Vaikka terveysguru ja pahispainija Simon Dean on tuore hahmo SmackDownin painisirkuksessa, hänellä on huomattavan näkyvä rooli uusimmassa WWE SmackDown vs Raw 2006 -pelissä. Simon Deanin vastuulla oli painipelin motion capture –työ eli Deanin liikkeiden pohjalta mallinnettiin kaikkien WWE-supertähtien sisääntulot ja kehämaneerit.
Lyhyestä WWE-urastaan huolimatta Simon Dean (oikealta nimeltään Mike Bucci) ei ole eilisen teeren poika. Hän liittyi vuonna 1992 Iron-Mike Sharpen painikouluun ja paini 1996#2001 kovien äijien ECW-liigassa Novana. Simon Dean debytoi SmackDownissa syksyllä 2004 lisäravinteita kauppaavana terveysintoilijana, joka kiihdytti yleisöä mollaamalla faneja ja painijoita läskeiksi.
"En määrittele itseäni hyvis- tai pahispainijaksi", Pelit-lehden tapaama Dean sanoo. "Minä vain menen kehään ja sanon mitä ajattelen: lihavien ihmisten pitäisi liikkua enemmän. Yleensä minut ymmärretään väärin, sillä terveysohjeeni tulevat suoraan sydämestä, painoin itsekin joskus yli 120 kiloa."
"Toisin kuin jotkut hyvispainijat, minulla ei ole tarvetta kerjätä faneilta hurraahuutoja. Tykkään buuauksista ihan yhtä paljon, sillä silloin ainakin tiedän, että olen ollut viihdyttävä."
Kaikki sattuu
Roolihahmojen ja otteluiden käsikirjoittaminen on showpainijoille usein herkkä aihe. Dean sentään myöntää, että hän keskustelee hahmostaan joka viikko WWE:n johtajan Vince McMahonin ja SmackDownin käsikirjoittajien kanssa. Hän kuitenkin kieltää, että mauttomiin kasariverkkareihin pukeutuva Dean olisi täysin keinotekoinen luomus: "Siviilissäkin vedän kahden tunnin treenit viisi kertaa viikossa ja noudatan tarkkaa ruokavaliota. Kehässä olen oma itseni, huudan vain vähän enemmän jee!"
Deanin mukaan painiottelut eivät ole lainkaan niin käsikirjoitettuja, mitä yleisö usein kuvittelee. Painijat kyllä harjoittelevat paljon keskenään, käyvät painileireillä ja kokeilevat liikkeitä ja lukkoja. "Yhdeksän kertaa kymmenestä tiedän ottelun alla vain vastustajani nimen - ja sitten painitaan."
Simon Dean painottaa moneen kertaan showpainijoiden urheilullisuutta. Painijat eivät vietä kesälomia, heidän työviikkonsa venyy helposti kymmenen päivän paremmalle puolelle ja otteluita kertyy vuodessa parisataa miestä kohden. Loukkaantumiset ovat yleisiä. "Kolme viikkoa sitten mursin kolme luutani, kun löin nyrkkini lattiaan", Dean sanoo ja näyttää muodottomaksi turvonnutta kämmensyrjäänsä.
"Kaikki liikkeet sattuvat", Dean paasaa. "Haastan sinut ottamaan yhdenkin läimäisyn Vesikauhuiselta Ahmalta (Chris Benoitilta). Siis vain yhden, en kymmentä!"
Painia koko perheelle
"Jos Matti Meikäläinen astuisi kehään ja minä tönäisisin hänet kumoon, häntä sattuisi ihan perhanasti. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että painimme jonkun trampoliinin päällä. Ei se ole niin. Kehä on kankaalla päällystettyä puuta, jonka alla on metallikehikko. Kehä antaa vähän periksi, koska se on parikymmentä jalkaa kanttiinsa."
"Vaikka olen hyvä suututtamaan yleisöä, eipä minulla ole paljon pelättävää. Jos pari tyyppiä yrittäisi hyökätä yleisön seasta kehään, he tuskin pääsisivät edes turvamiesten ohi. Viimeistään alaköysillä homma olisi jo ohi. WWE:n listoilta ei löydy yhtään painijaa, joka ei pärjäisi tappelussa peruskansalaiselle. Höyhensarjalaisemmekin painavat miltei 90 kiloa."
"Aina on tietysti olemassa vaara, että ihmiset ryntäisivät joukolla kehään. Sitä ei ole kuitenkaan tapahtunut vuosikymmeniin. Yleisöllä voi myös olla aseita", Dean miettii.
Uhoamisesta huolimatta Simon Dean pitää showpainia lapsille sopivana viihteenä. "Videopeleissä, MTV:llä ja Täydellisissä naisissa näkee kymmenen kertaa pahempia juttuja kuin SmackDownissa! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta kieltäisin heiltä paljon mieluummin jonkun Grand Theft Auton kuin sen, että Kane vähän hakkaa jotain tyyppiä kehässä."
