Shin Megami Tensei: Lucifer's Call (PS2) – 28 päivää myöhemmin

Shin Megami Tensei: Lucider's Call kertoo juuri siitä mistä roolipelejä usein syytetään: päähenkilö on demonien johtaja, joka luo uutta, uljaampaa maailmaa.

Tokiolainen (nimetön) teinipoika on matkalla paikalliseen sairaalaan vierailemaan sairastuneen opettajansa luona. Matkalla poika näkee oudon unen, jossa salaperäinen nainen kertoo maailman pian tuhoutuvan, jotta uusi, uljaampi luomakunta voisi syntyä. Samalla nainen ilmoittaa, että nuorukainen on valittu selviytymään tuhosta hengissä.

Sairaalassa nuorukainen huomaa jotakin olevan vinossa. Koko rakennus on tyhjä lukuun ottamatta okkultistista lahkoa edustavaa miestä, joka kertoo hedelmöitykseksi kutsutun seremonian olevan alkamaisillaan. Innostunut teinimieli kuitenkin pettyy, sillä valtaisa energia-aalto tuhoaa Tokion ja nuorukainen löytää itsensä keskeltä uutta, demonien kansoittamaa metropolia.

Nuorukaisen matkatessa halki tuhoutuneen Tokion ja etsiessä eloonjääneitä ystäviään avautuu synkkä, hienosti kirjoitettu tarina, jossa hyvä ja paha eivät olekaan mustavalkoisia vastakohtia. Seikkailu etenee perinteisellä roolipelikaavalla, jossa sokkelot seuraavat toisiaan ja satunnaistaistelut puhkeavat tasaisin väliajoin.

Kuinka demoni kesytetään

Vuoropohjainen taistelusysteemi on yksinkertainen ja toimiva. Omalla vuorollaan pelaaja määrittää seurueen jäsenille toiminnan ja nämä mätkivät vastapuolta aseella tai loitsulla, sen jälkeen vihollinen tekee saman. Aika ei taisteluissa kulje, joten siirtoja saa punnita rauhassa.

Omaperäisin innovaatio on hirviöiden värväys. Seikkailun kuluessa päähenkilöllä ei ole apunaan muita ihmishahmoja, vaan hänen on kerättävä avukseen taisteluissa kohtaamiaan demoneita. Nämä jäävät seurueeseen ja kehittyvät kokemustasoissa tavallisten hahmojen tapaan.

Lähes kaikki vastaan astelevat satunnaishirviöt ovat värvättävissä, tosin jotkut vaativat enemmän työtä kuin toiset. Yleensä värvääminen onnistuu puhumalla hirviölle ja lahjomalla tätä setelitukoilla ja tavaroilla. Joskus demonit jopa tarjoavat suoraan palveluksiaan.

Värväyssysteemi toimii erinomaisesti. Omien joukkojen vahvistaminen uusilla hahmoilla on yllättävän koukuttavaa puuhaa ja systeemin täydentää mahdollisuus yhdistää kaksi demonia yhdeksi, entistä voimakkaammaksi apulaiseksi. Tämä onnistuu eri puolille maailmaa sirotelluilla fuusioalttareilla.

Kätevästi jokaisen fuusion lopputulos on nähtävissä etukäteen kykyjä ja ominaisuuksia myöten. Näin pelaaja voi päätellä, mitä demoneita kannattaa milloinkin niputtaa ja mitkä säilyttää seurueessa sellaisenaan. Fuusioilla leikkiessä toiveissa siintää tietenkin koko ajan se Suurin ja Vahvin, kaikilla vastustajilla lattiaa luuttuava vihtahousu.

Yhteensä seurueeseen mahtuu kymmenkunta pahaa henkeä. Näistä kolme voi kerrallaan olla taistelemassa, mutta kuolleiden tilalle voi kutsua reserveistä apuvoimia. Taktisesti järkevää on monipuolisen demoniköörin kerääminen, sillä jokaisella hahmolla on omat hyödylliset erikoiskykynsä.

Olen Bossi, Hugo Bossi

Päähenkilön kehitystä voi muokata kiitettävän vapaasti. Uuden kokemustason myötä ominaisuuksia voi kasvattaa pykälän verran pelaajan haluamaan suuntaan ja rakentaa sankarista seikkailun mittaan vaikkapa lähitaisteluun erikoistuneen voimamiehen, taitavan velhon tai tasapaksun jokapaikanhöylän.

