Varjokenraali-elokuvassa daimio vaihdetaan pystymetsän mieheen, mutta vaihdokki osoittautuu paremmaksi kenraaliksi kuin oikea Takeda. Temppu toistuu Shogun 2:ssa, mutta onnistumisesta ei ole takeida.
Total Wareista paras on edelleen Shogun (Pelit 6/00, 93 p), sillä ensiyrityksessä meni monta asiaa kohdalleen. Japani oli tosiaikaiset taistelut vuoropohjaiseen strategiakarttaan yhdistävälle Total Warille paitsi toimivan suppea alue, se piti myös teeman kasassa. Tekniikkapuut suunniteltiin harvinaisen fiksusti, sillä alun talonpojista kootut keihäsmiehet säilyttivät kenttäkelpoisuutensa koko kampanjan ajan.
Total War palaa 10 vuoden jälkeen takaisin Japaniin, jossa creativelaisten tarkoituksena on tehdä Shogun kakkosesta Total Warien ykkönen.
Vallattavana nipponi
Aikakausi on sama kuin ykkösessäkin. 1500-luvun Japania hallitsee paperilla keisari, mutta todellista valtaa käyttävät keskenään taistelevat sotilasjohtajat. Läänejä hallitsevat samuraisuvut muodostavat liittoja, puukottavat toisiaan selkään ja käyvät jatkuvia sotia keskenään. Sotkuun osallistuvat myös maahan saapuvat ulkomaalaiset, jotka tuovat populistipuolueiden sijaan papit ja musketit.
Valtaosa ajasta kuluu armeijoiden kokoamiseen ja tosiaikaisiin taisteluihin. Yksikkösuunnittelussa noudatetaan vähemmän on enemmän -linjaa. Sotilasyksiköiden määrä rajoittuu kolmenkymmenen korville, jotta kaikilla olisi muista eroavat käyttötarkoituksensa, heikkoutensa ja vahvuutensa. Esimerkiksi nodachi-miekkamiehet toimivat rynnäkköyksikkönä tehokkaasti keihäsmiehiä vastaan, pärjäävät jopa ratsuväelle, mutta ovat kevyesti panssaroituina helppo saalis jousimiehille.
Tosin historiallinen tarkkuus on vain viitteellistä, sillä faktat taipuvat pelillisten ratkaisuiden edessä. Pitkiä nodachi-miekkoja käytettiin taistelukentällä, mutta ei koskaan kokonaisten yksiköiden pääaseena. Pitkien miekkojen takominen oli massatuotantoon aivan liian kallista ja taistelutekniikka vaati vuosien koulutusta, joten naginata-keihäällä päästiin samaan lopputulokseen helpommin.
Tuli poltti kipponi
Laivataistelut eroavat tyystin Empiressä nähdyistä, sillä japanilaiset taistelivat kaleerilaivoilla antiikkiseen tyyliin vielä Napoleonin sotien aikaankin. Sotalaivoja on kahta päämallia: pieniä, ketteriä, jousiampujilla täytettyjä veneitä, joiden tehtävänä on sytyttää suuremmat alukset tulinuolilla, kun taas suuret kaleerit toimivat liikkuvina linnoituksina, jotka puskevat kiinni vastustajaan, minkä jälkeen samurait valtaavat laivan rynnäköllä tai vetävät pohjatapin irti. Taktisuutta tuovat rannikkokartat, jossa matalikot ja saaret luovat luonnon suojamuureja.
Linnataistelut ovat jo pitkään olleet Total Warin heikkous, joten ne suunnitellaan uudelleen. Japanilaisten piiritystekniikat eroavat tyystin eurooppalaisista. Piiritettävät eivät vain huutele muurien suojasta seljanmarjaherjoja, vaan vastahyökkäilevät aktiivisesti.
Suurimpia linnoituksia suojaa monikerroksinen kehämuurien rengas, jonka sisällä hyökkääjät joutuvat liikkumaan kuin sokkelossa sopivaa rynnäkkökohtaa etsien. Yksinkertainen muurin särkeminen ja keskilipulle ryntääminen ei onnistu, koska japanilaisilta puuttuu piiritysaseet melkein kokonaan. Tuliaseet saadaan vasta eurooppalaisten myötä ja silloinkin käytetään pääasiassa musketteja.
Agenttinappuloissa erinimiset napikat tekevät taas samoja asioita. Vakoilun ja salamurhat hoitavat ninjat ja geishat, vasta-agentteina toimivat metsuket ja munkit. Metsuket käännyttävät kenraaleita ja munkit kansaa. Varsinkin metsuke-mekaniikka kuulostaa toimivalta, sillä miehet voivat lahjoa kenraaleita vaihtamaan klaania. Kenraalin uskollisuutta pönkitetään naimakaupalla, arvonimillä tai läänityksillä. Jos kenraalin hyöty klaanille on kyseenalainen, miehen voi käskeä tekemään seppukun. Itsemurha lisää klaanin kunniaa eli voittopisteitä, mutta käsky saattaa ajaa kaverin kapinakenraaliksi tai kilpailevan lääninherran riisikupille.
Medievaleissa viehättivät uskomattomat ihmiskohtalot, kun perheen sijasta prinssi haaveilikin poikakaverista ja rajalinnaan unohdettu kenraali ratkesi ryyppäämään muuttuen taistelukäytössä toivottomaksi. Shogun 2 vie ideaa pidemmälle, sillä satunnaisten ominaisuuksien lisäksi osan kyvyistä saa itse valita.
