Siitä on kymmenen vuotta, kun Will Wright etsi turhaan julkaisijaa ensimmäiselle pelilleen. Sittemmin Sim Citystä on tullut miljoonabisnes ja Wright siirtynyt äärimmäisyydestä toiseen. Tuhansien ihmisten kaupunkien sijaan The Simsissä hallitaan yhden ihmisen elämää.
Will Wright on sanonut saaneensa innostuksensa The Simsiin suosituista ohjelmista, joissa voi suunnitella oman kodin ja katsella sitä kolmiulotteisesti. Ideana oli lisätä niistä puuttuva elementti: elämä. Innoitus näkyy The Simsissä siinä, miten se ei yritäkään käsitellä ihmiselämän koko kirjoa.
Ihmislemmikki
Heti alkuun on syytä muistuttaa The Simsin olevan perinteinen Maxisin peli. Toisin sanoen, siinä ei ole mitään ennalta määrättyä tavoitetta johon peli päättyisi. Itse asiassa The Sims on siinä rajoilla, voiko sitä edes kutsua peliksi. Pikemminkin se on harvinaisen monipuolinen ohjelmalelu. Se perustuu amerikkalaisiin elämänarvoihin, toisin sanoen, elämä The Simsissä keskittyy kuluttamiseen.
Peli alkaa oman virtuaalisen lemmikki-ihmisen suunnittelusta. Sille määritellään siisteys, seurallisuus, laiskuus, leikkisyys ja kiltteys. Valittu persoonallisuus vaikuttaa siihen, mitä Sim tekee silloin kun pelaaja ei ohjaile sitä. Esimerkiksi epäsiisti Sim tiputtelee roskat pitkin lattioita, mutta toisaalta epäsiisteys ei myöskään häntä pahemmin haittaa. Vastaavasti vähemmän leikkisä Sim viihtyy paljon paremmin hyvän kirjan kuin koripallon kanssa. Näin harvalla ominaisuudella persoonallisuuden kuvaaminen tuntuu kovin ahtaalta, mutta taas pitää muistaa, ettei The Sims ole mikään ihmissimulaattori.
Persoonallisuuden jälkeen pikku-Simille annetaan ulkonäkö sekä vaatetus. Pelissä ulkonäön rakentamiseen ei ole kovin kummoisia työkaluja, vaan ne valitaan muutamasta kymmenestä valmiista vaihtoehdosta. Onneksi Maxis on sittemmin julkaissut erillisen ulkonäön suunnitteluohjelman, jolla Simin voi muotoilla vaikka itsensä näköiseksi.
Persoonallisuuden lisäksi Simillä on myös erilaisia taitoja, kuten ruoanlaitto, käsityö, karisma, fyysinen voima ja ketteryys, logiikka ja luovuus. Ne kaikki lähtevät nollasta ja kasvavat vasta pelin aikana sitä mukaa kun Sim opettelee ja käyttää taitoja.
Touho: Nimeni on Touho, Touho Mouho. Pidän oluesta, kylmänä, muttei ravistettuna. En tiedä miten tänne jouduin tai minne olen menossa, mutta taskussani pullistelee kybädona kahisevaa ja edessäni on talo, jonka postilaatikossa seisoo ylpeästi Mouho. Se taitaa olla kotini.
Simin rakentelun jälkeen on aika siirtyä varsinaiseen peliin. Simin elämä alkaa joko valmiin talon ostamisella tai uuden rakentamisella. Jälkimmäistä varten on näppärä talonrakennusosuus, joka toimii myös pelin aikana silloin kun halutaan laajentaa taloa tai sisustaa se uudestaan. Jos valmiit seinät, lattiapinnat, tapetit, ovet, ikkunat, kasvit ja kattotiilet eivät riitä, voi käyttöön ottaa erillisen lisäohjelman jolla voi suunnitella lisää materiaaleja. Sekin on ilmestynyt jälkikäteen The Simsin kotisivuille.
Tänään kotona
Talon valmistuttua Simin on aika muuttaa uuteen kotiinsa ja peli muuttuu tosiaikaiseksi. Koko pelin idean voisi kiteyttää oikestaan yhteen asiaan: tavoitteena on pitää Sim tyytyväisenä. Se, miten tyytyväisyyttä ylläpidetään onkin sitten monimutkaisempi juttu. Ensinnäkin se määräytyy siitä, millainen Simin kulloinenkin kylläisyys/nälkä, mukavuus, hygienia, vessahätä, energia/väsymys, hauskuus/tylsyys, sosiaalinen kanssakäynti ja huoneen viihtyvyys on.
