Sims 2 (PC) – Elämä jatkuu

Tietokoneeni sisällä asuu pieniä ihmisiä, joiden elämä on lyhyt kuin päiväperhon lento. Luulin päässeeni niistä eroon muutama vuosi sitten, mutta ne ovat palanneet.

The Sims on epäilemättä tuttu kaikille paitsi Diogenes-henkisille tynnyrissä asujille. Perusidea on viettää virtuaalista lähiöelämää ohjailemalla joko itse suunniteltuja tai valmiita virtuaalipersoonia, joilla jokaisella on omat tavoitteensa, mielihalunsa ja sosiaaliset suhteensa.

Simien onnellisena ja hyvinvoivana pitäminen vaatii säätöä ja ohjailua, mutta onnistuessaan tuntee iloa ja riemua nähdessään pikkuihmistensä kukoistavan ja viettävän onnellista, kaikki vietit tyydyttävää elämää, jollaiseen ei itse ole koskaan... eiku.

Friikkilän veljekset

Sims 2:ssa valittavana on kolme eri naapurustoa, joihin siminsä voi asuttaa. Naapurustot eroavat toisistaan sekä visuaaliselta ilmeeltään että niitä valmiiksi kansoittavilta simeiltä ja ovat miellyttävän selkeästi erilaisia. Kauniala (Pleasantview) asukkaineen on ykkös-Simsistä tuttu ympäristö hieman muuttuneena, keskellä aavikkoa sijaitseva Outokaupunki (Strangetown) muistuttaa Roswellia enemmän kuin vähän, ja Veronalan (Veronaville) keijuperheet ja sotivat suvut on lainattu Shakespearen näytelmistä.

Simien ulkonäköä voi muokata käytännössä rajattomasti. Jos nauttii hyvännäköisten, valokuvamalleja muistuttavien hahmojen ohjailusta, sellaisten tekeminen onnistuu, mutta yhtä hyvin voi marssittaa naapureiden kauhuksi taloonsa mulkosilmäisiä ja turpeanaamaisia, Lovecraftin pahimmista oopiumiunista karanneita ihmishirviöitä. Harmi sinänsä, ettei ulkonäöllä ole vaikutusta simien sosiaaliseen käytökseen. Tämän todisti lihava, naamansa kauttaaltaan tatuoinut punkkari Kalevi, joka kaatoi petiin melkein kaikki Veronalan täysi-ikäiset naiset nopeammin kuin humanisti oikeustieteellisen bileissä.

Erilaisia vaatekertoja valitaan heti alussa joka tilanteeseen aina arkiasusta uikkareihin. Asusteita odotin enemmän, vaan eipä niistä varsinaisesti pulaa ole, eikä vastaan usein tule kahta samannäköistä simiä. Vilkas fanimodikulttuuri antaa jo nyt kivasti lisäoptioita.

Sukupuu, kuka siinä seuraavaksi roikkuu

Pärstäkertoimen lisäksi simeille määritellään luonne joko vapaasti tai valmiiden horoskooppimerkkien mukaan, sekä tavoite, jonka saa valita viidestä vaihtoehdosta. Tavoite ohjaa simin yleistä käytöstä ja asettaa hyvin löysät suuntaviivat sille, miten persoonallisuus etenee.

Luonteenpiirteillä ei ole kovin suurta vaikutusta pelin kulkuun, mitä nyt ulospäinsuuntautuneet tulevat marginaalisesti paremmin ihmisten kanssa toimeen ja epäsiistit sotkevat paikkoja enemmän. Omassa liitossani olin horoskoopiltani rapu ja luonteeltani ujo, mutta silti ystävystyin ja olin yhtä sosiaalinen kuin muut simit, kun taas rakkaan puolisoni Buffyn siivoton luonne tuli ilmi lähinnä ruoka-aikana ympäriinsä lentelevänä sapuskana.

