Mikä on lopputulos, kun sekoitetaan LucasArtsin käyttöliittymä, iMuse-tyyppinen musiikki, sisäpiirivitsit ja englantilaiset ohjelmoijat? Simon The Sorcerer, hyvin Monkey-tyyppinen seikkailu, jossa pääosaa näyttelee 15-vuotias poika, joka loitsukirjan löydettyään tempautuu toiseen ulottuvuuteen.
Adventuresoft on Simon The Sorcererin kanssa pitänyt varsin matalaa profiilia, jopa ECTS-messuilla Simon Woodroffe esitteli peliä pienessä takahuoneessa. Simon kertoi, että yhtäläisyydet LucasArtsin kanssa eivät ole suinkaan sattumaa. Ja se kyllä näkyy.
Tahtoo taikuriksi
Peli alkaa, kun teini-ikäinen pojannassikka seuraa koiraansa ullakolle ja löytää ikivanhan loitsukirjan. Huomattuaan, ettei hän osaa lukea sitä, Simon viskaisee kirjan lattialle. Huomaamattaan hän tulee kuitenkin käyttäneeksi loitsua, joka avaa reiän Todellisuuden kankaaseen (Loom?). Simon tempautuu toiseen maailmaan, velho Calypson taloon.
Calypson jättämän viestin mukaan Simonin on pelastettava maailma pahalta Sordidilta, joka on käyttänyt taikojaan koko maailmaan ja muuttanut muun muassa Calypsonkin patsaaksi. Perinnöksi Calypso on jättänyt postikortin, jota käyttämällä saadaan normaalit seivaus- ja lataustoiminnot, kartan ja loitsukirjan. Mutta loitsukirjaa voikin käyttää vain velho...
Jotenkin tutunomaisesti Simon saa vinkin, että kylän pubin takahuoneessa majailee velhoja, jotka voisivat auttaa häntä. Ennen velhoksi tuloaan hänen on kuitenkin suoritettava pari pikku tehtävää, kuten etsittävä taikasauva (The Secret of Monkey Island). Seikkailu voi alkaa.
Dr. Von Jones, I presume?
Tapahtumat alkavat kylästä, jota tutkimalla kamaa kertyy jo vaikka kuinka paljon, mutta mitäs niillä tehdään? Kylän ulkopuolella on metsä, joka muistuttaa varsin paljon Monkey ykkösen aarteenetsintämetsää: teitä menee sinne tänne. Metsästä löytyy myös kuoppa, jossa kaivaa paleontologi, tohtori Von Jones (hoh hoo), ja pöllö, joka antaa pari pikku vinkkiä (King's Quest V).
Sitä mukaa kun metsää saa kahlattua läpi, karttaan ilmestyy paikkoja, joita osoittamalla pääsee teleporttaamaan suoraan. Suorasiirtymispisteitä ei joka paikkaan tarjota, joten kävelyäkin riittää tylsistymiseen asti.
Itse seikkailu koostuu pienistä osista tyyliin "tee puunhakkaajalle kirves, niin pääset sisälle hänen taloonsa" tai "keksi miten ihmeessä saisit rahaa, jotta pääsisit ostoksille kaksipäisen hyypiön kauppaan".
Hauskaa hampaat irvessä
Jotenkin tuntuu, että Adventuresoft on yrittänyt hampaat irvessä tehdä Simon The Sorcererista hauskan. Eipä silti, mukana on muutama ihan hauska vitsi, mutta toiset ovat niin vääntämällä väännettyjä, että ne pikemminkin ärsyttävät.
Hauskoista voisi mainita tutun sadun Kolme pukkia, jotka yrittävät päästä peikon vartioiman sillan ylitse. Peikkopa on kuitenkin kyllästynyt rooliinsa, eikä suostu enää leikkimään pukkien kanssa. Tai sitten melkein oikea Klonkku, joka onkii virran rannalla ruokaa ja on hukannut Sormuksen. Sen sijaan esimerkiksi lopun tanssivat demonit (a la Monkey 2:n luurangot) ei jaksanut huvittaa.
