiviomatkalle helvettiin.
Digital Devil Saga -roolipelissä kamppailtiin pääsystä luvattuun maahan Nirvanaan, minkä taistelun puolidemoni Serph soturijoukoineen voitti. Ikävä yllätys iskee kakkososassa. Paratiisin sijaan Nirvana on vihamielinen maailma, jossa musta aurinko muuttaa ihmisiä kiveksi ja pakottaa sivilisaation rippeet maan alle.
Tästä alkaa taitavasti kerrottu, tyylikkään synkkä tarina, joka vie hienosti päätökseen ykkösosassa alkaneen juonikuvion. Koska kyseessä on suora jatko-osa, ensimmäisen Shin Megami Tensein pelaaminen on juonen kannalta suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä. Seikkailun mittaan käydään takaumina läpi ykkösen avaintapahtumat, joiden kautta noviisikin pääsee tarinassa kärryille.
Pirulliset voimat liikkeellä
Seikkailussa vallitsee kiehtova tunnelma, joka on pelin ehdoton valttikortti. Vaikka grafiikka ei nostata aaltoliikettä, tyylikäs hahmo- ja hirviösuunnittelu sekä virtaviivaiset ympäristöt luovat vahvan omaperäisen ilmeen, jota hissipopista raskaaseen rokkiin vaihteleva musiikki hienosti tukee.
Tunnelman viimeistelee poikamainen asenne, joka pyllistää kukkahattutädeille ja pyyhkii moraalisaarnoilla takapuolensa. Pelissä kiroillaan ja nähdään niukasti pukeutuneita demonittaria. Koska Serph ja kumppanit ovat itsekin puolidemoneita, he popsivat kaatuneet viholliset sieluineen suihinsa.
Taistelusysteemi on toimiva sekoitus vauhdikasta mättöä ja taktikointia. Systeemi pyörii perinteisellä vuoropohjaperiaatteella, jossa kukin hahmo vuorotellen käyttää nyrkkiä, loitsua tai esinettä, sitten vihollinen tekee samoin. Ykkösen tavoin hahmot muuntuvat matseissa demonimuotoon, mikä avaa käyttöön mahtavat pirunvoimat.
Taktiikat rakentuvat vastustajien heikkouksien ympärille. Jokainen vastaan tuleva epäsikiö on heikko jollekin elementille ja vastavuoroisesti immuuni toiselle. Juju on siinä, että iskemällä esimerkiksi liekeille arkaa demonia tuliloitsulla ansaitsee seurueelle ylimääräisen iskuvuoron. Sitä vastoin heittämällä jäälle immuunin pirun pakastimeen menettää vuoron. Kääntöpuolena myös hahmoilla on herkät paikkansa, jotka on paikattava suojaloitsuilla, ellei halua vastustajan hyödyntävän niitä.
Taistelusysteemi toimii hyvin, vaikka vastustajien heikkouksien etsiminen ja niiden muistaminen käy välillä työstä. Systeemin ansiosta tavallisissa bulkkitaisteluissa on kiitettävästi jännitettä, sillä muutama väärin valittu hyökkäyskuvio ja helpot perushirviöt läiskäisevät ruutuun game overin.
Satunnaisesti hampaita kiristyttää vaikeustaso, joka on hetkittäin tiukka. Haasteellisuus tuo (pomo)taisteluihin palkitsevuutta, mutta vastavuoroisesti hahmoja saa välillä kasvattaa puuduttavan pitkään, ennen kuin kuumimmissa helvetin pätseissä siinnyt perkele suostuu heittämään hiilihangon nurkkaan. Taistelut puhkeavat vanhakantaisesti tyhjästä ja tuhkatiheään. Pahimmillaan demonit yllättävät muutaman askeleen välein, mikä on välillä äärimmäisen turhauttavaa, jos luolastossa etenee vartissa noin metrin.
Mantrankasvatus
Teemaa lukuun ottamatta Digital Devil Saga 2 noudattaa tuttua japsiropekaavaa. Serph ystävineen raivaa tiensä läpi Nirvanan futurististen, demoneita kuhisevien tutkimuslaitosten ja tunneliverkostojen taistellen ja juonianimaatioissa keskustellen. Välillä piipahdetaan kaupungeissa jututtamassa paikallisia ja ostamassa rompetta.
Voitetuista taisteluista ansaitaan kokemus- ja kykypisteitä. Kokemustasojen täyttyessä pelaaja saa boostata Serphin ominaisuuksia parilla pykälällä ja kasvattaa tämän hauista, nopeutta tai loitsijan lahjoja. Muiden hahmojen kehitykseen ei harmillisesti voi vaikuttaa.
Hahmot oppivat uusia taitoja sen mukaan, millaisen kykypallon, eli mantran, hahmoon liittää. Taisteluissa mantra kerää kykypisteitä ja kun vaadittu pistemäärä täyttyy, hahmo saa käyttöönsä mantran sisältämät taidot. Mantrat ostetaan kennomaisesta kykytaulukosta, jossa jokainen opittu mantra avaa käyttöön sen ympärillä sijaitsevat, entistä voimakkaammat taidot.
Systeemi toimii mainiosti. Koska kaikki hahmot voivat oppia kaikki kyvyt ja erilaisia taitoja on valtava määrä, seurueen taistelustrategioiden rakentaminen on kiinnostavan monipuolista ja joustavaa. Kerrallaan hahmoilla voi olla vain kourallinen kykyjä käytössä, mutta taitoarsenaalia voi kätevästi muokata milloin vain.
Shin Megami Tensei -sarjan kiehtovan synkässä maailmassa riittää demonista vetovoimaa. Teemaa luo puhdasotsaiseen supersankarimoraaliin (saa tappaa heikommat, jos on hyvis), sille kuuluvan tumman auran. Sankari on kerrankin samanlainen piru kuin pahikset.
83
