Sins of a Solar Empire: Diplomacy (PC) – Se viimeinen synti

Se, joka meistä on vielä synnitön, saakoon päähänsä viimeisen kiven. Onneksi paras aika rypeä synnissä on juuri nyt.

Carl von Clausewitzin mielestä sota on diplomatian jatke, Ironcladin mielestä asia on täsmälleen päinvastoin: Diplomacy on Sins of a Solar Empiren jatkeista viimeinen.

Lajimurha ei ole syntiä

Sins of a Solar Empire on tosiaikainen avaruusstrategia, joka tunnetaan parhaiten esimerkkinä pelistä, joka myi erinomaisesti ilman kopiosuojausta. Jonain päivänä näemme ehkä toisenkin pelin, joka pystyy samaan.

Hyvä myynti oli sinänsä ihme, sillä Sins on poikkeuksellisen syvällinen tosiaikastrategia, jossa sota riehuu erikokoisten aurinkokuntien sisällä. Juonta tai kampanjaa ei ole, mutta toisaalta vääntö systeemin herruudesta on tuntikausia kestävä prosessi. Peli jakautuu tutkimukseen, planeettojen linnoittamiseen ja avaruuslaivastojen kasvattamiseen, raikkaasti ja kekseliäästi ideoituna ja toteutettuna.

Viime vuonna peliin lisättiin Entrenchment, paljon puolustusta sisältänyt mikrolaajennus, jonka tähtenä olivat uudet avaruusasemat. Nyt peli laajenee vielä diplomatialla. Koko pyhän kolmiyhteyden saa kerralla Sins of a Solar Empiren Trinity-paketissa.

Kolmiyhteydestä puhuminen on vähän väärin. Kuten Sword of the Starsissa, jokainen lisäri laajentaa edellisen päälle. Ainoa syy esimerkiksi pelata originaali-Sinsiä on halu lyhentää moninpelin kestoa, siinä kun mukana ei ole siilipuolustusoptioita. Toisaalta taas Diplomacyn pelaaminen ilman Entrenchmentin uudistuksia ei onnistu.

Kavereista on iloa

Diplomacy kasvattaa uuden oksan teknologiapuuhun. Siitä löytyvillä päivityshedelmillä parannetaan omaa viehätysvoimaa ja heikennetään munaamisesta johtuvia lieveilmiöitä.

Varsinkin aluksi homma toimii muiden ehdoilla, koska tietokoneelle annetaan huomattava diplomaattinen etumatka. Siksi ne jo alussa antavat yksipuolisesti tehtäviä, joissa onnistumisesta palkitaan goodwillillä ja materialla. Vasarit vaikka nakittavat tuhoamaan xonien aluksia tietyn määrän tietyn ajan kuluessa. Koska tehtäviä ei pääsääntöisesti ehdi tai voi hoitaa, suhteet helposti rapautuvat itsekseen.

Vasta kun diplomatiaan itse panostaa, siitä alkaa tulla hyötyä ja suhteet parantua. Rauhanomaisen rinnakkaiselon iloja ovat erilaiset sopimukset, joista kumpikin saa iloa & riemua tutkimukseen ja tuotantoon. Niin paljon, että on tietsikalta tyhmää, kun se ei heti ehdota liittoa. Muuten Sins of a Solar Empiressä tekoäly pelaa varsin hyvin ja Diplomacyssakin se on jokseenkin johdonmukainen.

Ikävä kyllä Diplomacy korostaa sitä, kuinka vaikeaa on toteuttaa luonteva diplomatia kylmiä numeroita pyörittävällä tietokoneella. Kauanko Veijo Nato jaksaisi hymyillä, kun Stubb soittelisi puolen tunnin välein vuorotellen liittyen, vuorotellen eroten tästä mainiosta pikku sotilasliitosta? Tämä on Sinsin lajien lempiharrastus, ainakin silloin kun pyöritään ystävyydessä siinä raja-arvoilla.

Saat kympin jos...

Diplomatiassa on parasta ehkä se, ettei aina tarvitse liata omia käsiä (tai lonkeroita), sillä pimeyden työt voi ulkoistaa. Ennen ainoa vaihtoehto oli maksaa piraateille sattumanvaraisesta hyökkäyksestä halutun vihollisen kimppuun. Nyt duuniin voi yrittää palkata jonkun muista pelaajalajeista, ja sekä maalisysteemin että kohteet saa valittua hyvin tarkasti.

Verrattuna Entrenchmentin mittaviin uudistuksiin Diplomacy on toki ihan hyödyllinen ja kiva, mutta kuitenkin vähän B-sarjaa. Hyvän ja toimivan kaveruussuhteen arvo on vähemmän selvästi näkyvä kuin tappiin asti päivitetyn avaruusaseman. Riippuu se vähän näkökulmastakin: interplanetaarista pasifistia saattaakin diplomaattinen voitto kutkuttaa juuri oikeasta paikasta.

Täydellisiin sarjoihin erikoistuneena pakkomielteisenä pelaajana minun on mahdoton käsittää, miten joku voisi jättää Diplomacyn ostamatta. Investointi imee ruhtinaalliset 7 euroa, ja Sins of a Solar Empire on se toinen avaruusstrategia, joka kuuluu jokaisen avaruuskeisarin pelihyllyyn.

Ei ole synti jättää Diplomacya ostamatta, se on vain suuri häpeä.

84