Civilization on niitä pelejä, joita pelaa vuodesta ja versiosta toiseen. Conquests-lisälevyssä keskitytään maailman historian huippuhetkiin.
Civilization-strategiapelissä tarkoituksena on rakentaa pienestä heimostaan maailman mahti, jotta kaiken maailman georget eivät pääsisi sekoilemaan. Alun hauska rakentelu ja sotiminen muuttuvat loppupelissä logistiseksi painajaiseksi, kun jokaisella kierroksella keksii jotain uutta hyödyllistä, armeijat ovat massiivisia siirreltäviä eikä käyttöliittymä riitä mitenkään kaiken hoitamiseen. En liene ainoa, joka tavallista pidemmäksi venyneen pelitauon jälkeen ei jatka vanhan valtakuntansa parissa vaan aloittaa aina uuden.
Conquests-lisälevyn skenaariot korvaavat ongelman osittain, sillä valmiit tehtävät pysyvät mukavan tiiviinä. Niissä kaikissa on aivan oma fiiliksensä. Vaikka lisälevy on selvästi suunnattu yksinpelaajille, mukana ovat kaikki Play the World -lisälevyn muutokset pelirunkoon sekä tukku uusia yksiköitä ja keksintöjä. Conquests-lisälevyn perusideana on siirtyä koko maailman historiasta skenaarioiden tarkasti rajattuihin aikakausiin ja kansoihin, joiden tarpeisiin sääntöjä ja yksiköitä on muokattu.
Uhri auringolle
Varsinkin Keski-Amerikan intiaanikulttuureihin keskittyvä skenaario mayoilla, inkoilla ja atsteekeilla on hauska. Luvassa on läpikulkematonta viidakkoa, espanjalaisten mahdollinen maihinnousu ja ihmisuhreja, joista ei palkita painajaisilla vaan kulttuuripisteillä. Skenaarion voi jopa voittaa uhraamalla jumalille riittävästi taisteluissa vangittuja vihollisia.
Feodaaliajan Japaniin sijoittuva skenaariossa kamppaillaan shoguniksi noususta ja pelattavana on parikymmentä eri daimiota armeijoineen. Skenaarion koukkuna on daimio-yksikkö, joka aloittaa turvattomana 2/2-yksikkönä, mutta kehityksen myötä muuttuu taistelukenttien valtiaaksi. Peli päättyy joko nousuun shoguniksi tai oman daimion kuolemaan.
Mukana on tavallista monipuolisempia japanilaisyksiköitä. Esimerkiksi roninit näkyvät kartalla, mutta muut kansat eivät tiedä mille daimiolle miehet kuuluvat. Ninjoja taas eivät huomaa muut kuin munkit, joten niillä on kätevä käydä katkomassa teitä tai tuhoamassa vartiotorneja.
Skenaarioista selkeästi heikoin on Tyynenmeren rintama, jossa Japani sotii liittoutuneita vastaan Pearl Harborista ydinpommeihin. Civilizationin runko ei oikein käänny toiseksi maailmansodaksi, koska huoltoyhteyksiä ei mallinneta. Resurssit siirtyvät valtamerienkin yli niin kauan kuin kahdessa kaupungissa on satamat kunnossa.
Tekijöiden seitsemän oman skenaarion lisäksi pelaaja saa päivitetyn version tehtäväeditorista sekä nipun fanien omatekoisia kenttiä. Faniskenaariot saisi toki ilmaiseksi netistäkin, mutta lisälevyssä pahin kuona on valmiiksi seulottu pois.
Conquests lisää alkuperäiseen peliin seitsemän uutta kansaa, joilla kaikilla on omat nimikkoyksikkönsä. Kaupunkilaisia voi määrätä uusiin tehtäviin, kuten keskittymään rakennusten tekemiseen, tai poliiseiksi naapureita kyttäämään, jotta anarkismi ei rehota.
Kartalle tulee soita ja tulivuoria, jotka satunnaisesti purkautuessaan tuhoavat ympäristöä. Tyylivirheenä tulivuorten ympäristöstä ei saa lämpimässä ja hedelmällisestä maaperästä tuplasatoa. Hei Sid, juuri siksi ihmiset ovat halki historian tunkeneet asumaan laavavirtojen reitille. Pari aikaisemmin huonompaa maastotyyppiä ovat nyt saaneet lisäbonuksia, kuten ylellisyysesineiksi banaaneja tai eksoottisia lintuja.
Arvosteluversio ei täysin vastaa myyntiversiota. Suurimpana ongelmana olivat työläisten ikoneiden puuttuminen, mutta Play the World -rutiineilla käskyttäminen sujui näppäinkomennoillakin. Samoin edellistä lisälevyä paremmaksi kehutun moninpelikoodin kokeileminen jäi pelikavereiden puuttuessa.
Conquests on toimiva lisälevy, jonka hankkiminen on parin erinomaisen skenaarion ja monien pikkumuutosten ansiosta perusteltua yksinpelaajille ja varsinkin niille, jotka eivät jaksa tahkota peruspeliä historian aamunkoista nykyaikaan.
85