Periaatteessa tyytyväisyyden edellytykset ovat täysin loogisia. Nälkä katoaa syömällä, epämukavuus vaikka löhöilemällä sohvalla, hygienia pysyy peseytymällä, vessahätä katoaa menemällä pöntölle, väsy katoaa nukkumalla, tylsyys vaikka pelaamalla tietokonepelejä ja viihtyvyys sisustamalla huoneen miellyttäväksi. Ongelma onkin siinä, ettei kaikkeen tahdo millään riittää aikaa eikä rahaa.
Kriisi! Shoppailin kotiin mööbeleitä ja kodinkoneita, mutta unohdin hankkia vessanpöntön ja nyt on rahat loppu. Kupla nousee otsaan ja hätäpäissäni turvaudun eteisen jukkapalmuun. Mitä hittoa teen kun tulee kakkoshätä? Menenkö kukkapenkkiin, mutta entä jos naapurit näkevät? Henkilökohtainen hygieniani ei kuulu heille. Ei helkutti, töllö kaniin ja pönttöä hakemaan vähän sassiin!
Rahaa ei pelissä tule ellei käy töissä. Vapaapäiviä tai viikonpäiviä pelissä ei ole lainkaan, vaan Simit tekevät töitä joka päivä. Töistä voi kuitenkin satunnaisesti lintsata, mutta se ei saa tulla tavaksi jos aikoo edetä urallaan tai ylipäätään pitää työpaikkansa. Työnhaku onnistuu joko lehteä lukemalla tai netissä surffaamalla (olettaen, että Simillä on tietokone).
Tarjolla on erilaisia työpaikkoja lääketehtaan koekaniinista yövartijaan ja jopa murtovarkaaseen asti, mutta joka tapauksessa aluksi tarjolla on vain erilaisia hanttihommia. Mennessään töihin hyväntuulisena, saattaa Sim saada ylennyksen ja palkankorotuksen. Suurempi urakehitys vaatii työssä tarvittavien taitojen kehittämistä ja hyvien ihmissuhteiden luomista. Sääli ettei ammatinvalinta vaikuta pelissä oikeastaan muuhun kuin työaikoihin ja palkan suuruuteen. Olisi ollut kiva nähdä joitain ammattiin sidottuja erikoisesineitä ja tilanteita.
Ei hitto, eihän elämästä tule mitään ilman rahaa. Kaivan lehden esiin ja etsin työpaikkoja. Parin päivän soittorumban jälkeen natsaa ja saan töitä sijaisnäyttelijänä. Palkka ja työajat eivät päätä huimaa, mutta ainakin tulen toimeen, vaikka töistä tullessa voimat eivät tahdo riittää muuhun kuin töllön edessä löhöilyyn.
Työssä ollessaan ja nukkuessaan Sim on passiivinen, eikä pelaajallakaan ole sillä välin mitään tekemistä, joten varsinainen peliaika rajoittuu Simin vapaa-aikaan, eli noin kolmannekseen päivästä. Simit eivät koskaan vanhene, mutta saattavat kyllä kuolla tapaturmaisesti. Eteneminen on ikuista arkipäivää. Minusta olisi ollut paljon mielekkäämpää antaa Simeille elämänkaari sekä erikseen arki- ja vapaapäivät.
Aika rientää kuin hirvi
Ajankäyttö on The Simsissä pelaajan pahin vastustaja. Simillä saattaa kulua vartti pienenkin kämpän päästä päähän kävelemiseen, mutta toisaalta lounas syödään muutamassa minuutissa. The Simsiä voisikin kuvailla ajankäytön hallintapeliksi.
Erilaisilla kodin laitteilla on keskeinen osuus Simin elämässä. Esimerkiksi piano lisää Simin hyväntuulisuutta, kasvattaa luovuutta, nostaa huoneen viihtyisyyttä ja siitä on iloa myös vieraille. Vastaavasti poreallas kasvattaa mukavuutta sekä hygieniaa ja bonuksena parantaa suhteita, koska siellä voi lillua ystävien kanssa.