Tärkeässä roolissa ovat magatamat, päähenkilöön pultattavat taikaelementit. Kerrallaan aktivoituna voi olla yksi magatama, joka vahvistaa sankarin ominaisuuksia eri tavoin ja antaa suojan esimerkiksi jääloitsuja vastaan samalla kun tekee heikoksi tulelle. Magatamat määräävät myös sen, minkä taidon hahmo seuraavaksi oppii.

Vaikeustaso on kiristetty tavanomaista japsiropea kireämmälle. Pikanttina erikoisuutena ovat kirjaimellisesti suoraan helvetistä ilmestyvät megavahvat bossit, jotka lakaisevat seurueen hengiltä yhdellä superloitsulla.

Värväämällä oikeat demonit ja hyödyntämällä helvetin hirviöiden heikkouksia kovinkin pomo kellistyy, mutta turhauttavasti heikkouksia ei voi tietää ennen kuin demonijötkäle on teurastanut seurueen ainakin kerran. Toisaalta vaikeat pomotaistelut ovat palkitsevia, mutta ne myös pakottavat todella ahkeraan hahmonkasvatukseen satunnaishirviöitä metsästämällä.

Seikkailu aikuiseen makuun

Pelaajan valinnat keskusteluissa vaikuttavat siihen, millaisen maailmankuvan päähenkilö omaksuu ja mikä kuudesta eri loppuratkaisusta toteutuu. Peruskysymys kiteytyy sen ympärille, miten maailma olisi rakennettava tuhon jälkeen: voimalla ja kurilla vai rakkaudella ja suvaitsevaisuudella. Systeemi on hienovarainen, mutta toimiva.

Shin Megami Tensein suurin valtti on sen painostava ja samalla oudon kiehtova tunnelma. Lähitulevaisuuden autioitunut Tokio metrotunneleineen, sairaaloineen ja vankiloineen on lohduttomaan kolkko paikka, jota maustetaan todella onnistuneella hirviösuunnittelulla.

Tunnelmaa tukee tyylikäs toteutus. Animevaikutteinen yleisilme on toimiva ja persoonallinen, vaikka grafiikka ei nyrjäytäkään silmämunia hienoudellaan. Tunnelman täydentää erinomainen musiikki, joka vaihtelee painostavasta ambientista menevään hissijazziin ja raskaaseen rokkiin.

Shin Megami Tensei: Lucifer's Call on mainio rooliseikkailu, joka tuo tervetulleen tuulahduksen PS2:n roolipelikirjastoon. Se on pitkä, tunnelmallinen ja viehättävän omaperäinen peli, joka vangitsee napakalla pelattavuudella ja hienolla tarinalla.

Disgaea: Hour of Darknessin ja Shin Megami Tensein jälkeen odotan innolla, millä pelillä Atlus seuraavaksi siunaa lännen riutuvia roolipelimarkkinoita. Japanissa näitä hyviä rooliseikkailuja kun näyttää riittävän.

* * * * *

Henkimaailman kuviot

Megami Tensei on yksi Japanin suosituimmista roolipelisarjoista, joka häviää myyntiluvuissa ainoastaan Dragon Questeille ja Final Fantasyille. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että sarja rantautuu Eurooppaan vasta nyt.

Ensimmäinen osa Megami Tensei julkaistiin vuonna 1987 NESille. Sitä seurasivat Megami Tensei II (NES, 1990), Shin Megami Tensei (SNES, 1992), Shin Megami Tensei II (SNES, 1994) ja Shin Megami Tensei III: Nocturne (PS2, 2003), joka Euroopassa sai lisänimen Lucifer's Call. Näiden lisäksi erilaisia Megami Tensei -sivuseikkailuja ja maailmaan sijoittuvia spin off -pelejä on iso tukku, esimerkiksi Devil Summoner- ja Persona-sarjat.

Sarjan pelit tapahtuvat yleensä nykyajan Japanissa ja rakentuvat okkultististen teemojen varaan. Tarinat hyödyntävät eri mytologioista ja uskonnoista noukittuja aineksia, joita käsitellään hyvin ennakkoluulottomalla japanilaisella otteella. Esimerkiksi yksi sarjan pääpahiksista on YHVH, juutalais-kristillinen jumalahahmo, joka esitetään sadistisena despoottina, kun sitä vastoin vanhakehno Lucifer kuvataan romanttisen anarkistisena vallankumouksellisena.

Megami Tensei -sarjan pelillisenä koukkuna toimivat omiin joukkoihin värvättävät hirviöt. Sarjan voidaankin katsoa aloittaneen koko hirviönkeräysgenren, jota ovat sitten omalla tavallaan jatkaneet Pokemonit, Monster Rancherit ja lukuisat muut.

87