Simpsons Wrestling (PSone) – Thooughhh !!

Kaljuuntuva kaljamahainen isä, sinihiuksinen muriseva äiti, käyttäytymishäiriöinen poika, humanistihörhöilevä tytär ja tuttia mussuttava sylivauva. Simpsonien perhe on tuskin kenellekkään uusi tuttavuus, mutta konsoleissa nämä Amerikan Kiljuset ovat harvemmin pyörineet.

Simpsonien hullunkurinen perhe on täällä, mutta tällä kertaa ydinperheen sopu on yhtä kaukana kuin Moen baari. Ulkoavaruudesta peräisin oleva painikuume on levinnyt koko kaupunkiin ja pian Jebediah Springfieldin perustama rauhallinen pikkukaupunki on näyttämönä aikamme suurimmalle pieksemiselle. Springfieldin on löydettävä parhaista parhain haastajaksi avaruuden kovimmille humanoideille.

The Simpsons Wrestling on nimensä mukaisesti 3D-painipeli, joka painottuu enemmänkin sinne vapaapainin vapaimpaan luokkaan. Painia ei pahemmin harrasteta, vaan käytännössä kaikki sallitut ja vähemmän sallitut keinot on käytössä. Tavoitteena on Springfieldin mestarin titteli, mutta matka sinne kulkee pahojen ja välillä mahdottomien vastusten kautta, eikä lopussa voi seisoa kuin yksi kaupunkilainen.

Pylväspainia

Ruudussa välkkyy painin aikana mitä erilaisimpia mittareita. Hahmojen erikoisliikkeiden käytettävyydestä indikoi ohjaimen näppäimiä kuvaavat napit, jotka syttyvät tietyn erikoisliikkeen ollessa käytettävässä. Esimerkiksi Recovery-pylväs kertoo vastustajan lukko-otteesta ja mittari nousee nopeasti, jollei vastaliikettä tee välittömästi. Erikoisemman piirteen kamppailuun tuo taunt- eli tyrmäysmittari. Sanan taunt kaikki kirjaimet pitää kerätä ympäri painikehää, ennen kuin itse tyrmäys voi onnistua. Kun kirjaimet on kerätty, yksinkertainen R1-painallus vie vastustajan hihittävän tohtorin hoitoon.

Pelimoodit on pidetty yksinkertaisena, mutta silti pelaajia ajattelevana. Yksinään tahkoaville pelattavaa riittää kolmessa eri vaikeustasoisessa turnauksessa. VS Match Game -moodi mahdollistaa kaverin selätyksen, kuristuksen ja häväistyksen. Kaksinpeli onkin Simpsons Wrestlingin ainoa viihdyttävä moodi, sillä yksinpelinä touhu käy todella wanhaksi aivan liian pian, eikä uusien vastustajien jännittämisessä ole yksinpelinä juuri mitään viehätystä.

Lempihahmonsa kamppailuun voi valita 12 kaupunkilaisen joukosta, kaikki tuttuakin tutumpia sunnuntai-iltapäiviemme televisiotarjonnasta. Alussa kehään kiipeää Barney, Krusty, Apu, Willie, Homer, Lisa, Marge ja Bart. Bonusta pitkästä pelisessiosta tulee 4 lisähahmon muodossa. Kaikkiaan hahmoja pyörii kehässä ja sen ulkopuolella 19, mutta näistä vain tusinalla pääsee itse kehään. Kaksinpelissä molemmat pelaajat eivät voi valita samaa hahmoa, mikä on luonnollista alienvaikutteisesta touhusta huolimatta.

Combokivaa

Kamppailuihin monisäikeisyyttä tuovat jokaiselle hahmolle yksilölliset erikoisliikket, jotka tekevät rumaa jälkeä vastustajissa. Power-upit ovat merkittävässä roolissa kamppailun edetessä. Donitsit tuovat lisäpiristystä energiaan, atomit täyttävät koko pylvään, popcornit tuovat jostain syystä lisää terveyttä, lenkkitossut lisäävät nopeutta ja niin edespäin.

Kamppailujen keskipisteenä oleva painikehä kulkee ympäri kaupunkia, kuin sirkus ikään. Voittajia ratkaistaan esimerkiksi koulussa, kaupungintalossa, avaruusaluksella, Moen baarisaa ja ydinvoimalassa. Kaikkiaan kamppailuympäristöjä on kymmenen. Ympäristöt ovat suhteellisen nättejä.

Ääninäytteleminen on pelin parasta antia. Vajaat parikymmentä hahmoa puhuvat tuttuakin tutummilla äänillään. Kamppailun tuoksinassa kehän sivustasta seuraavat kaupunkilaiset laukovat piristäviä välikommentteja. Haukkuminen ja ivailu alkaa jo painijoiden esittelystä ja jatkuu läpi kamppailun erinäisin pilkkahuudoin.

Eat my graphics

Simpsons Wrestlingin visuaalinen ilme on turhan lattea. Hahmot ovat kulmikkaita, mutta yläviistosta seuraava kamera on jätetty sen verran kauemmaksi, että pölygonipainijat eivät pahemmin häiritse. Koska hahmojen liikeet on rajattu vain muutamaan ei liikemallinnuksenkaan kanssa ole pahemmin ongelmia. Eihän ähinä kaunista katseltavaa ole, mutta isku on isku ja potku on potku.

Simpsons Wrestlin on tehty niin kieli poskella kuin voi kuvitella, eikä se todellakaan ole mikään tavallinen kamppailupeli. Komiikka on erittäin Simpsons-tyylistä, älykästä, oivallista ja syvältä luotaavaa. Oikeiden painiotteiden, välihuomautusten ja erikoisliikkeiden yksilöintiin on käytetty aikaa ja huolellisuutta. Yksikään lause, nimi, kommentti tai hahmo ei hypi silmille edes tietävimmälle Simpsons-fanille.

The Simpsons Wrestlingistä puuttuu se merkittävä jokin, joka patistaisi tarttumaan ohjaimeen tunti toisensa jälkeen. Tulossa on ainakin Simpsons-golf, Simpsons-keilailu ja Simpsons-skeittauspeli.

69