Koska Sim ei voi lähteä tonttinsa ulkopuolelle, käytetään puhelinta vieraiden kutsumiseen kylään ja erilaisten palveluiden, kuten pizzataksin, kodinhoitajan, puutarhurin, poliisin ja palokunnan kutsumiseen. Muut Simitkin soittelevat ja kutsuvat käymään, vaikkei oma Simi pysty sitä tekemään. Ihmettelen vaan mistä minua rangaistaan, kun muut Simit voivat liikkua vapaasti, mutta minut on suljettu kotiarestiin.
Ensimmäinen kontakti! Viereisen talon Betty ja Bob Newbie ovat päättäneet tulla katsastamaan oudosti käyttäytyvän naapurinsa. Annan käsipäivää ja koitan epätoivoisesti heittää smalltalkia patiolla. Kämppä siinä kunnossa, ettei sinne voi päästää ketään sisään. Eteisessä haisee, vessassa on tehty asiat väärään paikkaan ja keittiön lattialle on siroteltu pizzan jämiä. Vaan eipä mitä, sillä aikaa kun Bob heittää tylsää läppää, livahtaa Betty sisään ja suoraan vessaan. Voi tätä häpeää!
Sosiaalisten suhteiden luominen on tärkeä osa The Simsiä. Suhde yksittäisiin ihmisiin määritellään pisteillä, jossa -100 on puhdasta vihaa ja +100 rakkautta. Se, mitä kaikkea Sim voi muiden ihmisten kanssa tehdä riippuu suhteen laadusta, eli esimerkiksi neutraalissa suhteessa olevalle ihmiselle voi korkeintaan jutella ja vitsailla, mutta mitä paremmaksi välit muuttuvat, sitä enemmän vaihtoehtoja tulee flirttailusta ja viattomasta kutittelusta suuteloihin ja kosintaan. Ihmissuhteet vaativat myös jatkuvaa ylläpitoa, eli ystävät unohtavat ellei heihin pidä jatkuvasti yhteyttä. Jenkkipeliksi yllättäen The Simsissä voi myös elää parisuhteessa saman sukupuolen kanssa.
Nyt kun kämppä pysyy siistinä, päätän kutsua vastapäisen talon kauniin Bellan illalliselle. Sopivan tunnelman virittämiseksi sytytän takkaan tulen ja ilta alkaakin lupaavasti. Illastettuamme siirrymme kuin vahingossa olkkarin sohvan puolelle ja tanssimmekin hieman, mutta tohkeissani olen jättänyt takan vartioimatta. Tuli on jo levinnyt läheisiin kalusteisiin kun haistan palaneen käryä. Bella saa paniikkikohtauksen ja minä syöksyn soittamaan palokunnalle. Heitä odotellessa esitän sankaria ja tartun vaahtosammuttimeen. Lopulta tuli saadaan taltutettua. Vahingot jäävät pieniksi, mutta ihan tätä en tarkoittanut toivoessani kuumaa iltaa Bellan kanssa. Ilta venyi niin pitkäksi että seuraava päivä meni rokuliksi.
Mistä vauvat tulevat?
Kaikkia tietysti kiinnostaa voiko The Simsissä "olla silleen". Ei voi. Kaikki erotiikkaan viittaava on verhottu häveliäästi, niin että suihkussa, kylvyssä tai pöntöllä oleva Sim peitetään mosaiikkikuviolla. Simit ovat hirvittävän hedelmällisiä, sillä lapsen teko hoituu suukottelemalla ja jos olosuhteet ovat silloin otolliset, kysyy peli, halutaanko vauva.
Hyvänä oivalluksena kaikki pelin Simit ovat pelattavissa. Saatan esimerkiksi luoda ensin yhden Simin, elää sillä hetken ja seuraavalla kerralla luoda toisen tai pelata jotain valmista, jolloin aikaisemmin tekemäni Sim on tietokoneen ohjauksessa aivan kuin muutkin Simit.
Sääli, ettei ideaa ole kehitelty loppuun asti, sillä The Sims toimisi mainiosti moninpelinä niin että useampi pelaaja jakaisi saman naapuruston. Pelaajien ei välttämättä tarvitsisi edes olla samaan aikaan samassa pelissä, koska tietokone hoitaa joka tapauksessa pelaajien Simit silloin kun he eivät ole itse sitä tekemässä. Jotain sen suuntaista Maxis on tehnytkin, sillä Sims Teleportilla oman Simin tai Sim-perheen voi taloineen lähettää The Simsin kotisivuille, minkä jälkeen ne ovat muiden imuroitavissa. Samaten peli osaa automaattisesti tehdä weppisivut ja leikekirjan omasta talosta, Simistä ja perheestä.