Jos apinalauma on tarkoitus majoittaa saman katon alle, ne voivat olla joko kämppiksiä tai sukulaisia. Sukulaisuussuhteet määritellään näppärällä sukupuusysteemillä, ja lasten ulkonäön saa muistuttamaan vanhempiensa summaa. Kaikkien lapsi- tai teinisimien täytyy olla sukua vähintään yhdelle saman talouden aikuissimille, mutta muita rajoituksia ei ole. Pelin aikana alkutilanne saattaa toki muuttua kämppisten mennessä naimisiin, jonkun muuttaessa omaan asuntoonsa ja niin edelleen.

Tarvehierarkia

Virtuaaliväinöjen lyhyt elämä pyörii toiveiden, pelkojen ja tarpeiden ympärillä. Toiveet ja pelot määräytyvät simin tavoitesuuntauksen mukaan ja vaihtuvat kerran päivässä. Toiveita toteuttamalla simin yleinen mieliala kohenee ja tilille kilahtaa tavoitepisteitä, joilla voi ostaa spesiaalikrääsää. Pelkojen toteutuminen laskee pistesaldoa, mutta pelkoja ei juurikaan saa toteutumaan, ellei tee sitä tarkoituksella tai ole todella huonotuurinen. Yhden toiveen ja pelon voi myös lukita myöhempää toteutumista silmällä pitäen.

Tarpeita on kahdeksan ja ne kattavat kaikki elämän tärkeimmät osa-alueet nälästä ja rakosta hupiin ja mukavuudenhaluun. Simien tekoäly on sen verran hyvä, että ne osaavat suurimman osan ajasta pitää huolta tarpeistaan itsenäisesti, mutta kädestä pitely johtaa yleensä parempiin tuloksiin. Lisäksi simit eivät välttämättä suostu tottelemaan annettuja ohjeita, jos jokin muu tarve on pakottavammassa tilassa. Suurin osa tarpeista hoituu eri kalusteita ja muita hyödykkeitä käyttämällä, nyrkkisääntönä kalliimmat tavarat edesauttavat tarpeiden hoitamista tehokkaammin.

Perusperiaatteiltaan tavoite- ja tarvejärjestelmät ovat suoraviivaisuudessaan toimivia. Vähänkin kalliimmilla rojuilla pakolliset tarpeet pysyvät hyvin kurissa ja niiden hoitamiseen ei kulu kohtuuttomia määriä aikaa, jolloin kallisarvoisia hetkiä jää harrastuksiin, taitojen kohottamiseen ja rakkaiden kanssa viettämiseen.

Simien tarpeiden laiminlyönti saattaa johtaa yllättävän äkilliseen kuolemaan. Voi, mitä kauhunhetkiä koinkaan, kun Kalevi oli ensin vaivalla saanut hankittua itselleen aviopuolison (naapurin muijasta, joka jätti miehensä) ja vielä saattanut tämän raskaaksi. Sitten viimeisillään raskaana oleva naikkonen kuoli nälkään. Onneksi Kalevi oli tapahtumahetkellä kotona ja sai suostuteltua Synkän Niittäjän antamaan emännälle toisen mahdollisuuden elävien kirjoissa.

Vanhuudesta, ystävyydestä, velvollisuuksista

Simit vanhenevat ajan kuluessa. Vauvat kasvavat lapsiksi, lapset teineiksi ja teinit lopulta aikuisiksi. Aikuisikä kestää kolmekymmentä pelipäivää eli reaaliajassa muutaman illan. Jossain vaiheessa vanhuus vie simin väistämättä hautaan. Jos ei henno erota simeistään, saa vanhenemisen pysäytettyä ohjekirjan huijauskoodilla, mikä kyllä sotii pelin perusideaa vastaan ja on hieman tarpeeton optio.

