Kauhuseikkailupeleistä on aina pulaa. Ja on Shiversin jälkeenkin, sillä ennakkotiedoista poiketen se ei ole seikkailupeli, vaan uskomattoman huono 7th Guest -klooni.
Pelaaja on teini-ikäinen jenkkikoltiainen, joka ystäviensä yllyttämänä murtautuu outoja asioita esittelevään museoon todistaakseen olevansa mies. Poikanen huomaa olevansa vaarallisia henkiä vilisevässä museossa ilman toivoakaan avusta, ja selvitäkseen hänen täytyy vangita henget uudelleen, kukin omaan kippoonsa. Sillai.
Egotrippi helvettiin
Pelimaailma on kuvattu sankarin silmin ja liikkuminen tapahtuu askel kerrallaan ilman minkäänlaisia välianimaatioita. Kääntyily sujuu sekin ennalta määrätyissä kulmissa, joten mistään ihmeellisestä virtuaalimaailmasta ei voi puhua. Koko homman ohjastelu hoituu hiirellä, jonka kursori ei yllättävästi muutukaan ilmaisemaan kuvan mahdollisia hot spotteja. Suunnittelijat ovat ilmeisesti kuvitelleet tämän tekevän pelistä haasteellisemman.
Koska pointteri ei paljasta mitään kuvassa olevaa, joutuu pelaaja klikkailemaan joka hemmetin kuvassa joka hemmetin esinettä ollakseen varma, ettei ole missannut mitään tärkeää. Se ei vastaa minun käsitystäni huvista, mieluummin otan hot spotit.
Sankariparka ei jaksa kantaa kuin yhtä pientä esinettä kerrallaan, muut löytämänsä esineet hän joutuu varastoimaan eri paikkoihin pitkin museota. Siinähän muistelet, mihin huoneeseen mikäkin hilavitkutin tuli jätettyä.
Hoo, minä olen ilkeä muovailuvahamies!
Kauhun ilmapiiriä yritetään rakentaa museossa vaanivien ilkeiden henkien varaan ja ideana on, että pelaajan pitäisi koko ajan varpaillaan pelätä, mistä seuraava mömmö henkii niskaan.
Kunnes näkee ensimmäisen hengen. Oma ensireaktioni oli naureskelu, sillä henget piirretty todella tökerösti. Ilkeän elinvoimaa varastavan kadonneen sielun sijasta mömmöt muistuttavat enemmänkin muovailuvahasta kasattuja Barbababa-leluja. Yksiväriset iloisesti ilveilevät sutut yrittävät ilmeisesti tehdä pelistä laajemman yleisön peliä, sillä en jaksa uskoa kenenkään yli kaksivuotiaan pelkäävän moisia ilmestyksiä.
Pahemman luokan palikkatesti
Itse pelin sydän eli puzzlet on sopivasti hajautettu pitkin museota niin, että pelaaja joutuu tarpomaan läpi mahdollisimman monen renderoidun ruudun löytääkseen taas jotain tekemistä. Useimmiten puzzlet toimivat ovilukkoina estäen pääsyn huoneeseen.
Jopa museon hissi on suojattu idioottimaisilla ongelmilla, jotka ovat helppoudessaan pelkkää turhaa pelin pitkittämistä. Oven avaamisen puzzlella tajuaa vielä ensimmäisellä kerralla, mutta sama ruljanssi onkin toistettava aina uudelleen hissiin mentäessä. Tämä tekee sankarin yhden esineen inventaarion kanssa pelistä todellista hermopiinaa.
Varsinaiset ongelmat ovat yleensä niin huonosti suunniteltuja tai outoja, että ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä pitäisi kussakin ongelmassa pyrkiä tekemään. Kuvaavaa onkin, että tajutakseen tehtävistä jotain pelaajan on katsottava pelin manuaalista selitys kyseessä olevasta tehtävästä.
Paistaa se päivä risukasaankin
Visuaalisesti Shivers on tylsän tavallinen. Renderoitu ympäristö ei ole mitenkään silmiä hivelevän kaunis, muttei sitä voi rumaksikaan haukkua. Tokihan pelissä on myös muutamia suttuisia videopätkiä, sillä eihän Sierra voi nykyään tehdä peliä ilman FMV:tä.
Parasta Shiversissä on sen musiikki: rompulta tulevat kappaleet ovat kauniita ja niitä kuuntelee mielikseen. Valitettavasti loppu peli on onnettoman hiljainen. Tehosteita on vähän ja niitäkin vähäisiä on vaikea huomata hyvän musiikin takaa.
Minä vankkana Sierra-fanina alan olla vakavasti huolestunut entisen seikkailujätin tulevaisuudesta. En edes kunnolla muista, milloin Sierralta viimeksi on ilmestynyt kunnollinen peli. Kaikki viimeisen vuoden aikana ilmestynyt roina on ollut enemmän tai vähemmän sontaa. Shivers ei tee poikkeusta, ja itse asiassa se onnistuu vetämään vuoden pohjat, sillä koko pelissä ei ole pienintäkään viehätystä. Puzzlet ovat surkeita, juoni onneton ja systeemi vähintään yhtä huono.
En usko, että puzzlepeli voisi olla paljon huonompi edes tahallaan. Jos välttämättä haluat kiduttaa itseäsi, tee se edes 11th Hourilla, älä Shiversillä.
40
