Monty Pythonin sketsissä armoitetut vääräleuat tarjosivat 70-luvulla spämmiä. Tarjoilija toi aina purkkilihaa riippumatta siitä, mitä asiakas tilasi. Eivät tainneet silloin arvata, miten kohdalleen pilkka joskus osuisi.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin spämmi kuuluu kymmenien miljoonien ihmisten päivittäiseen, pakolliseen ruokavalioon. Sikanauta ei ole purkissa, mutta merkitys on sama: sellaisen saastan pakkotarjontaa, jota kukaan ei oikeasti halua.

Ongelmia makuuhuoneessa? Pumppaa itsellesi pidempi, jäykempi rakkauden jumalvaltikka! Pettynyt pippelipumppuihin? Meiltä huomiseksi kotiin toimitettuna Viagraa ja muita reseptilääkkeitä ilman turhia kysymyksiä! Oletko koskaan miettinyt miksi tytöt viihtyvät niin hyvin talleilla? Kuolaa vierestä kun pikkutytöt ovat hevosten kanssa silleen!

Anna meidän opettaa miten hyväuskoisia huijataan eBayssa! Kerromme myös miten kierrät veroja tehokkaimmin! Muovirahaa taatusti kelle tahansa! Meiltä asuntolainat pilkkahintaan! Tienaa 2000 dollaria viikossa täyttämällä kirjekuoria! Me kerromme mihin optioihin kannattaa sijoittaa!

Kyllästyttääkö elämä? Harkitsetko itsemurhaa? Masennuslääkkeitä pilkkahintaan! Onko tietokoneesi suojassa? Kuka valvoo sinua? Pelottavatko virukset? Nortonin tietoturvaohjelmistot sopuhintaan!

Voisin jatkaa loputtomiin, mutta kaikki on taatusti tuttua lähes jokaiselle sähköpostin käyttäjälle. Saan postilaatikkooni yli sata roskapostia vuorokaudessa, ja niiden seasta harvat aiheelliset viestit tulee helposti tuhottua roskan mukana. Enkä taatusti ole ainoa. Minkähän verran pelkästään Suomessa hukataan työ- ja vapaa-aikaa roskapostin siivoamiseen ja ylipäätään sen turvaamiseen, että netissä voi edes jollain tapaa toimia?

Sähköpostin tukkeutuminen on näkyvin, muttei suinkaan ainoa asia, jonka kanssa saa olla varuillaan. Ensimmäistäkään imuroitua ohjelmaa ei parane avata ilman sen tutkimista virusten ja spywaren varalta. Eksymällä väärälle nettisivulle saatat saada koneellesi keksin, joka seuraa käyttäytymistäsi netissä ja ohjaa tiedot netin tehomarkkinoijille. Kiinteä nettiyhteys on avoin reikä, joka suorastaan houkuttelee tunkeilijoita, ellet osaa suojata sitä palomuurilla.

Lopputulos on oudon vainoharhainen leikki, jossa on syytä piilottaa itsensä näkymättömäksi kulkijaksi, joka ei jätä jälkiä liikkeistään. Yksikin erehdys voi olla kohtalokas: omien osoitetietojen tai sähköpostin jättäminen väärään paikkaan kostautuu roskapostin kierteenä, josta ei enää pääse irti. Pahiten tähtäimeen joutuvat tietysti ne, joiden sähköposti on julkisesti näytillä vaikkapa yrityksen nettisivuilla. Miten tässä näin pääsi käymään, kun netin piti nimenomaan helpottaa yhteydenpitoa?

Oikeustajuuni ei mahdu se, että minun pitää käyttää valtavasti aikaa ja rahaa siihen, että voin ylipäätään tehdä netissä mitään turvallisin mielin. Minä sentään jollain tapaa pystyn tulemaan toimeen roskapostin kanssa ja suojaamaan yhteyteni, mutta vähemmän tietotekniikan päälle ymmärtämättömät ovat taatusti vaikeuksissa. Kyllä minuakin närästää se, että joudun tahtomattani vastaanottamaan jatkuvalla syötöllä materiaalia, joka on pahimmillaan laitonta ja lievimmilläänkin halventavaa. Eikä sitä tarvitse etsiä, riittää että on sähköpostiosoite. Siinäpä vanhemmille miettimistä.

Onko kukaan muuten miettinyt mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun nettiyhteydet siirtyvät lopullisesti mobiililaitteisiin? Mitä tehdä kun kännykkä ei toimi sen takia, että muisti täyttyy tunnin välein spämmistä?

