Skeitatessa päätä huimaa suorastaan
niinpä porrastemput tuimat tempaistaan
seuraavaksi tunnen kädet paksut stevarin
skeittilaki täällä on laki mahtavin
EA:n Skate (Pelit 10/07, 93 pistettä) oli yksi vuoden 2007 yllätysnimistä. Peli sisälsi lähes kaiken, mitä skeittipeliltä voi toivoa. Skate lähestyi skedeilyä realistisesti ja pelaaminen muistutti skeittausta enemmän kuin mikään aiempi peli.
Hienoin ominaisuus on yksinkertainen ohjaussysteemi, jossa vasemmalla tatilla pyöritellään ukkoa ja oikealla potkitaan lautaa eli tehdään flippitemppuja. Lisävariaatiota saadaan liipaisimilla ja napeilla, joilla tehdään grabit (tartutaan lautaan) ja muut hienostelut. Systeemin kauneus piilee siinä, että oikeastaan kaikki temput syntyvät enintään kolmen liikkeen yhdistelmillä. Edes vaikeimpiin suorituksiin ei tarvitse opetella hulluja kymmenien nappien sarjoja.
Lähtökohdista huolimatta Skate 2 tekee kuten jatko-osan kuuluu eli kaiken isommin, paremmin ja komeammin. Tosin viimeisestä kohdasta saattaa yksi jos toinenkin olla eri mieltä.
Kuin koira mä nostan jalkaa
Päällisin puolin Skate 2 näyttää hyvin samalta kuin ykkönen hieman parempaa (ja kevyesti muovista) grafiikkaa lukuun ottamatta. Todellisuudessa ideassa on iso muutos, joka sallii uudet kikkailut. Ykkös-Skatessa mies ja lauta olivat yhtä, mutta kakkosessa ne ovat kaksi erillistä elementtiä. Lautansa voi esimerkiksi napata kainaloon tai heittää mäkeen kesken ilmalennon. Realismimyönnytyksenä lauta palaa jeditempulla omistajansa käteen salamannopeasti vaikka miten kaukaa.
Tärkeimpänä uutena fiitsörinä kaupungissa voi jalkautua ja kipittää vaikka portaat ylös dekki kainalossa. Laudattomana voi myös siirrellä kaduilta löytyviä esineitä, kuten roskiksia, ramppeja ja penkkejä, ja tällä tavoin muokata skeittailupaikkoja.
Toisena hienovaraisempana muutoksena laudan ”rajat” on määritelty entistä tarkemmin. Se vaikeuttaa grindaamista, sillä alussa, edellisen Skaten tyylisesti pelatessaan, grindit muuttuvat totuttua useammin naamaplänteiksi asfalttiin. Samoin lauta tökkää paljon aiempaa herkemmin esteisiin ja jalkakäytäviin, joskin osa tökkäyksistä ei johda kaatumiseen vaan ainoastaan laudan päältä pois hyppäämiseen.
Temppuvalikoima on laajentunut kattamaan erityisesti temput, joissa heitetään vain toinen jalka pois laudalta, eli erilaiset footplantit, judot ja airwalkit. Käsien rooliakin on jonkun verran laajennettu mahdollistaen fingerflipit ja esimerkiksi poolissa tai vertissä handplantit. Ekan Skaten veteraaneilta ei uusien temppujen oppimiseen mene kovinkaan kauan ja erinomainen temppukirja auttaa oikeiden nappien löytämisessä.
Olin aluksi hieman epäileväinen sen suhteen, sekoittavatko uudet temput ensimmäisen Skaten hienon ja yksinkertaisen toimivan ohjausjärjestelmän. Ilokseni voin todeta olleeni täysin väärässä. Vaikka käytössä olevien nappien määrä on lisääntynyt, muutokset ja lisäykset eivät monimutkaista kontrolleja, vaan pikemminkin tekevät niistä entistä loogisemmat. Ainoastaan kävelevän skeittarin ohjailu on vähän kömpelöä, mutta tepastelua on niin vähän, että haitta ei ole suuren suuri.
Polttaa kesäkatu miestä
Kuuluisia skedekaupunkeja sekoitteleva New San Vanelona on sekin kuin paranneltu versio ekan Skaten San Vanista. Kaupungista löytyy paljon veteraaneille tuttuja paikkoja, mutta myös kosolti uutta hauskaa. Black Boxin pojat ovat skeittileffansa katsoneet, sillä aika monet portaat, kaiteet ja muut mestat näyttävät yllättävän tutuilta.
Kaupunki pursuaa kaikenlaisia kikkailupaikkoja, joten vielä kymmenien pelituntien jälkeen pelkästään ympäriinsä rullailemalla löytää jatkuvasti kaikkea siistiä. Sopukoita, joiden mahdollisuuksia ei ole ennen havainnut.