Hurjimmat kyvyt ovat kertakäyttöisiä. Kenraalin saa esimerkiksi tappion hetkellä leikkaamaan päänsä, jotta hän ei jäisi vihollisen vangiksi ja omat joukot saisivat lisäintoa epätoivoiseen taisteluunsa. Uskomattoman kuuloinen tempaus perustuu historiallisiin tapahtumiin, joten ei ihme, että nykytutkimus epäilee samuraiden olleen kroonisen lyijymyrkytyksen takia vähä-älyisiä.
Jos kaikki hypepuheet ovat totta, Shogun 2: Total War ei ilmesty koskaan: Creativen pojat ja tytöt vannovat tekevänsä tekoälystään täydellisen ja pelin olevan valmis heti julkaisupäivänä.
Jos taas luottaa julkaisulistoihin, Shogun 2 ilmestyy kevättalvella 2011.
www.ghostrecon.com
Kummitusryhmän työ ei lopu. Nyt vastassa on Venäjä, jonka äärinationalistit ovat kääntäneet sotaan.
Ubisoft on antanut erikoisjoukkojensa lepäillä yllättävän kauan, edellisestä Ghost Recon -pelistä on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tauon aikana sedät ovat viettäneet aikansa uusimpaan Tom Clancy -sotateknologiaan tutustumalla.
Future Soldierissa Clancy-pelien perinteinen tekniikkaporno menee pitemmälle kuin missään julkaisussa tähän asti. Innoitusta on haettu oikeista tutkimuksen alla olevista projekteista, joista osa kuuluu vielä tukevasti scifin maailmaan. Merkittävin uusi lelu on predator-tyylinen optinen häivepuku, joka tekee kummituksista nimensä veroisia. Pelitasapainon vuoksi näkymättömyys toimii vain hitaasti hiipiessä ja tarpeeksi kaukaa, vieressä seisova vihollinen näkee sankarin ääriviivat piilokentästä huolimatta.
Muita leluja on muun muassa mekanisoitu tukirunko, jonka avulla sotilas jaksaa kantaa enemmän ja lyödä kovempaa. Niskassa voi olla jopa sellaista animekamaa kuin selästä laukaistava raketinheitin. Viime osasta tuttua on muun muassa mahdollisuus erilaisten kauko-ohjattavien laitteiden komenteluun. Tällä kertaa droneissa on myös aseistus videokameran lisäksi.
Joukkueenjohtajan taakka
Varustus kuulostaa yliampuvalta jopa Clancylle, mutta Ghost Reconin perusmekaniikka on pidetty pitkälti entisellään. Nelihenkinen tiimi etenee suojasta suojaan ja maailmaa tiiraillaan sankarin olan yli kolmannesta persoonasta. Demon perusteella vaikuttaisi itse asiassa siltä, että hiiviskely on hiukan aikaisempaa suuremmassa roolissa.
Myös ryhmätyön merkitystä on korostettu entistä enemmän. Kavereita voi tuttuun tapaan komentaa yksinkertaisilla peruskäskyillä, mutta mukana on lisäksi kohtauksia, joissa jokaiselle jäsenelle määritetään omat kohteensa. Hollille otetut viholliset erottuvat sotilashenkeen sopien sillä, että piilossa kykkivä kummitus sihtailee uhriaan sinisellä lasertähtäimellä. Kun jokainen on saanut maalinsa, annetaan toimintakäsky ja kaikki toimivat samaan aikaan. Väijytyksissä on hieno erikoisjoukkotunnelma ryhmän iskiessä nopeasti ja tehokkaasti.
Räiskinnän alkaessa suojien takana kykkiminen ei enää ole autuaaksi tekevä asia, sillä osa paikoista hajoaa luotimyrskyssä. Tämän ansiosta taistelu on väkisin aikaisempaa vauhdikkaampaa eikä hyydy suojan takaa sniputtamiseksi. Raskaampien aseiden ja dronetekniikan käyttö tuo puolestaan ryhmälle lisää tulivoimaa.
Neljä hevosmiestä
Yksinpelin kampanja sijoittuu epämääräiseen Pohjois-Eurooppaan, jonne Venäjä on jostain syystä hyökännyt. Clancy-perinteiden mukaisesti tarinaa ei saa turhaan miettiä, tärkeintä on se, että juonentynkä vie kummitukset tyystin erilaisiin maisemiin kuin viime kerralla. Pölyisen Meksikon sijasta seikkaillaan lumen ja jään keskellä. Ilmeisesti kylmä ilmanala on käheyttänyt lämpimään ilmastoon tottuneet jenkkisotilaat, sillä demossa miesten ylimöreät supermachoäänet aiheuttivat tahatonta hihitystä.
Uusien lelujen ja miljöön lisäksi Future Soldierin koukku on co-op-kampanja, jossa voi viimeisimmän muodin mukaisesti taistella rinnakkain peräti neljä henkeä. Parhaimmillaan koko ryhmä on siis ihmisten komennossa, jolloin aikaisemmin yksin ohjatut tiimihyökkäykset tuntuvat entistä siistimmiltä. Demon perusteella monet kohdat voi halutessaan hoitaa joko suoralla toiminnalla tai hiljaa hiipimällä, jälkimmäinen vaatii yleensä tiimiltä parempaa yhteistoimintaa.
Nähdyn perusteella Future Soldier on nimensä veroinen Clancy-paukuttelu. Kummitusryhmän ystäville mukana on sopivasti sekä uutta että vanhaa. Lopullinen totuus selviää joskus ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.