Hampaatonta väkeä

Asiantuntijoiden vastaus ongelmiin on aina sama: turha valittaa kun häiriköinniltä voi suojautua. Roskapostin voi suodattaa näkymättömäksi, yhteyden voi suojata palomuurilla ja virustutkat täytyy osata pitää ajan tasalla. Tyypillisiä vastauksia nyky-yhteiskunnassa, jossa tyydytään siivoamaan seuraukset, muttei haluta tai osata puuttua ongelman syihin.

Arvot ovat muuttuneet sellaisiksi, että rikoksen tekijällä on parempi oikeusturva kuin uhrilla. Poliisin resurssit on imetty niin minimiin, että moniin rikoksiin ei puututa lainkaan, varsinkin yksityishenkilön omaisuuteen kajoaminen on käytännössä sallittua. Mitä niistä stressaamaan kun vakuutukset on keksitty. Samalla yhteiskunta viestittää, että pikkurikokset ovat sallittuja, koska poliisi ei niihin puutu eikä niistä käytännössä voi jäädä kiinni. Tietoturvastakin älähdetään vain silloin, kun kohteeksi on joutunut suurehko yritys. Maksamaan laitetaan ne, jotka muutenkin hoitavat asiansa, vaikka yhteydentarjoajien pitäisi pystyä vastaamaan palvelunsa laadusta.

Ongelman ydin on siinä, ettei kukaan halua ottaa vastuuta. Asiantuntijoilla ei ole tarjota muuta kuin jatkuvasti vanhentuneita teknisiä ratkaisuja. Yritysmaailma ja nettiyhteyksien tarjoajat eivät katso heillä olevan muuta vastuuta kuin rahastaa tilanteella kauppaamalla tietoturvaa. Toisaalta poliisikaan ei voi puuttua asiaan, koska heillä ei ole resursseja eikä pahasti perässä laahaava lainsäädäntö edes anna eväitä siihen. Pallo on päättäjillä, mutta heistä suurin osa on tietotaidoiltaan ja asenteiltaan täydellisesti kuutamolla koko asiasta.

Internet ei ole enää pitkään aikaan ollut vain nörttien leikkikenttä, jossa plarataan turhaa tietoa, waretataan ja pelaillaan. Yhteiskunta ja yritykset ovat siirtäneet palveluitaan nettiin sellaisella innolla, että monien tärkeidenkään asioiden hoitaminen perinteisin konstein puhelimella ja jonottamalla ei ole käytännössä edes mahdollista. Kyse ei ole vain kirkasotsaisesta palvelunhalusta, vaan palveluiden siirtämisellä nettiin on voitu tylysti säästää kustannuksissa ja heittää väkeä pihalle. Vastuun kantaminen onkin sitten ollut vaikeampaa, koska minkäs häiriköille mahtaa.

Päätön meuhkaaminen on harvinaisen helppoa. Ei minullakaan ole esittää mitään tehokkaita konsteja. Ymmärrän senkin, miksi ongelmaan on niin vaikea puuttua. Vaikka roskapostin lähettäminen ja muu häiriökäytös netissä saataisiin laittomaksi Suomessa, ei kenelläkään riitä resursseja valvomiseen. Ja vaikka riittäisikin, suurin osa roskapostista ja muusta häiriköinnistä tulee ulkomailta. Netin rajoittaminen ei ole onnistunut pahimmiltakaan diktatuureilta ja poliisivaltioilta, joten Suomen kaltaisessa munattomassa hyysäysvaltiossa toimet jäävät pakostakin hampaattomaksi voivotteluksi.

Silti, jostain on aloitettava. Maailmassa toki on suurempiakin ongelmia, mutta olisi tärkeää, että alettaisiin vakavasti puhua siitä, millä säännöillä internetissä pitää toimia ja millainen netin pitäisi olla. Tuoreen eduskunnan pitäisi nostaa ongelma pöydälle, varsinkin nyt kun talossa on edes yksi asiasta jotain tietävä. Jos kenenkään niin meidän miehemme, itsensä tietoyhteiskunnan edunvalvojaksi nostaneen Jyrki J.J. Kasvin pitää tehtailla aloitteita. Tarvittavat alan ihmiset yhdessä lainsäätäjien ja viranomaisten kanssa miettimään, miten netistä tehdään nykyistä vähemmän tuskallinen paikka. Odotamme tuloksia neljän vuoden sisällä.