Pahan MongoCorpin stevarit ovat poistaneet paljon hyviä skedeilypaikkoja käytöstä kiinnittämällä kaiteisiin grindaamista estäviä rautoja ja muuta mukavaa. Esteistä pääsee eroon kilauttamalla kaverille, joka saapuu työkaluineen paikalle aiheuttamaan sekasortoa. Vesiesteitä on käytetty kaupunkisuunnittelussa aiempaa vapaammin. Ilmeisesti altaissa on jonkinlaista happoa, sillä pienestä hipaisusta skededude lentää takaisin lähtöruutuun.
Pääasiallinen pelimuoto on uramoodi, jonka päähenkilönä vankilasta vapautunut skeittiaktivisti yrittää nousta uudelleen lehtien kansikuvapojaksi ja siinä sivussa kerätä massia sponsorisopimuksilla. Uramoodi sisältää kymmenittäin erilaisia tehtäviä ja kisoja, joita on aina auki enemmän kuin kourallinen. Yhteen tehtävään jämähtämisestä ei ole pelkoa.
Valokuvaus- ja videohaasteiden lisäksi mukana on pro-haasteita, deathrace-vauhtikisoja ja muita kilpailuja. Uramoodin lisäksi yksin voi rullailla menemään freeskate-moodissa, jossa koko kaupunki on vapaata leikkikenttää, mutta suoritukset eivät rekisteröidy millään tavalla eikä tehtäviä ole.
Oman skeittarinsa ulkomuotoa voi muokata melko vapaasti, mutta jostain syystä kaikista hahmoista tulee vähän samannäköisiä tiilileukaisia gorillanaamoja. Pienenä poikana paperinukeilla leikkineet (kuten minä) ovat innoissaan, sillä vaatevalikoimaa on taas enemmän kuin riittävästi ja mukana ovat suunnilleen kaikki tunnetuimmat skeittivaatemerkit.
Samoin dekkejä, trukkeja, renkaita ja sukupuolia on reilusti aiempaa enemmän, ja uudistuksena voi väsätä ihan oman erikoisdekkinsä, joskin tähän tarkoitukseen käytettäviä ”siirtokuvia” ei ihan valtavasti ollut ainakaan arvosteluversiossa. Vapaaskeittailussa ja moninpelissä käytettäviä pro-skeittareita on mukana tietysti myös aiempaa enemmän, kun jengiin ovat liittyneet muun muassa sellaiset nimet kuin Marc Johnson, Eric Koston ja Lucas Puig.
Tuplalihafestivaali
Loistavan party play -moodin vanhat tutut spotin ownaus ja temppukopiointi S.K.A.T.E. ovat saaneet rinnalleen Hall of Meatin eli lihapihan, jossa yritetään vetää mahdollisimman härski kaatuminen. Pisteitä jaetaan laudalta ilmaan singahtamisen jälkeen suoritetuista pyörimisistä, mahdollisista törmäyksistä ja tietysti maakosketuksen jälkeen raahautumisesta. Bonuksia kilisee pihapeleistä tutusti myös ohikulkijoiden teilaamisesta tai auton alle jäämisestä.
Lihis osoittautui testisessioissa äärimmäisen hauskaksi vaihteluksi perinteiseen parhaan tempun yritykseen. Ukkelien syöksyminen turmioonsa päätähuimaavista korkeuksista Chattahoocheen soidessa on urpolla tavalla viihdyttävää.
Verkkomoninpeliä ei arvosteluversiolla päässyt vielä kokeilemaan, mutta kaikesta päätellen mukana on samanlaista menoa kuin saman koneen partymoodissa plus deathracet ja vapaa skeittailu. Siirreltävien kalusteiden ansiosta omien skedemestojen tekeminen ja jakaminen verkossa onnistuu myös, joten Hyvinkään skateparkin virtuaaliversion voi pistää muiden iloksi nettiin. Muutenkin ensimmäisen Skaten vähän kökköä nettisysteemiä on ainakin luvattu parantaa.
Lentäjän poika
Suurimpana harmin ja ihmetyksen aiheena rampeilta ja vastaavista saa nyt vedettyä entistä korkeampia ilmalentoja, jotka ajoittain menevät aika ronskisti epärealistisuuden puolelle. Suunnitteluratkaisu on typerä, sillä älyttömät ilmat rikkovat illuusiota muuten aitoutta tavoittelevasta skeittipelistä. Arvosteluversiossa fysiikkamoottori myös käyttäytyi oudosti ja viskeli hahmoja ja esineitä vähän minne sattui, mutta tämä lienee (toivottavasti) korjattu lopulliseen julkaisuun.
Pienempänä harmina ykkös-Skaten epätyydyttävää moninpelin pistelaskua ei ole korjattu, tai tavallaan on, sillä arvosteluversiosta erävoittojen pistelasku puuttui kokonaan. Aiempaa yksityiskohtaisempi, mutta kliinisen muovinen grafiikka ei miellytä silmääni yhtä paljon kuin ekassa Skatessa.
Pikkuvioista nillittäminen tuntuu dorkalta, sillä Skate 2 tekee kaiken vielä paremmin kuin ykkösosa ja on ensiminuuteista asti silkkaa herkkua. Skate 2 on jo nyt varma vuoden 2009 -pelilistalaiseni.
94
