Simpsonien pähkähullu perhe on muiden kaupunkilaisten tavoin hypykällään, kun vuotuinen skeittikiertue pyyhkäisee Springfieldiin. Palkintorahoina on tarjolla jopa kymmeniä dollareita, ja kilpailu on avoin vain paikallisille. Bart, Lisa, Homer ja Marge kaappaavat laudat alleen ja painavat mustelmia uhmaten kohti ramppeja.
Pelivaihtoehtoina ovat kaksinpeli skeittauspeleille tyypillisine pelivaihtoehtoineen sekä osallistuminen itse kiertueeseen. Pelattavana on peräti kymmenen erilaista kenttää, joissa kaikissa on kolme tehtäväkokonaisuutta.
Aluksi opetellaan liikkeitä skeittikoulussa ja rikotaan pisterajoja rahankiilto silmissä, ja lopuksi surffaillaan sarjakuvamaisilla radoilla varsinaisia tehtäviä suorittamassa. Uudet kentät, lautailijat ja laudat aukeavat sitä mukaa, kun toimeksiannot on tehty, ja ansaitulla kahisevalla voi käydä parantelemassa omia taitojaan.
Tehtävät ovat tuttuun tyyliin erilaisten tavaroiden ja sanoja muodostavien kirjainten keräämistä. Osa esineistä killuu putkien päällä kymmenien metrien korkeuksissa, minne pääsyyn vaaditaan jo hieman hoksottimiakin. Hermoja koettelevaa pisterajojen rikkomista ei juurikaan tarvitse harrastaa, ja hyvä niin, sillä pelin kontrollit eivät moiseen touhuun erityisemmin sovellu.
Temput hoidetaan ristiohjaimella/tatilla ja yhdellä tai kahdella napinpainalluksella, eikä olkapäänappeja ole hyödynnetty lainkaan. Haluaisinkin tavata sen Houdinin, joka lyhyen ilmalennon aikana napauttaa suosimaani ristiohjainta kahdeksaan eri suuntaan, painaa ympyrää, eikä mätkähdä pää edellä asfalttiin. Itse tein parhaimmat temppusarjani nappeja satunnaisesti hakkaamalla.
Yksinkertaistetut, mutta epäkäytännölliset kontrollit antaa anteeksi, sillä Simpsons Skateboarding ei ensisijaisesti pyrikään näyttävään ja sulavaan temppuakrobatiaan. Pelin vahvuus piilee paitsi tasohyppelymäisessä tehtäväsuunnittelussa myös Simpsonien vetovoimassa.
Hahmojen televisiosta tutut kommentit ryydittävät niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, ja jokaisessa kentässä harhailee joukko sarjasta tuttuja velmuja. Radoista jäivät mieleen erityisesti Burnsin pelottava kartano, Springfieldin ydinvoimala ja kaupungin ostari.
The Simpsons Skateboardingin matala kynnys tekee pelistä helposti lähestyttävän niillekin, jotka eivät yleensä koske skeittipeleihin tikullakaan. Vaikeusaste tosin nousee pelin edetessä ehkä liiankin jyrkästi, mutta mikäli kevyehkö skeittaus ja Simpsonit kiinnostavat, Simpsons Skateboarding ei ole ollenkaan pöllömpi vaihtoehto.
75
