Sid Meier on nimi, johon voi luottaa, mutta miten käy kun miehen uusimman pelin aiheena on Yhdysvaltain sisällissota? Aihe kun ei ole perinteisesti pahemmin suomalaisia kiinnostanut.
Gettysburgin taistelu vuonna 1863 oli pitkään jatkuneen sisällissodan käännekohta. Etelävaltojen legendaarinen kenraali Robert E. Lee oli pari vuotta nöyryyttänyt ylivoimaista pohjoisen sotakoneistoa. Menestyksen huumassa Lee uskoi pystyvänsä työntymään pitkälle pohjoisvaltojen alueelle ja mahdollisesti aina pohjoisvaltojen pääkaupunkiin Washingtoniin asti. Pitkien valmistelujen ja hämäysten avulla Lee sai kuljetettua armeijansa salassa satoja kilometrejä rintamalinjojen taakse.
Jenkit huomasivat pitkälle selustaan kiertäneet joukot aivan viime hetkellä. Etelävaltioiden 70 000 sotilasta kohtasi pohjoisvaltojen yli 90 000 sotilaan armeijan pienessä Gettysburgin kaupungissa Pennsylvaniassa, aivan Washingtonin porteilla. Kolmen päivän armottoman taistelun jälkeen etelä oli lyöty eikä se voinut enää estää pohjoisen armeijoiden etenemistä kohti etelän sydäntä.
Sodankäynti 150 vuotta sitten oli hyvin erilaista kuin nykyään. Taktiikat olivat lähes samoja kuin aikanaan antiikin roomalaisilla ja keskiajan ritareilla. Joukkoja liikuteltiin taistelukentällä suurina muodostelmina ja tulta kohti hyökättiin selkä suorassa marssien. Aseet olivat kuitenkin kehittyneet 1800-luvulla nopeasti. Aseistukseen sopimattomien vanhanaikaisten taktiikoiden ja jääräpäisten kenraaleiden takia Yhdysvaltain sisällissota ja varsinkin Gettysburgin taistelut muistetaan yhtenä historian verisimmistä yhteenotoista.
Gettysburgin taistelusta on tehty saman niminen viisituntinen elokuva (Gettysburg, 1993, ohjaaja Ronald F. Maxwell), joka kannattaa etsiä vuokraamosta. Gettysburgin taistelut ymmärtää paljon paremmin leffan nähtyään.
Vanhanaikaista taktikointia
Sid Meier's Gettysburg on reaaliaikainen strategiapeli, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Red Alertin, Total Annhilationin tai vastaavien genren pelien kanssa. Sid Meier on tehnyt jälleen jotain aivan erilaista. Hän on onnistunut tekemään helposti opittavan ja ymmärrettävän sotapelin, joka silti onnistuu luomaan ruudulle hämmästyttävän hyvin sisällissodan taktiikoita käyttävän pelisysteemin.
Vaikka toiminta on reaaliaikaista, niin taistelussa pienin liikuteltava yksikkö on noin sadan miehen rykmentti. Yksittäisessä taistelussa sotilaita on tavallisesti muutama tuhat ja joukkoja pääosin liikutellaan prikaateina, eli vajaan tuhannen miehen yksiköinä. Mittakaava pysyy kaikissa skenaarioissa samana, mutta taisteluiden koko voi vaihdella alun pienistä yhteenotoista aina kolmannen päivän massiivisiin kokonaisia armeijoita käsittäviin vyörytyksiin, joissa pellot ja kentät ovat mustanaan tuhansista sotilaista.
Miehet ruotuun!
Taistelussa kaikki riippuu siitä, kuinka kauan sotilaat pystyvät pitämään taistelutahtonsa. Jokaisen rykmentin tehokkuus määräytyy kokemuksen mukaan, johon lisätään hyvästä maastosta ja komentajan läheisyydestä annettava bonus. Tiukkojen muodostelmien ylläpitäminen on tärkeätä, sillä rykmentit saavat lisää bonuksia kummallakin sivulla ja selustassa olevista omista joukoista. Tällä tavalla metsäisen kukkulan päälle asettunut tiukka taistelurivistö pätevän upseerin komennuksessa on valtavasti tehokkaampi kuin pellolla hajanaisesti sijoittunut, mutta määrällisesti yhtä suuri joukko-osasto.
Moraali rapistuu tappioiden myötä, jolloin tietysti miehiä kuolee ja sitä mukaa halu lähteä karkuun kasvaa. Sivustaan kiertäminen on erittäin tärkeää, sillä muodostelma pystyy taistelemaan vain yhteen suuntaan kerralla ja on erittäin haavoittuvainen, jos se joutuu ottamaan tulta vastaan edessä olevan vihollisen lisäksi puolustamattomalta sivustalta. Kaikkien yksiköiden taistelukyvyn näkee suoraan niiden kantaman lipun kunnosta.
