Jos maailman pitkäveteisimmälle pelille pitäisi antaa palkinto, SimFarm olisi ehdottomasti ehdokaslistan kärkisijoilla.
SimCityn maineella on ratsastanut jo monta peliä, eikä yksikään niistä ole yltänyt esikuvansa tasolle, ei edes lähelle. SimEarth, SimLife, SimAnt, SimNirvi. SimCityn jälkeen Sim-prefiksi on merkinnyt kerta kerralta pahempaa rimanalitusta mitä tulee peliin ja etenkin sen pelattavuuteen. Seuraavaksi lienee vuorossa SimGame.
SimFarm on SimSarjan tähänastinen pohjanoteeraus. SimFarm, "SimCityn maalaisserkku" viittaa SimCityyn myös suoraan eikä vain nimensä kautta. Tilan lähettyvillä sijaitsee pieni, huomattavasti SimCityn näköinen kaupunginpoikanen, joka kasvaa ja kehittyy pelaajan maatilan menestyksen myötä.
Pelin kuolettavan tylsyyden voisi miten kuten ymmärtää, jos pelistä olisi edes yritetty tehdä tarkka ja realistinen. Tällöin sitä voisi käyttää edes maatalouden periaatteiden itseopiskeluun. Mutta mitä mieltä on maatilasimulaatiossa, jossa omenoita istutetaan ja korjataan pellosta kuin perunoita, leikkuupuimuri maksaa yhtä paljon kuin traktori, samaa puimuria käytetään sekä mansikoiden että maapähkinöiden korjaamiseen eikä karkuun päässeitä elikoita saa pois kaalimaalta kuin myymällä ne lihoiksi?
Ainakaan tämä peli ei kohenna pelaajiensa käsitystä maajusseista, joiden ei SimFarmin ohjelmoijien mielestä tarvitse kuin istua pellon laidalla ja katsella, kun perunat kasvavat. Tietokoneen ruudulla pinaatinvarsien tuijotus alkaa tosin kyllästyttää noin puolen sekunnin kuluttua. Ja jos pelto käy liian kosteaksi, väännetään kasteluojan hana kiinni (peli ei tunne salaojia) ja taas maa kantaa raskaammankin traktorin. Pellolle voi tietysti eksyä myös tuhohyönteisiä tai rikkakasveja, mutta niistä selviää ropsauttamalla vähän myrkkyä kasvien niskaan. Ah ja voi tätä loputtomien älyllisten haasteiden tulvaa.
Maatilansa voi sijoittaa eri puolille Yhdysvaltoja (Alaskaa ja Havaijia lukuunottamatta), jolloin alueen lämpö-, tuuli- ja sadeolosuhteet muuttuvat. Lisäksi peli sisältää joukon valmiita maatiloja, jotka pitää pelastaa jostain pinteestä. Hyvä niin, sillä näiden valmistilojen avulla voi pitkästyä myös suurtilan isäntänä. Kenenkään kärsivällisyys ei riitä oman pikkutilan kasvattamiseen näihin mittoihin.
Myös pelin tekninen toteutus onnahtelee tai pikemminkin rojahtaa mahalleen. Näytöllä vipeltää kaikenmoista pikku häiriötä, musiikki on suorastaan kammottavaa, eikä kohdistin aina tartu liikuteltaviin esineisiin. Myös ohjelman tekojunttius on omaa luokkaansa. Ohjelma kylvää oletusarvoisesti maissia heti edellisen sadon korjattuaan, vaikka taivaalta sataa lunta! Jos pelaaja istuttaa kaksi palstaa peräjälkeen, mutta tilalla ei ole kuin yksi traktori, ohjelma vuokraa kaupungista toisen traktorin sen sijaan, että pelaajan oma traktori kylväisi ensin toisen ja sitten toisen palstan. Pelaajan maatalouskoneet eivät myöskään löydä suoraan perille vaan jäävät jumiin pienimmänkin esteen taa kunnes hetken pyörittyään teleporttaavat pellolle.
Pelistä kannattaa myös mainita, että sitä on turha edes yrittää pelata ilman välimuistiohjainta. Ilman välimuistia kiintolevyn laakerit katoavat pikkuhiljaa savuna ilmaan.
28