Tavallaan simit ovat kotiensa vankeja. Kylään voi kutsua muita naapuruston simejä joko puhelimella tai satunnaista vierailua odottelemalla, mutta omalta tontiltaan ei pääse häiriköimään ja sikailemaan muiden asuntoihin. Pieniä ekskursioita voi tehdä julkisiin tiloihin, joita löytyy jokaisesta lähiöstä valmiiksi muutama. Lisää voi suunnitella itse. Näissä kauppakeskuksissa ja vastaavissa tavataan muuta jengiä, tehdään ostoksia (esimerkiksi ruokaa, lehtiä ja uusia vaatteita) tai relataan muuten vaan.

Rahaa elämiseen, kalusteisiin ja huvitteluun ei sada taivaalta, vaan otsansa hiessä on simin leipänsä ansaittava. Uravaihtoehtoja on kymmenen, mikä saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta on ihan tarpeeksi. Korkeammille palleille edetäkseen on treenattava senhetkisen ammatin vaatimia aloja vapaa-aikana, ja noin viiden-kuuden ylennyksen jälkeen harjoittelu alkaa jo käydä työstä. Silti eteneminen työelämässä kannattaa muutenkin kuin rahallisesti, sillä paremmat duunit ovat vähemmän rasittavia simin tarpeiden kannalta, ja monet työpaikat ovat joidenkin tarpeiden suhteen jopa hyödyllisiä.

Verkosto ja verikosto

Pienten tietokoneihmisten sosiaaliset suhteet ovat Simsin suola, leipä ja kauha. Sen lisäksi että ilman sosiaalisia kontakteja ei etene työuralla ensimmäisiä askeleita edemmäs, on sosiaalinen tarve ainoa, jonka täyttäminen ei onnistu yksin. Normaalielämästä vieraantuneet simit voivat toki vaikka chattailla tietokoneen välityksellä, mutta oikeat kontaktit toimivat huomattavasti paremmin.

Erilaisia sosiaalisia toimintoja on aivan järkyttävän paljon. Sosiaalisia välejä kuhunkin muuhun simiin mitataan kahdella mittarilla, joista toinen kuvaa lyhytaikaista suhdetta ja toinen pitkäaikaista. Mitä lämpimämmät välit toiseen simiin ovat, sitä enemmän vaihtoehtoja löytyy vuorovaikutusvalikosta.

Uusien tuttavuuksien kanssa voi lähinnä vain jutella niitä näitä tai korkeintaan kertoa vitsejä, hyviä ystäviään voi sitten jo halia, lääppiä ja hieroa oikeista paikoista monin eri tavoin. Jos haluaa aiheuttaa mielipahaa, sama toimii myös käänteisenä, eli ventovieraita ei voi kuin solvata ja ärsyttää, mutta välien tulehduttua kunnolla saa käydä jo ihan fyysisesti käsiksi. Petipuuhiin pääsee, ja vaikkei mitään konkreettista peittojen heilumista ja ilotulitusta lukuun ottamatta näytetäkään, on asioiden esittämistapa koko perheen peliksi yllättävän uskalias.

Rakastumisessa ei tunneta sukupuolten välisiä rajoja, vaan kunniallinen aviomies ja kahden lapsen isä voi pienen halailun ja käpälöinnin jälkeen olla pihkassa naapurin sateenkaari-Penttiin. Muutenkin simien tunteiden manipulointi on varsin helppoa ja nopeaa, yleensä sänkytoverien hankkiminen ei kovin kummoista lämppäämistä vaadi, ellei viettelevä simi sitten ole aivan hirvittävän vastenmielinen ja pahanhajuinen. Omien sukulaistensa kanssa ei sattuneesta syystä voi vehdata, mikä estää Oidipus-skenaarioiden rakentelun.

Jonkinasteista varovaisuutta sosiaalisessa elämässä edellytetään. Juuri kaveriksi saatu simi ei kauheasti arvosta, jos uusi ystävä käy heti puristelemaan takamusta.