Koska suhdetoimintani naapureiden kanssa päättyy aina katastrofeihin, päätän keskittyä uraputkeen. Viikon rankan uurastuksen jälkeen saankin ylennyksen ensin benji-hypyn opettajaksi ja heti perään koskenlaskuoppaaksi. Palkka ja elintaso nousevat kohisten. Työn asettamien uusien vaatimusten takia hankin kotiin punttikamat, kirjahyllyn ja tietokoneen.
Simien puhe ei ole mitään tunnettua kieltä vaan hauskalta kuulostavaa siansaksaa, tosin pienen totuttelun jälkeen siitäkin alkaa tunnistaa mitä tietyt fraasit tarkoittavat. Simien mielentilan kuulee myös hyvin puheen sävystä.
Peli vai lelu?
The Sims on taatusti pettymys, jos sitä yrittää pelata perinteisen pelin tapaan selkein tavoittein ja päämäärään pyrkien. Se on aluksi vaikea, mutta pienen kämpän ja ajankäytön optimoinnin jälkeen siinä keksii helposti, miten Sim pärjää. Siinä vaiheessa pelille käy kuten oikealle elämällekin, eli arkipäivä muuttuu toistuvien rutiinien harmaudeksi. Peli on aluksi käsittämättömän addiktiivinen, mutta pian siihen turtuu, kun huomaa miten rajoittunutta Simien elämä on.
Tein ilmeisesti Bellaan lähtemättömän vaikutuksen, sillä Bella saapuu ovelle lahjan kanssa. Ilta jatkui kiihkeissä merkeissä hitaita tanssiessa mankan vierellä. Flirttailuni ja selkähieronnat pehmentävät Bellan ja minäkin hullaannun niin, että olen jo polvillani keittiön lattialla kosimassa Bellaa. Vaan tietäähän sen mitä hätäilemällä syntyy. Pakit tulee. Antakaa köyttä.
Ohjelmaleluna ja kaikenlaisten päähänpälkähdysten toteuttajana The Sims sen sijaan on aivan oivallinen. Mitä tapahtuu kun sisäkön sulkee kämppään blokkaamalla kaikki ulosmenotiet? Entä jos kutsuu koko naapuruston pippaloihin, mutta ei päästä heitä ulos eikä vessaan koko yön aikana? Kuinka kauan Sim pysyy hengissä neliön kokoisessa tyhjässä ja pimeässä huoneessa, jossa ei ole ovia tai ikkunoita? Ihmismieli osaa keksiä satoja erilaisia tapoja kiduttaa pienempiään.
Toimituksessa The Sims jakoi mielipiteet kahtia. Aluksi petyin rajoittuneisuuteen, mutta ymmärsin pian että johonkin peli pitää rajata. Sen jälkeen se kaappasi pariksi viikoksi täysin valtaansa. Sitten alkoi jo hieman tylsistyttää, kunnes aloin toteuttaa itseäni rakentelemalla villejä taloja ja kokeilemalla mihin kaikkeen Simit pystyvät. Maxis on luvannut julkaista peliin viikon välein jotain uutta ja toistaiseksi lupaus onkin pitänyt, mikä osaltaan pidentää pelin ikää.
The Sims on outo yhdistelmä tirkistelyä, saippuaoopperaa ja Tamagotchia. Jenkeissä se on jo nyt yksi kaikkien aikojen nopeimmin myyviä pelejä ja täälläkin se varmasti jakaa mielipiteet kahtia. Jos ei muuta, niin ainakin se on omaperäinen.