Mitäs SCUMMaa?
Käyttöliittymä on miltei suoraan kopioitu LucasArtsin SCUMMista. Mukana on kaikki tutut toiminnot Push- ja Pull-toimintoa lukuunottamatta, mutta niillä ei ole vielä pärjätty, joten mukaan on liitetty Consume (syö tai juo), Wear (pue), Remove (riisu) sekä Move (liikuta). Myöskään Lucasin toiminto, joka automaattisesti näyttää, mitä esineellä voi tehdä (eli tämä oikean hiirennapin painallus), ei toimi kuin inventorissa Look at -toimintona.
Inventorissa tavaroita voi yhdistellä mitä merkillisimmillä tavoilla (esimerkiksi kivi ja siemenet). Outoa kyllä, käytönkään jälkeen tavarat eivät häviä inventorista. Samoin joitakin esineitä ei tarvitse eikä saa käyttää itse ollenkaan, esimerkkinä vaikka mehiläishoitajan hattu, jota Simon ei ensin suostu panemaan päähänsä, ennen kuin koskettaa mehiläispesää, jolloin hän panee hatun päähänsä ihan itse.
Liikkuminen tapahtuu suoraan ruudulla ja kursori näyttää automaattisesti kaikki manipuloitavat esineet. Joskus ne kyllä ovat niin pirun pieniä, että tarkkuutta vaaditaan tosi paljon. Niinpä aina. Kaiken taustalla soi paikka paikalta vaihtuva musiikki, jota ei kyllä oikeastaan voi iMuseen verrata. Efektejä ei ole, joten minä siirryin melko pian Sound of Silencen kuunteluun.
Piirroksissa ei pihistellä
Piirtämisessä ja animoinnissa eivät Adventuresoftin pojat ole pihistelleet. Simon liikkuu sulavan näköisesti upeasti piirretyissä taustoissa, joissa peurat loikkivat, perhoset lentävät, käärme putoaa puusta tai koira loikkaa metsästä eteen. Kaiken värikylläisyyden keskeltä on vaikea erottaa tarvittavia kamoja.
Keskustelu tapahtuu täysin samoin kuin Monkey Islandeissa, mutta teksti juoksee paikoittain todella nopeasti ja on ajoittain epäselvää taustoihin sekaantumisen takia. Eli ei-nopeasti englantia lukevat ovat lirissä, koska tuttuun tapaan keskustelut ovat avain tapahtumiin.
Keskusteluja onkin sitten tosi paljon. Lyhyesti ja ytimekkäästi ei saa mitään sanottua, keskustelut jatkuvat ja jatkuvat jopa kyllästymiseen asti. Siinä ei enää paljon vitsit naurata.
Mitä jäi käteen?
Simon The Sorcerer on vanhan hyvän ajan seikkailu, joka vilisee velhoja, lohikäärmeitä ja taikasauvoja, barbaareja, jättiläisiä ja kääpiöitä. Välillä Simon saa päihinsä esimerkiksi lohikäärmeeltä, palaa karrelle, mutta nousee hetken kuluttua ja ravistelee noet päältään. Simon ei siis voi kuolla.
Liian helppo peli ei ole, mukana on muutaman hyvin sierramainen epätoivoinen ongelma, joista ainakaan minä en pidä. Usein eteenpääsy oli lähinnä tuurista kiinni, sillä vinkkejä eri tehtävien suorittamiseen saa suhteellisen vähän. Välillä tuntui, että tuli harhailtua kilometritolkulla ilman mitään käsitystä, mitä pitäisi tehdä. Tylsää.
Joka tapauksessa Simon on ihan tutustumisen arvoinen peli, joka todennäköisesti vetoaa juuri sillä, millä sen pitikin, eli Lucasin plagioinnilla. Jatkoakin on tulossa, joten ainakaan heti ei Simonista päästä. Eikä syytäkään, sillä Simon on ammattimaisesti ohjelmoitu peli. Pelit-BBS:n demosta voi kokeilla josko huumori vetoaa.
82
