Haluatko ISON aseen ja tarpeeksi ammuksia kaupungin tasoittamiseen?
Kun näillä sanoilla mainostetaan peliä, jonka demoversio näytti todella maukkaalta, näpit alkavat kieltämättä syyhytä. Luvassahan on hampaisiin aseistettua toimintaa, isoja räjähdyksiä, väkivaltaa ja tuhoa monitorin täydeltä?
Läkähdyttävän hauskoja sanaleikkejä viljelevä juoni on normaalia puppua. Kaikki alkaa, kun Moribund Kadawerin omistama DEAD Inc luo armeijan Psykogenix-mutantteja ja laittaa heidät valtaamaan puolestaan Monstro Cityn. Armeijan tiedusteluyksikön MADin kaupunkiin lähettämät erikoisjoukot lahdataan raa'asti. Vain yksi sotilaista elää tarpeeksi kauan kertoakseen ennen kuolemaansa sekavan tarinan Psyko Machinestä, jota Moribund rakentaa liikkuvassa laboratoriossaan Dead1:ssa.
Epätoivoisena MAD päättää herättää kolme unikammioissa koisivaa sekopäistä palkkasoturia apuun. Taistelijoiden nimet ovat Joint, Rib ja Spine ja ryhmä on tietysti Skeleton Krew.
Tämä metallinahkaisten kybernoiditappajien ryhmä suuntaa ensin tiensä Monstro Cityyn, sieltä viemäreiden kautta viidakkoon, sitten Venukseen, Marsiin ja lopulta Psykogenesis-planeetalle, eeppisen lopputaistelun näyttämölle.
Skeleton Krew on yläviistosta kuvattu isometrinen räiskintä yhdelle tai kahdelle pelaajalle. Varsinainen jippo on, että pelaajahahmojen yläruumis kääntyy lähes portaattomasti 360 astetta. Täten taistelijat voivat kävellä eri suuntaan kuin ampuvat. Normaalijoystickien omistajille tämä lupaa ongelmia, jostain kun pitää vaihtaa aktiivista asetta ja kontrolloida hyppimistä. Yksinappisen tikun apuna täytyy siis käyttää näppäimistöä. Onneksi A1200-versiokin tukee Megadrive-ohjaimia.
Megadrive-ohjaimella pelattuna pelattavuus on hieman parempi, mutta tarkka tähtääminen on silti haave vain. Ja kun pelissä on vain kaksi asetta, niin miksi ihmeessä CD32-versiossa täytyy ensin toisella napilla vaihtaa aktiivista asetta ja toisella ampua? Helpompaa olisi, jos molemmalle aseelle olisi oma tulitusnappinsa ja jäljelle jääneillä napeilla säädeltäisiin aseen pyörimiskulmaa.
Peli hidastuu todella naurettavasti heti kun ruudulla on hiukankin enemmän vihollisia. Ei auta vaikka Amigan konehuoneesta löytyisi turbokortti tai sikana muistia, liisteri on pelin rattaissa ja pysyy. Korppuversiota ei tietenkään voi installoida kiintolevylle.
Kaksiulotteisen tuntuiset kartta-alueet ovat pieniä, ahtaita, mielikuvituksettomia ja täynnä tyhjästä loputtomasti ilmestyviä hirviöitä. Brittipeli mikä brittipeli.
Ja ne aseet _ voi luoja. Tehottomia hernepyssyjä, joista lentää sinisiä möykkyjä! Rupuisintakin vihollista täytyy tulittaa ziljoona kertaa ennen kuin se suostuu leviämään mössönä lattialle. Kranaatit ovat luku sinänsä, sillä kiitettävästä tehokkuudestaan huolimatta ne ovat onnettomia kapistuksia kantomatkan ollessa kolmen metrin luokkaa.
Vaikka pelihahmon voi valita kolmesta erilaisesta, ei valinnalla tunnu olevan pelin kulkuun mitään merkitystä, eroa on vain ulkonäössä ja talsimisnopeudessa. Panostenkestävyydessä en huomannut eroja, eikä manuaalikaan valaissut asiaa, tosin laiheliineihin, eli Rib-laiheliiniin ja Spineen on vihollisen vaikeampi osua kuin massiiviseen Jointiin.
Pelissä ei ole muuta kerättävää kamaa kuin lisäelämät ja raha. Rahaa ei voi edes kuluttaa esimerkiksi parempien aseiden ostoon, vaan siitä saa vain lisää pisteitä.
Ääniefektit ovat onnettomat eikä teräkseltä kalskahtava musiikkikaan koskaan vauhditu sellaiseksi menonsiivittäjäksi kuin pitäisi, tuli sitten CD:ltä tai ei.
Pelin lopputaistelu siirtyy aikakirjoihin tyhjänpäiväisimpänä, epäreiluimpana ja raivostuttavimpana voimainkoetuksena aikoihin. Ja kun urakka on viimein ohi, pelaajaa onnitellaan... pelin digitoidulla kansikuvalla. Oooh ja aaah.
Skeleton Krew olisi voinut olla upea megalahtaus, mutta siitä tehtiin hengetön, hidas lepsuilu jollaisia on maailma täynnä.
32
