Jokainenhan kaupunkia kaljatuopin äärestä osaa johtaa paremmin kuin nykyiset herrat itse, mutta entäs jos suuret sanat joutuu lunastamaan? SimCity 2000, Legendan poika, tarjoaa oivat mahdollisuudet kuivaharjoitteluun.
Jos joku ei sattunut harrastamaan tietokonepelejä silloin, kun dinosaurukset vaelsivat tasangoilla, niin se alkuperäinen SimCity olikin sellainen klassikko, jota jokainen muistelee tipat silmissä. SimCity ei ollut niinkään peli, vaan kaupunginrakentelusimulaatio ilman muita päämäriä kuin pelaajan omat mieltymykset, tyyliin tehdäkö idyllinen pikkukaupunki vaiko saumoistaan rakoileva megapolis. Vanha SimCity törmäsi aika piankin rajoihinsa ja kävi tylsänpuoleiseksi, mutta nyt peruspeli on päivitetty 90-luvun mittoihin.
Ja hämmästykseni onkin tavattoman suuri. Juuri kun aloin tottua siihen, että legendaaristen pelien jatkot eivät nouse edeltäjiensä tasolle, SimCity 2000 onnistuu toteuttamaan siihen kohdistuneet odotukset, ja se ei ole vähän se.
Kaupungin synty
Vanhaa SimCittaria odottaa joukko miellyttäviä yllätyksiä. Hyvästi lättänä maasto! On laaksoa, kukkulaa ja vettä rantaa rakkaampaa 32:lla korkeustasolla. Ennen varsinaista kaupunginrakentelua voi leikkiä pienehköä jumalaa ja muokata maastoa haluamakseen vuoria tasoittaen, järviä rakentaen ja vaikka metsiä lisäten. Maastonrakentelussa lienee bugi: joki-työkalun tekemiä vesistöjä ei välttämättä itse pelissä vedeksi ymmärretä, sillä yrittäessäni rakentaa putouksiin vesivoimaloita ohjelma ei suostunut yhteisyöhön, vaan väitti että ne ovat puhdasta maata. Oma kaupunki ei myöskään enää ole yksin, vaan sillä on naapureita, joista ei juuri muuta hyötyä tosin ole kuin vertailukohdan tarjoaminen.
Ensimmäinen tehtävä on kaavoittaa kaupunkia tuleville kansalaisille. Kolme tärkeintä vyöhykettä ovat asuinalueet, teollisuusalueet ja kaupalliset alueet. Vanhasta SimCitystä poiketen ne eivät koostu vakiokokoisista neliöistä, vaan ne voi maalata haluamansa näköisiksi ja kokoisiksi. Vyöhykkeet voi määritellä joko kevyiksi tai raskaiksi, esimerkiksi kevyelle asuma-alueelle nousee pikku rivitaloja, raskaalle kerrostaloja. SimNoviiseille tiedoksi, että kaavoitetuille alueille nousee taloja vain, jos niille on kulkuyhteys ja ne ovat sopivan matkan päässä sekä työpaikoista että palveluista.
Alustavan kaavoituksen jälkeen rakennetaan teitä ja rautateitä, jotta ihmiset pääsevät liikkumaan töihin ja takaisin. Ajan kuluessa ilmestyy valittavaksi loputkin joukkoliikenteen variaatiot, kuten metrojärjestelmä ja moottoritiet. Enää ei puutukaan kuin voimala ja sähkölinjat, joiden asennuksen jälkeen kaupungissa alkaa näkyä elämää.
Rakentaessaan taloja ihmiset rakentavat niihin vesiputketkin, mutta pormestarin vastuulla on vesipumppujen ja -tornien lisäksi vetää sellaiset putket, että kraanoista valuu muutakin kuin hiekkaa. Nopeasti ihmiset alkavat vaatia sellaisia palveluita kuin poliisi- ja palolaitoksia, kouluja, sairaaloita ja vapaa-ajanviettopaikkoja tyyliin stadionit, eläintarhat, puistot sun muut. Ja siinä sitä kaupungintynkä aloittaakin matkansa mahdolliseksi suurkaupungiksi.
Sen enempää yksityiskohtiin paneutumatta jokaisen menuvalinnan alta löytyy tukku lisäoptioita ja rakennettavaa on paljon, joten oman kaupungin suunnittelu on mahdollista entistäkin tarkemmalla tasolla. En ole pystynyt keksimään, mikä olennainen rakennus tai toiminto pelistä puuttuisi, mukana on jopa arcoja, valtavia kaupunki-kaupungin-sisällä -komplekseja.
Viinasen malliin
Mikään ei tietysti ole ilmaista, ja rakentaminen vaatii rahaa. Helpoimmalla vaikeustasolla kaupunginrakennus alkaa 20 000 dollarin budjetilla, vaikeimmalla 10 000 velkarahalla, jonka korkojenkin maksu vaatii pikkukaupungin budjetilta paljon, yleensä liikaa.
Rahaa tietysti saa verotuksella. Liian kireä verotus luonnollisesti tukehduttaa kaupungin kasvun, mikä yksinkertainen asia ei liene tuttua keskiverrolle suomalaispoliitikolle. Kaikkia kolmea pääryhmää (ihmiset, kauppa, teollisuus) voi verottaa yksilöllisellä veroprosentilla, teollisuutta jopa teollisuusaloittain.
