Segan Shining Soul II on onnistunut toimintarope taskukoneelle. Juuri passeli pieneen kokemus- ja kamankeruutuokioon.

Pimeä nousee ja silleen ja matkaan lähetetään yksinäinen sankari pelastamaan maailma. Ensimmäinen nakki on kaapatun prinsessan vapauttaminen. Joku kielletyn puun hedelmäkin juttuun liittyy, mutta tarina on vain tekosyy verenvuodatukseen.

Kiintopisteenä toimii kaupunki kauppoineen ja majataloineen, ja sieltä marssitaan kuninkaan ja muun väen antamien tehtävätäkyjen perässä suureen maailmaan moukuttamaan jos jonkinlaisia otuksia.

Pelihahmo valitaan kahdeksasta eri säätäjästä, joista löytyy niin perussoturia kuin hieman eksoottisempaa lohikäärmemiestä ja synkkää velhoa. Tasonnousujen yhteydessä voi kohentaa sekä hahmon ominaisuuksia ja kykyjä. Jokaisen hahmoluokan kahdeksasta kyvystä osa on välttämättömiä ja osa totaalisen turhia. Vaivalla ansaitut pisteet on aivan liian helppo haaskata johonkin täysin hyödyttömään, ja sekös on aina yhtä riemukasta.

Hyvä päivä kuolla

Pelialueet jakaantuvat pienempiin, muutaman ruudun kokoisiin kenttiin, joista pääsee etenemään seuraavaan hoideltuaan kaikki vaanivat ilkiöt. Vanhoihin tehtäviin pääsee palaamaan koska tahansa. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta ja kentät ovat sopivan kompakteja.

Taistelu on perin yksinkertaista. Rankaisua jaetaan hakkaamalla A-nappia, kun taas B-napista vedetään parannusruohoa ja muita taikatroppeja. Kädessä olevaa asetta ja toista esinettä vaihdellaan olkanapeilla. Systeemi on muuten kätevä, mutta useammin kuin kerran ovat kirosanat lennelleet. Perusyrtin sijasta kurkusta hulahtaa huomaamatta kallis enkelinsiipi, joten valittu esine saisi olla selkeämmin näkyvissä ilman ylenpalttista inventaarion pläräystä.

Kuolo iskee yksinäiseen sankariin väistämättä. Onneksi taivaista laskeutuva enkeli roudaa hahmon takaisin kaupunkiin, jossa täydennetään rohtovarastot ja hypätään teleportista kuolinpaikan lähistöön. Rahat ja haarniska jäävät raadolle, mutta ne on kohtuullisen helppo noutaa takaisin. Jos hengen vie tehtävän loppuvihollinen, armoa annetaan enemmän. Silloin kaupungista saa loikata suoraan ottamaan uutta erää ison mötkön kanssa.

Saisipa edes luottoa

Aseita, haarniskoja ja muuta asiaankuuluvaa sälää löytyy enemmän kuin Morrissey-julisteita makkarista. Kaikki hahmoluokat eivät voi käyttää kaikkia varusteita, eli kirves ei mene ninjan käteen eikä soturi pukeudu mekkoon vaikka mitä tekisi.

Ennen käyttöönottoa tavarat pitää tunnistuttaa kaupungin poppamiehellä ja ärsyttävästi tunnistaminen maksaa aivan järjettömästi. Usein vielä käy, että esine osoittautuu niin huonoksi, ettei myydessä saa edes tunnistamiseen mennyttä rahasummaa. Koska käteinen on muutenkin kortilla, tämä johtaa pankkilokeron täyttymiseen tunnistamattomista esineistä, joita ei raaski poiskaan heittää.

Parannusheiniin ja kaupunkiin palauttaviin enkelinsiipiin uppoaa kohtuuttomia määriä valuuttaa, mikä tekee pelaamisesta tuskallista puurtamista. Erityisesti pomotaistelut ovat kiusallisia, kun taikaruoho on loppu ja rahaa ei saa lisää.

Rahahuolista huolimatta läpipeluuseen ei monta tuntia vierähdä, mutta uudelleenpeluuarvoa on ihan mukavasti eri hahmoluokkien ansiosta. Lisäksi moninpelissä neljä pelaajaa voi seikkailla yhdessä, jolloin edellytyksenä on oma GBA ja peli jokaiselle plus nippu linkkikaapeleita.

Shining Soul 2 on sujuvan virtaviivainen toimintarope, mutta rahaa olisi sankarille saatu jakaa reilummin. Nuori mies kärsii muutenkin jatkuvasta rahanpuutteesta, joten moisen sietäminen pelissä nyppii tuplasti.