Jos omat nais- tai miessotkut alkavat ahdistaa (tai niitä ei ole), voi ryhtyä bitti-ihmisten kiusaamiseen.
Monien mielestä Sims-sarjan jatkuvalla syötöllä ilmestyvissä ja myyntilistat täyttävissä lisäosissa on jo tarpeeksi kestämistä. Lisäriemua on luvassa, sillä Sims: Elämäntarinat on ensimmäinen spin-off, niin kuin popkulttuuri-ihmiset sanoisivat. Nämä pelit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, eräänlaisia laimennettuja ja tietyn teeman ympärille rakennettuja versioita, jotka eivät tarvitse alkuperäistä emopeliä toimiakseen.
Ainakin mainospuheiden mukaan nämä Sims 2:n "jälkeläiset" on optimoitu erityisesti kannettavia tietokoneita ajatellen, mutta toimivat myös pöytäkoneilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat pelimoottoriltaan aavistuksen kevyempiä, sisältävät vähemmän roinaa eivätkä ole yhteensopivia varsinaisten lisäosien kanssa.
Elämäntarinoiden sykkivänä ytimenä on kaksi juonellista "kampanjaa", joissa eletään ennalta määrätyn simin elämää, suoritetaan annettuja tavoitteita ja yritetään saavuttaa jonkinlainen onnellinen loppu. Ensimmäinen tarina kertoo Kulmalaan muuttavasta Riinasta, joka aloittaa uuden elämän ja säätää ihmissuhteiden viidakossa kuin viimeistä päivää. Kuvioissa ovat mukana muun muassa naapuruston komea sinkku, entinen poikaystävä ja kateellinen kilpakosija. Kun Riinan tarinaa on pelannut tarpeeksi pitkälle, aukeaa rikkaan poikamiesnörtin lemmenseikkailuista kertova kakkostarina. Molemmissa stooreissa teemana on siis Simsin osa-alueista kiinnostavin eli rakkauden ihmeellinen maailma, muut jutut kuten työ tulevat sitten siinä sivussa.
Ole mulle vähän aikaa Pena
Tarinat on jaettu lukuihin, joissa edetään toteuttamalla kulloinkin voimassa oleva tavoite. Ne vaihtelevat yksinkertaisista pussaa Penaa -tason jutuista vähän monimutkaisempiin järjestä hyvät bileet -tehtäviin. Periaatteessa nämä ovat samaa kamaa kuin normaalit, tavoitepisteiden takia suoritettavat tavoitteet, mutta homma tuo lisäsisältöä ja toimii hienosti. Simien ohjailussa on enemmän järkeä ja Elämäntarinat tuntuu kampanjoiden ansiosta paljon enemmän oikealta peliltä kuin virtuaalinukkekodilta.
Tavoitteiden täyttämisen ulkopuolinen peli on tuttua Simsiä. Perustarpeet täytyy pitää tyydytettynä, pankkitilillä hilloa ja erilaiset työelämätaidot sellaisessa kunnossa, että pomolta tulee muutakin kuin keppiä persuksille. Nämä perusasiat toimivat tarinoissa täsmälleen kuten peruspelissä.
Pelkkään tarinamoodiin ei kuitenkaan ole tyytyminen. Elämäntarinat nimittäin sisältää myös vapaan pelin, joka toimii täsmälleen samoin kuin emopeli, eli itse tehtyjen simien elämää saa ohjailla kuten parhaaksi näkee, ilman pakottavia tavoitteita tai juonta. Mikään rankasti riisuttu versio Sims 2:sta tämä ei ole, sillä mukana on paljon ominaisuuksia, esineitä ja muita juttuja myös aiemmin julkaistuista lisäosista. Esimerkiksi Yliopiston mukana tullut suostuttelumekaniikka on otettu mukaan, samoin monet Yöelämän sosiaalisista toiminnoista. Suomennos on jälleen erinomaista työtä ja sisältää melkeinpä enemmän hauskoja sanaleikkejä kuin englanninkielinen versio. Jutut ja huumori ovat ajoittain yllättävänkin roiseja, joten ihan perheen pienimmille tämä Sims-versiointi ei sovi.
Kevyttä mutta täyttävää
Ihmeellistä kyllä, Elämäntarinoiden pelimoottori on itse asiassa aika paljonkin perus-Sims 2:n jähmeäliikkeistä dinosaurusta kevyempi. Asiaan toki vaikuttaa se, että lisäosien myötä alkuperäinen peli on paisunut todella massiiviseksi ja siihen verrattuna Elämäntarinat on hyvinkin sutjakka paketti. Ulkoasuun tällä viilauksella ei ole ollut vaikutusta, vaan peli näyttää ehkä jopa hivenen paremmalta. On hienoa, että alati kasvavien konetehojen ja järjettömien näytönohjainten aikana jaksetaan edes joskus nähdä vaivaa optimoinnin eteen eikä koodata kuin pellossa. Samoin näennäinen rajoittuneisuus näkyy siinä, että valikoissa ja tavaralistoissa on helpompi navigoida ja löytää haluamansa.
Jos simeistä ei ole tykännyt aiemmin, ei Elämäntarinat tätä asiaintilaa varmaankaan muuta. Pelisarjan ystäville vähän erilainen näkökulma virtuaali-ihmisten elämänhallintaan tarjoaa kaivattua vaihtelua, vaikka suurista uudistuksista ei ole kyse. Tarinamoodi on kuitenkin raikas uudistus ja kevyempi pelimoottori pelkkää plussaa. Pakko myöntää, että ainakin omissa kirjoissani Elämäntarinoiden letkeämpi ja rajatumpi näkemys pesee kaikilla lisäosilla varustetun mammuttimaisen emopelin.
90
