Parasta on vaikea parantaa. Sortuuko Skate 3 vanhan uudelleenpaketointiin vai onnistuuko se lisäämään erinomaiseksi havaittuun kaavaan jotain uutta?
Skeittipelisarja Skaten kolmannella osalla on edessään mahdottoman oloinen tehtävä. Reilu vuosi sitten ilmestynyt Skate 2 (Pelit 1/2009, 94 p) oli nimittäin sen verran hyvä, ettei siitä löytänyt juuri mitään valitettavaa. Nopeahko julkaisutahti viittaa myös siihen, että Skatesta ollaan tekemässä EA:n muiden urheilupelien kaltaista vuosittain päivittyvää pelisarjaa, jossa eri osien väliset erot ovat lähinnä marginaalisia.
Ensivaikutelmat Skate 3:sta vahvistavat tunteen vuosipäivitysmäisyydestä. Graafisesti peli näyttää suht samalta kuin Skate 2, mitä nyt hahmot ovat ehkä aavistuksen vähemmän muovisia, ja ennallaan on myös (erinomainen) Flick-It-kontrollisysteemi, jossa vasemmalla tatilla ohjataan ukkoa ja oikealla tehdään temput.
Aiempia Skateja pelanneet ovat kolmosen parissa kuin kotonaan, ja uusia pelaajia varten mukana on aiempaa parempi tutoriaaliosuus, jossa Jason Leen ääntelemä Coach Frank opastaa kädestä pitäen skeittauksen saloihin.
Pimeän puolen houkutus
Uusien temppujen suhteen ero Skate 2:n ja Skate 3:n välillä ei ole yhtä iso kuin kahden ensimmäisen pelin kohdalla. Kaikki kakkososasta tutut trikit ovat mukana, ja näiden lisäksi arsenaaliin on saatu darkcatchit, underflipit ja laudan grippipuolella vedettävät darkslide-tyyppiset grindit. Kontrollit taipuvat näihin lisäyksiin vielä suhteellisen hyvin.
Kakkososasta tuttu kaatumiset ja muut itsensä telomiset pisteyttävä Hall of Meat -moodi eli tuttavallisemmin Lihapiha on jälleen mukana. Lihis kuitenkin jakoi mielipiteet pelaajien keskuudessa sen verran rajusti, että kolmosessa koko kaatuilupisteytyksen voi halutessaan kytkeä pois päältä.
Peliympäristönä toimiva Port Carvertonin satamakaupunki on aiempaan San Vanelonaan verrattuna suorastaan elähdyttävän raikas. Perstuntumalta sanoisin, että pelialue on jonkin verran kutistunut kakkosesta, mutta toisaalta vaihtelua on enemmän.
Port Carvertonin kolme pääasiallista kaupunginosaa eli keskusta, yliopisto ja teollisuusalue eroavat toisistaan melkoisesti. Kampusalueen moderni arkkitehtuuri veistoksineen ja aukioineen on tyystin erilainen kuin ränsistynyt teollisuusvyöhyke, jonka oudoin skeittailupaikka on monikerroksinen kivilouhos. Lisäksi Carverton on varsin skeittariystävällinen yhteisö, sillä mitään kiellettyjä alueita tai häiritseviä stevareita ei kaupungissa ole lainkaan.
Jokaiselle kykyjensä mukaan
Kolmos-Skaten uramoodi on tuttua ja toimivaa Skatea. Taustajuonena oma skeittari ja vanha tuttu kuvaajahemmo perustavat oman skeittifirman, jonka tavoitteena on kasata unelmatiimi, myydä miljoona dekkiä ja saavuttaa mainetta & kunniaa. Käytännössä homma menee aivan samoin kuin sarjan aiemmissa osissa, eli Port Carvertonin kartalle ilmestyy uran edetessä erilaisia haasteita, joita sitten suoritellaan menemään. Haasteet on jaoteltu kaupungin kartalla ryhmiin, eli valikoimista löytyy valokuvatehtäviä, videopätkien tekemistä, kuolemanrallia, pro-skeittarien tarjoamia tehtäviä ynnä muuta. Suoritukset palkitaan lautamyyntiä kuvaavilla pisteillä, jotka korvaavat aiemmin sarjassa käytetyn raa’an käteisen.
Yksinpelin osalta Skate 3:n merkittävin muutos on vaikeustasojen lisääminen peliin. Aiempia Skateja vastaa normal-vaikeustaso, joka on sellaista suhteellisen realistista skeittaamista, mitä nyt ilmalennot singahtavat välillä älyttömyyksiin.
Noviiseille on easy-moodi. Helpotetussa skedeilyssä trikkejä on helpompi tehdä, ilmaa saa laudan alle vielä normal-tasoakin helpommin ja peli on huomattavasti armeliaampi virheiden suhteen, eikä skeittari pääse pussaamaan asfalttia aivan yhtä helposti. Parhaiten helpotus näkyy oikeastaan grindeissä, joita voi easy-moodissa vedellä huoletta metrikaupalla laudan pysyessä tiukasti kaiteessa tai kadunreunassa.
Jos Skatet tuntuvat realismintavoittelustaan huolimatta liian arcademaisilta, voi silmään heittää hardcore-vaikeustason, joka tekee rullailusta vähän enemmän taitolajin. Hardcoressa jopa sellainen peruselementti kuin vauhdin potkiminen on astetta haastavampaa, sillä maksiminopeuteen vaaditaan normaalien kolmen potkun sijasta viisi. Pitkissä grindeissä pysyminen käy lähes työstä ja niihin pääseminen on realistisemman fysiikan ansiosta joskus jo suoritus itsessään. Vaikeutta voi vaihtaa pelin aikana täysin vapaasti, joten kokeilemalla löytää näppärästi sen itselle sopivimman tason.