Punttikamat ja kirjahylly ovat jääneet vähälle käytölle, kun kaikki vapaa-aika tärväytyy tietokoneen ääressä. Hankin siihen pelin, jossa ohjataan ihmisen elämää. Että voi olla älytön idea, aivan kuin tässä omassa elämässä ei olisi tarpeeksi kestämistä. Siitä huolimatta jään koukkuun. Suhdetoiminta kärsii, kunto rapistuu, työpaikalla väsyttää eikä kukaan enää soittele. Epätoivoissani pyydän Bellaa käymään, mutta nukahdan lattialle enkä koskaan kuule ovikellon soittoa. Tilailen pizzaa kotiin ja vietän illat koneen ääressä. Olen addikti. Huudan epätoivoissani taivaan suuresta ikkunasta tuijottavalle naamalle, mutta näen siellä vain itseni. Apua.
|
Alkuelämää Sims ei ole ensimmäinen peli, joka tarjoaa virtuaalielämää meille elämättömille olmeille. Sen juuret lepäävät, olettaen että Will Wright on niitä pelannut, kahdessa Activisionin vuonna -86 julkaisemassa elämäpelissä. Toisesta on peräisin tietokoneessa lyllertävän elämänmuodon seuraaminen (ja kiduttaminen), toisesta omien valintojen vaikutus virtuaali-alter egoon. Kop Kop Vuonna -86 jenkit hylkäsivät lemmikkikivet, kun tarjolle tuli David Cranen uraauurtava Little Computer People. Se ei ollut peli, se oli lemmikki. Kun ohjelma oli latautunut, ruudulla näkyi poikkileikattu talo. Aikanaan ovelta kuului koputus ja taloon muutti Little Computer Person. Tämä oli ensimmäinen peli, jossa kyylättiin tietokoneessa itsenäisesti koikkelehtivaa entiteettiä. Pieni tietokoneihminen osasi pelata yksinkertaisia korttipelejä, soittaa pianoa ja kirjoittaa viestejä tietsikan omistajalle. Vaikuttavin efekti oli se, kun huomionkipeä spriteprötö koputti ruudun sisäpintaa. Ylläpitäjä pystyi taputtamaan tyyppiä sekä ostamaan tälle levyjä ja ruokaa. Hengiltä pikku miestä ei saanut, vaikka moni kokeili. Tuskin tarvitsee kertoa, että vaikka kohdekoneen (Commodore 64) huomioon ottaen ohjelma oli monipuolinen, sen vetovoima kesti niin kauan kun kaikki temput oli nähty. Pienen Tietokone Ihmisen suoria jälkeläisiä ovat sellaiset suositut tamagotchit kuin Catz/Dogz/Babyz-sarja sekä Creaturesit. Moniminä Sims ei ole puhdas tamagotchi, koska pelaaja voi vaikuttaa aika paljonkin olion toimintaan. Alter Egoon verrattuna se on kuitenkin aika rajoittunut, Alter Ego kun käsitteli ihmiselämän syntymästä kuolemaan. Samoin kuin Simissä, Alter Egossa (Activision, 1986) voi siirtää itsestään "virtuaaliversion" tietokoneelle. Alter Ego, saatavissa vain vähän eroavina mies- ja naisversioina, on toteutukseltaan simppeli. Peli kattaa kaikki ikäkaudet syntymästä vanhuuteen ja kuolemaan. Ruutu on täynnä kuvakkeita, jotka kätkevät moraalisen ongelman tai tarinan. Tämä voi liittyä rakkauteen, seksiin, töihin, perhe-elämään, koulutukseen, ihmissuhteisiin ja moneen muuhun. Kysymys voi olla juhlista, joissa on strippari. Tämä kysyy, kiinnostaisiko takahuone. Seuraavaksi valitaan esitetyistä vaihtoehdoista mieliala (INNOKAS) ja toiminta (MENNÄÄN!), joka johtaa eteenpäin, mahdollisesti uusiin moraalisiin valintoihin. Mieliala/toimintakombinaatiot muokkaavat pelaajan "persoonaa", jonka statusta, kehitystä ja keräämää maallista hyvää voi ihailla pelin kuluessa. Alter Ego on syystäkin muistettu peli. Se on erittäin hyvin kirjoitettu, ja päinvastoin kuin Simsissä, siinä uskalletaan käsitellä elämän mustiakin puolia. Toki vallitseva väri on poliittinen korrektius, ja pikku tarinoiden opetus ei suosi pahoja poikia (temppujen tekeminen sihteerin kanssa kirjoituspöydällä oli aika rohkeaa –kl). Koska Alter Ego nojaa tekstiin, on se kestänyt ajan hammasta hyvin. Alter Ego ei kuitenkaan toimi monta kertaa, koska jo ensimmäisellä pelikerralla näkee suurimman osan tapahtumista, ja pakollisen "kuinka käy jos olen täysi kusipää" -pelikerran jälkeen viehätys tippuu jyrkästi. Nnirvi |
90