Simiaanien kanssa touhuamisessa on pimeä puolensa. Absoluuttinen valta korruptoi, ja ihan takuuvarmasti jokainen Simsiä pelaava huomaa jossain vaiheessa suorittavansa mitä omituisempia kokeita virtuaali-ihmisillä lukitsemalla näitä palaviin, ovettomiin taloihin, pitämällä vankina pienessä kopissa, syöttämällä pelkkää pizzaa tai kutsumalla kylään satunnaisia naapureita ja sitten pahoinpitelemällä nämä. Mahdollisuuksia jumalvoimien väärinkäyttöön löytyy pelottavan paljon.

Päättymätön tarina

Sims 2:n tyylikäs ja täynnä hauskoja yksityiskohtia oleva 3D-maailma on tekniseltä toteutukseltaan erittäin pätevä. Minimivaatimukset ovat lähinnä huono vitsi, mutta testikone pyöritti peliä suurimman osan ajasta moitteetta. Pientä takkuilua ja kohtuullisen rankkaa latailua esiintyi lähinnä julkisrakennuksissa ja muissa tilanteissa, joissa läsnä oli enemmän kuin muutama simi. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä hyvä tekoäly vaatinee reippaasti konetehoa. Ensimmäistäkään bugia tai kaatumista ei testauksen aikana esiintynyt, joten siinäkin suhteessa Sims 2 on moitteetonta työtä.

Omaleimainen musiikki raikaa heleästi ja simien symboliavusteinen siansaksamokellus on aina yhtä hauskaa seurattavaa. Käyttöliittymä on hyvin yksinkertainen ja eri toiminnot löytyvät oikealla hiirennapilla avautuvista valikoista suhteellisen loogisesti. Kamerakulmissa on rajattomasti säätövaraa, joskin halutun kuvakulman löytyminen on silloin tällöin hieman vaivalloista. Suomessa myytävässä versiossa on mukana suomenkielinen asennus. Suomennos on samaa, laadukasta työtä kuin ykkös-Simsin ja sen lisäosien käännökset.

Ilman lisäosiakin (joita todennäköisesti ilmestyy samanlainen leegio kuin ensimmäiseen Simsiin) Sims 2 on valtava paketti. Tekemistä ja puuhasteltavaa riittää, ja aina kun luulee nähneensä samat vanhat temput, pikku virtuaaliväki yllättää jollain odottamattomalla käänteellä. Lisäksi vaivalla kasvattamiinsa simeihin oikeasti kiintyy, ja kuolon koittaessa tajuaa, että taakse jäi pelikokemus, joka ei toistu täsmälleen samanlaisena ikinä.

Olisi hulluutta yrittää käsitellä näin laajan pelin kaikki osa-alueet kattavasti läpi yhdessä arvostelussa. On kuitenkin selvää, että Sims 2:n tyylilaji on sellainen, joka ei vetoa kaikkiin pelaajiin. Päämäärähakuisuutta ja juonellista, rajattua pelikokemusta etsivät pettyvät, mutta nukkekotileikeistä, tirkistelystä ja sosiaalisten suhteiden järjestelystä innostuville Sims 2 on kliseinen pakko-ostos.

* * * * *

Sama alusta

Lievänä pettymyksenä Sims 2 ei jatka siitä, mihin Sims lisäosineen jää, vaan palaa juurille päivitetyllä pelimoottorilla ja hieman parannellulla perusrakenteella. Uusi 3D-grafiikka on hauskaa, koska nyt simien toilailuja pääsee zoomailemaan aivan lähituntumasta. Tavoitteet ja eri persoonallisuustyypit tuovat peliin lisää haasteellisuutta ja lähes roolipelimäisiä elementtejä, mutta mikään graafinen Alter Egon kaltainen elämänkaarisimulaattori se ei ole.

Sims ykkösen lisäreineen hankkineet saattavat tuntea itsensä petetyiksi, koska joutuvat aloittamaan saman härdelin alusta, mutta nyt meillä on ainakin ajanmukainen, paranneltu pohja kaikkien aikojen suosituimmalle peliajanvietteelle.

Joona Vainio

87 pistettä

92