Omista ja anna toisten omistaa
Uusia tehtävätyyppejä on pari kappaletta. Ensimmäinen näistä on Own the Lot, joka on hieman kuin aiempien osien Own the Spot, mutta koostuu useammasta alatehtävästä. Esimerkiksi parkkitaloon sijoittuva tontin ownaus sisältää kahdeksan eri osiota, jotka voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä ja vaikka useammassa erässä, jos siltä tuntuu. Tavoitteena yksittäisissä skaboissa voi olla tietyn pistemäärän kerääminen vapaavalintaisilla tempuilla, jonkun tietyn trikin vetäminen tietyssä paikassa tai muuta vastaavaa.
Toinen pränikkä tehtävätyyppi on 1-Up, joka muistuttaa hieman aiempien osien S.K.A.T.E.-kisaa, tosin sillä erotuksella, että vastustajan temppuja ei tarvitse kopioida, vaan voitto heltiää tikkaamalla enemmän pisteitä temppusarjalla. Erä jatkuu aina siihen asti kunnes jompikumpi puree nurmea tai ei pysty ylittämään kilpakumppanin tulosta.
Myös uramoodin tehtävien läpäisyä on hieman uudistettu. Pelin kaikki 160 haastetta voi selvittää perustasolla tai vaikeammin ehdoin. Jos filmihaasteessa perustavoitteena on vetäistä kolme flippitemppua portaikoissa, vaikeampaan tavoitteeseen vaaditaan juuri tietyt vatkaukset. Onnistuminen palkitaan pienellä bonuksella tehtävästä normaalisti saatuun lautamyyntiin.
Tällainen haasteen porrastaminen toimii itse asiassa varsin mainiosti. Ekalla yrityskerralla voi rauhassa vetää vain normisuorituksen, sillä kaikkiin haasteisiin voi palata myöhemmin joko kikkailemaan muuten vaan tai tavoittelemaan tappoa.
Tosin en ole aivan varma siitä, kuinka hyvin hardcore-moodi ja vaikeammat tehtävätavoitteet sopivat yhteen, sillä osa haasteista on jo valmiiksi melko vaikeita, ja hardcoren ankarampi fysiikka tekee joistain tapoista lähes mahdottomia. Asiasta valittaminen on hieman hölmöä, sillä systeemi on muuten toimiva ja hyvä parannus sarjan aiempiin osiin verrattuna.
Kadonneen moninpelin arvoitus
Ennakkohypessä yksi Skate 3:n hehkutetuimmista uudistuksista on ollut paranneltu (netti)moninpeli. Arvostelukappaleella nettiskeittailua ei päässyt edes kokeilemaan, ja hämmästyttävästi tästä ilmeisen lopullisesta versiosta ei löytynyt minkään valtakunnan mahdollisuutta saman koneen ääressä moninpelaamiseen. Voi olla, että myös sohvaskedeily porukalla vaatii yhteyden EA:n servereille, tai sitten kimppapelailu on oikeasti saanut kyytiä.
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi ainoastaan hieman vähemmän järjetön kuin jälkimmäinen. Teoriassa moninpeli kuitenkin sisältää yksinpelistä tuttuja skaboja kuten spottien ja tonttien ownauksen sekä 1-Upin, joita kaikkia pitäisi voida pelata myös tiimityönä.
Paperinukkeleikit ovat mukana myös kolmososassa. Oman skeittarinsa ylle saa valittua kuteet varsin runsaasta valikoimasta, joskin vaikuttaa hieman siltä, että vaatteita on säästelty tulevia DLC-rahastuksia varten. Myös kamapuolella on muutama miellyttävä uudistus, oleellisimpana se, että vaatteita ja skeitin osia ei enää tarvitse erikseen ostaa rahalla, vaan aina tietynsuuruisen lautamyynnin jälkeen avautuu automaattisesti uusia rytkyjä. Tietysti se saattaa nyppiä, jos omat unelmakengät saa kaappiin vasta 650 000 myydyn laudan jälkeen, mutta niin se vaan joskus menee.
Pojanpojasta polvi paranee
Pelkoni siitä, että Skate 3 olisi vain tympeä rahastuspäivitys muutamalla uudistuksella, osoittautuivat lopulta turhiksi. Pelimekaniikassa muutoksia ei paljon ole, mutta eipä niitä osaa juuri kaivatakaan, kun kahden ekan Skaten myötä kontrollit ja skeittailun yleinen tunnelma ovat jo hioutuneet lähes täydellisiksi. Tee-se-itse-miehet ilahtuvat entistä paremmista mahdollisuuksista rakennella ja editoida skeittipuistoja itse, ja ajan hengen mukaisesti luomukset voi myös heittää nettiin muiden iloksi tai suruksi.
Riippumatta siitä, ajatteleeko Skate 3:a vuosipäivityksenä vai täysiverisenä jatko-osana, sitä on vaikea pitää minään muuna kuin onnistuneena. Oikeastaan kaikki muutokset ovat hyviä eikä Black Box ole onneksi lähtenyt korjaamaan perusasioita, jotka eivät olleet millään muotoa rikki. Skate 3 on kaikilta olennaisilta osiltaan edeltäjäänsä parempi skeittipeli, piste.
94