Suurin osa ajasta kuluu joukkojen järjestämisestä niin, että ne voivat puolustautua mahdollisimman moneen suuntaan ja toisaalta joukkojen liikuttelemisesta niin, että ne pääsevät yllättämään vihollisen ja käyttämään hyväksi heikkoja sivustoja. Maasto on tehty kauniin kolmiulotteisesti ja siitä erottaa helposti mitkä paikat ovat hyviä piilossa kulkemiseen. Korkeuserojen havaitseminen on silti turhan hankalaa ja aikaa tuhrautuu näkyvyyden tutkimiseen.
Ei turhaa naksuttelua
Käyttöliittymän oppii nopeasti. Joukkoja liikutellaan hiirellä klikkaamalla ja vetämällä viiva haluttuun määränpäähän, sekä valitsemalla sopiva muodostelma. Yksiköiden reitit ja tulevat muodostelmat näkee mukavasti viivoina. Kuvaa voi pyöritellä ja zoomailla eri suuntiin, mikä helpottaa valtavien taistelukenttien hahmottamisessa. Helpon käyttöliittymän alta paljastuu erittäin monipuoliset komennot, joita yhdistelemällä voi antaa hyvinkin seikkaperäisiä ohjeita.
Gettysburgin kolmen päivän kampanjan voi pelata kummalta puolelta tahansa yhtensä suurena kampanjana, jossa menestys edellisessä skenaariossa vaikuttaa suoraan siihen, mikä taistelu tulee seuraavaksi ja missä kunnossa miehet ovat. Yksittäisistä taisteluista on monia eri variaatioita, eli taistelut harvoin ovat aina täysin samanlaisia. Lisäksi skenaarioita voi rakentaa taistelugeneraattorilla. Taisteluiden esittely ja alustus on tehty näyttävästi kenraalien välisenä keskusteluna, jossa selviää hyvin mitä on tarkoitus saavuttaa. Kaikissa skenaarioissa idea on joko vallata tai puolustaa tiettyjä kohtia kartalta. Moninpelissä yksi pelaaja ohjaa vain yhtä prikaatia ja jos pelaajia on useampi, voi se aiheuttaa varsin herkullisia haasteita kommunikoinnin ja yhteistyön suhteen.
Tekoäly on parempi kuin useimmissa reaaliaikaisissa strategiapeleissä. Ainoastaan Close Combat 2 pääsee edes lähelle. Gettysburgissa tietokonevastustaja osaa tehdä väijytyksiä, kiertää selustaan, vetää joukkojaan lepäämään, käyttää reservejä ja hyödyntää pelaajan taistelulinjojen aukkoja tehokkaasti. Kaiken lisäksi vastuksen vaikeus ja taistelutapa on muutettavissa. Aggressiivinen tietokonevastus tekee mielellään massiivisia rynnäköitä, kun taas ovelammaksi valittu vastus käyttää paljon maastoa suojanaan ja kiertää mielellään sivustoihin.
Tuhti paketti
Grafiikaltaan Gettysburg on yksi kauneimmista näkemistäni strategiapeleistä. Kaikki taistelun ulkopuolella olevat ruudut on täytetty kauniilla maalatulla taiteella ja itse taistelukentät ovat nättejä, mutta kohtuullisen selkeitä. Yksiköitä tosin on joskus vaikea erottaa toisistaan ja niiden valinta kesken reaaliaikaisen taistelun on liian usein työlästä toiminnan pysäyttelyä komentojen ajaksi. Tilanne on pahimmillaan suuremmissa skenaarioissa, joissa on tuhansia miehiä levitettynä useammaksi erilliseksi kahakaksi. Vielä ikävämmäksi ongelman tekee jokaisessa skenaariossa oleva tiukka aikaraja, aika ei kertakaikkiaan riitä jokaisen yksikön hallintaan. Mitään merkittäviä muita ongelmia ei löydy kaivamallakaan.
Ohjekirjoja on syytä kehaista erikseen. 150-sivuisessa ohjekirjassa kerrotaan selkeästi, miten pelisysteemi toimii ja opetetaan sen ajan taistelutapoja sekä kerrotaan mukaansa tempaavasti taistelun historia. Taustatietoihin perehtyminen kannattaa, koska taisteluista ei välttämättä saa kaikkea irti, ellei tiedä miksi kulloisenkiin tilanteeseen on jouduttu. Lisäksi mukaan on pakattu erillinen "Reynold's rifle & light infantry tactics", missä Brian Reynolds opettaa ajan hengen mukaisesti vinkkejä ja hyviä taktiikoita. Aivan mahtava paketti, varsinkin kun useimmat pelitalot rahastavat vastaavasta materiaalista erikseen myytävinä strategiaoppaina.
Pelkään pahoin että moni kunnollisten strategiapelien ystävä missaa Sid Meier's Gettysburgin vain ennakkoluulojen ja tavallista vähemmän houkuttelevan aiheen takia. Ikävä juttu jos niin käy, sillä Sid Meier on jälleen kerran näyttänyt, miten peli voi olla samaan aikaan helposti opittava, mutta silti pitää sisällään valtavasti syvyyttä ja pitkää pelattavuutta.
91
