Sid Meier’s Civilization V: Brave New World (PC) – Kaikkien kaveri

Kauppa se on joka kannattaa. Uudet kauppareitit eivät voi tuottaa tappiota, vaan pelkkää voittoa, minkä takia rahaa suorastaan ropisee laariin.

”Ei nyt, kulta, päätäni civistää”, sanon ja palaan koneelle. Civilization V:n kesäinen lisälevy toi lisävirtaa vanhaan suhteeseeni.

Joku Firaxiksella ei perusta helpoista vitseistä. Civilizationin lisälevy Brave New World viittaa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -romaaniin, jonka synkässä tulevaisuudessa ihmisiä kloonataan vain tiettyyn tehtävään yhteiskunnassa, maailmaan, jossa taide, kulttuuri ja historia on tuhottu tyystin. Brave New World tekee kaiken juuri päinvastoin.

Peruspelin umpitylsä, odotteluun perustuva kulttuurivoitto muuttuu lisärissä aktiiviseksi taidekokoelman keräämiseksi, jossa rokkistarat, elokuvaohjaajat ja kirjailijat valloittavat koko maailman puolelleen.

Itse Ilkimys II

Civilizationissa johdetaan kansa kivikaudelta avaruusaikaan sotien, rakentaen, laajentuen ja uutta maailmaa tutkien. Tekijöiden tavoitteena oli parantaa lisälevyllä loppupeliä. Se onnistui puhaltamalla mukaan kylmän sodan tuulia.

Nykyaikaan siirryttäessä valitaan yksi kolmesta ideologiasta: vapaus (USA), tiukka yhteiskuntajärjestys (CCCP) ja itsevaltius (Kekkoslovakia). Ideologia heijastuu suoraan kansainvälisiin suhteisiin, samanhenkiset valtiot lähentyvät ja vastakkaiset etääntyvät. Jos peli menee huonosti, kansalaiset kapinoivat ja haluavat maansa siirtyvän voittavan ideologian kelkkaan.

Ideologiat antavat etuja voittokamppailuun, joten niiden ansiosta pystyy vielä nykyajan kynnyksellä päättämään, miten aikoo pelinsä hoitaa. Aikaisemmin kulttuurivoitto vaati, että asian päätti jo ensimmäisellä kierroksella, piti valtakuntansa muutaman kaupungin kokoisena ja pystytti kaikki mahdolliset kulttuurirakennukset.

Lisärissä kulttuurivoittoon ehtii myöhemminkin, sillä nyt tarkoituksena on kerätä isompi taidekokoelma kuin muilla. Kulttuurilla voittaa se kansa, jonka kirjoja luetaan, musiikkia kuunnellaan ja tauluja ihaillaan muissa maissa. Oma vahva kulttuuri suojaa muiden vaikutukselta, joten systeemi muistuttaa köydenvetoa.

Silkkitie 30 vuorossa

Peruspelissä kauppaa käytiin automaattisesti taustalla tai diplomatiaruudulla, mutta lisärissä laiva- ja rekkareitit siirtyvät ruudulle. Karavaani liikkuu kartalla melkein kuin mikä tahansa yksikkö, mutta karavaanari ei epärealistisesti tuki teitä. Ulkomaankaupassa raha, kulttuuri ja uskonnolliset vaikutteet siirtyvät maasta toiseen. Kotimaankaupassa voi kuljettaa tuotantoa tai ruokaa, mikä nopeuttaa uuden kaupungin kasvua.

Diplomatian ja kaupunkivaltioiden roolia korostaa uusi maailmankongressi, jossa valtiot saavat äänioikeutta oman koon ja liittolaisten määrän mukaan. Maailmankongressin päätöksellä voi kieltää sitruunanviljelyn tai turkistarhauksen moraalittomana kaikilta valtioilta. Kongressi on uusi ase diplomatiassa, sillä omalla ehdotusvuorollaan näkee suoraan, mitkä kansat pitävät vaikkapa maailmannäyttelyn tai kisojen ehdottamisesta.

Lisäri tuo tukun uusia kansoja, joista erikoisin on Venetsia. Kaupunkivaltiolla ei voi rakentaa lainkaan kaupunkeja, vaan vain ostaa muita kaupunkivaltioita puolelleen. Venetsialla pelaaminen kääntää koko Civin idean nurinkurin, mutta ei tuntunut järin hauskalta.

Uusilla kansoilla on tietenkin uudet yksikkönsä, mutta kiinnostavin on kaikkien saama arkeologi. Arkeologien kaivauskohteita ei arvota muiden resurssien tapaan alussa, vaan ne syntyvät vasta suurtaisteluiden, tuhottujen barbaarikylien tai raunioiden paikalle. Tuntuu kuin pikkumaailmallani olisi oikea historiansa, kun indianajonesit nostavat maasta kadonneiden kansojen jumalpatsaita, kolikoita, koruja ja vanhoja aseita. Myös kulttuurikolonialismia voi harrastaa ja kiertää kaivamassa muiden maiden aarteita omien museoiden kokoelmiin. Pikkuvaltiot eivät valita, mutta suuret kyllä.

Mukana on myös kaksi uutta skenaariota: Amerikan sisällissota ja Afrikan valloitus. Sotimiseen keskittyvä Amerikka ei pelitä, mutta Afrikan idea on ihan vekkuli. Skenaariossa taistellaan Afrikan isännyydestä kartalla, jonka rannikot säilyvät samana, mutta sisämaan kartta arvotaan aina uudelleen. Toimii hyvin esimerkiksi moninpelin pohjana.

Brave New Worldin kunniaksi on sanottava, että se ei marginalisoi peruspelin tai Gods & Kings -lisärin ominaisuuksia, vaan esmes uskonto on edelleen vahva voima alkupelissä. Nykyaikana kivikauden jumalidolit vain vaihtuvat muusikoiksi, kun fanitus korvaa fantasiat.

Parannuksista huolimatta puutteitakin on. Mikä toimii pokerissa ei kelpaa Civilizationissa, sillä tekoäly on taistelussa edelleen täys käsi. Sotia julistetaan, mutta kone saa harvoin mitään aikaiseksi. Tosin yhdessä suhteessa tekoäly petraa. Massiivisten sotajoukkojeni lähestyessä kone tarjoaa järkeviä rauhanehtoja ja on jopa valmis alueluovutuksiin.

Koska koko peli perustuu optimointiin, haluaisin tietää tarkasti, miten säännöt toimivat, mutta tietoa piilotetaan ärsyttävästi. Esimerkiksi rahtilaivojen kohdalla kerrotaan, että laivat venyvät kaksi kertaa pidempiin kauppareitteihin kuin karavaanit. Ihan käyttökelpoinen fakta, jos karavaanin kohdalla paljastuisi, mikä aavikkolaivan maksimikantomatka on. Tieto kuulemma löytyy, mutta en keksinyt mistä.

Brave New Worldissa on useita erinomaisia ideoita, mutta tasapainotus jää taas pätsien varaan. Raha määrää edelleen kaiken, koska pätäkällä voi ostaa mitä tahansa. Kauppasysteemin ansiosta  kultaa sataa ovista ja ikkunoista, minkä takia talouden sijasta valtakunnan rakentamistahtia sanelee ihmisten onnellisuus. Sellaiseen maailmaan kun joskus pääsisi.

Civissä onneksi pääsee.

Tuukka Grönholm

83