Bujettimenusta löytyy mahdollisuus kuluttaa rahaa myös huumeenvastaisiin kampanjoihin, pistää rahaa teollisuuden tai turistien houkuttelemiseen, rahoittaa vapaapalokuntia tai jopa järjestää karnevaaleja, sekä muihin vastaaviin ohjelmiin. Lisärahaa voi kerätä parkkisakoilla, uhkapelin sallimisella tai tulo- ja lvv-veron määrämisellä. Pormestari voi ottaa lainaakin, joskin se on ratkaisu, jota todella kannattaa miettiä ja pitkään.
Graafisia käppyröitäkään ei ole unohdettu, ja tilastofiili voi vaikka ihastella väestönsä jakautumista ikäryhmittäin, heidän koulutustaan ja odotettavissa olevaa elinikäänsä. Pikku kartalle saa esityksen pahimmista rikollispesäkkeistä, saastepaikoista ja muista tiedoista. Kaupungissa ilmestyvät sanomalehdet kertovat tärkeistä edistysaskeleista, yleisestä tyytyväisyydestä ja ongelmista.
Tärkein rahareikä on voimalaitos, jonka käyttöikä on vain 50 vuotta, joten kannattaa pitää huoli, että rahaa löytyy kun laitos kosahtaa.
Katastrofi iskee
Ja juuri kun kaikki näyttää menevän hyvin, iskee katastrofi. Ydinvoimala räjähtää, tulee maanjäristys, tulva, tornado, hurrikaani, avaruushirviö, lentokone syöksyy keskustaan, asukkaat mellakoivat, tulivuori purkautuu tai Onnenpyörä alkaa tulla joka päivä. Palokunnissa pihistäneelle voi tulla itku.
Uutuutena tulipalot sammutetaan itse siirtämällä palokuntia palopesäkkeiden viereen. Aikakin siirtyy hidastukseen, joten vanhasta SimCitystä tutut vuosikymmeniä kestävät tulipalot ovat nyt historiaa. Poliiseja taas voi käyttää mellakoiden tukahduttamiseen, ja yhdessä kelpo virkamiesarmeija osaa rakentaa vaikka tulvamuureja, kun meno yltyy kosteaksi.
Hyvin asukkaat katastrofit kestävät. Kaksi ydinvoimalakosahdusta kahdenkymmenen vuoden sisällä ja radioaktiivisen jätteen täyttämä ympäristö ei paljon Nikopoliksen asukkaita häirinnyt. Kun tuhot oli korjattu, elämä jatkui entiseen malliin. New Nikosta lanasi puolet hurrikaani, mutta parissa vuodessa katastrofista ei ollut enää jälkeäkään.
Katastrofit saa halutessaan kokonaan pois, tai kaupungin alkaessa tympiä voi niitä käynnistää itsekin, mikäli haluaa naureskella nurkuvien asukkaiden tulipalojen kouriin joutumiselle.
Nuo pienet miehet pienissä taloissaan
SimCity 2000 pyörii Super-VGA-tilassa, ja 256-värinen grafiikka kiitettävällä 640 x 480 -resoluutiolla on näyttävää. Mukana tulee mittava valikoima VESA-ajureita osapuilleen kaikille näyttökorteille. Haittapuolena on tietysti se, että konehuoneesta täytyy löytyä muskelia Super-VGA-kaupungin pyörittämiseen, varsinkin kun itse ohjelmakin murskaa aikalailla numeroita.
Graafisesti SimCity 2000 loistaa. Rakennuksia edeltävät pikku rakennustyömaat, ja geneeristen rakennusten asemasta ruudulta löytyy pikku bensa-asemia, elokuvateattereita, luksusasuntoja, tunnistettavia tehtaita ja niin edelleen. Digitoituja ääniefektejä on käytetty ihan hyvin, muun muassa julkisilla rakennuksilla on omat efektinsä.
Niin kutsuttua huumoriakaan ei SimCitystä ole unohdettu. Captain Hero saattaa ilmestyä auttamaan onnettomuuden sattuessa ja tarkka pelaaja saattaa löytää jopa Loch Nessin hirviön. Lisäksi naputtelemalla nelikirjaimisia koodeja saa aikaan hauskoja efektejä (pari toimivaa: PORN ja FUND, myös JOKEn väitetään tekevän jotain, joskaan en pysty sitä kokemuksesta vahvistamaan).
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan kasvu
SimCity 2000:ssa on sen verran mietittävää ja tehtävää, että pitkästymiskynnys on huomattavasti edeltäjää korkeammalla. Tosin se suurin perusvika säilyy edelleenkin: SmiCity 2000 ei ole varsinaisesti peli, vaan ohjelmalelu, kuten Maxis on Sim-sarjaansa luonnehtinutkin. Kaupunki vain kasvaa ja kehittyy, mutta mitään varsinaista päämäärää ei ole. Peliin olisi voinut vaikka lisätä pormestarinvaalit, jolloin tyytymättömät kaupunkilaiset kengittäisivät kehnon johtajan.
Muita varsinaisia puutteita en pystynyt keksimään. SimCity 2000 astuu tyylikkäästi isänsä kenkiin ottaaksen paikkansa peliklassikoiden hallissa.
90
