Väänsin kaasun täysille. Kierrokset nousivat hitaasti moottorin 600 hevosvoiman jytistessä. Ilmavirta alkoi liikuttaa konetta eteenpäin. Kun arvelin vauhdin riittävän vedin sauvaa itseäni kohti ja nousin kevyesti ilmaan.
Sky Odyssey keskittyy pelkästään lentämiseen eikä mitään ammuta tai tuhota. Valittavana on kolme konetta, joiden lento-ominaisuudet poikkeavat selkeästi toisistaan. Helpoin, mutta samalla hitain lennettävä on Swordfish Mk I -kaksitaso. Oma suosikkini Messerschmitt Bf-109 Customin lento-ominaisuudet ovat mukavasti tasapainossa. Pulse Jet on kolmikon erikoisin, mutta osaavissa käsissä matka taittuu sillä joutuisasti. Ennen jokaista tehtävää voi valita siihen parhaiten sopivan laitteen.
Ilmassa leijuva valkoinen ympyrä oli outo näky, mutta rohkeasti lensin sitä kohti. Sirkkeliä muistuttava ääniefekti varmisti, että olin saavuttanut ensimmäisen tarkistuspisteen. Katsoin tutkasta suunnan kohti seuraavaa ja kallistin konetta jyrkästi. Taisin kääntää sauvaa liikaa, sillä kone kiepsahti akselinsa ympäri. Kuului omituista ääntä, ja huomasin olevan sata temppupistettä rikkaampi.
Seikkailu on Sky Odysseyn pelivaihtoehdoista mielenkiintoisin. Siinä lennetään neljällä saarella vaihtelevissa olosuhteissa etsien kartanpalasia, jotka johtavat Maximukseen, kadonneeseen kaupunkiin. Vaihtoehtoisia reittejä paljastuu seikkailun edetessä. Viimeinen etappi määräytyy sen mukaan, missä järjestyksessä vinkit ovat löytyneet. Kaiken näkeminen vaatii vähintään kolme läpipeluukertaa.
Lähestyvää vuorensolaa katsellessani kertasin mielessäni lentokoulun opetuksia. En pitänyt itseäni ihan aloittelijana, joten valitsin normaalit kontrollit. Tatin kääntäminen eteen ja taakse liikuttaa korkeusperäsintä, jolloin kone joko nousee tai laskee. Kääntyminen onkin sitten hieman vaikeampaa, sillä ensin konetta pitää kallistaa ja sitten vetää sauvaa itseään päin. Sivuperäsimelläkin kone kääntyy, mutta ei kovin jyrkästi.
Suorastaan piinaavan hauska
Sky Odysseyssa lentämisen hauskuus yhdistyy sujuvaan pelattavuuteen. Valittavana on helpotettu ja normaali ohjaustapa, joista jälkimmäinen muistuttaa oikean lentokoneen käskyttämistä. Kovin tiukkapipoisesti ei fysiikan lakeja ole mallinnettu, mutta lentohärvelit käyttäytyvät silti riittävän uskottavasti. Esimerkiksi liian jyrkästä ylösvedosta vauhti hyytyy, jolloin kone sakkaa ja putoaa alas kuin kivi.
Solassa rento tunnelma oli mennyttä. Vauhtia oli selvästi liikaa, sillä siivenkärjet osuivat pari kertaa graniittiin. Onneksi kone kesti pieniä kolhuja, vaikka rajumpaa käsittelyä olikin syytä välttää. Löysäsin kaasua ja yritin katsoa tutkasta mihin suuntaan kanjoni seuraavaksi kääntyy. Pari kertaa piti väistää voimakkaasti, kun jostain ylhäältä putosi kerrostalon kokoinen kivilohkare aivan eteeni.
Jokainen saari on erilainen. Lähtöpaikassa Arcadie-saarella maisemat ovat karuja ja kivikkoisia. Ahtaissa solissa ja tunneleissa mutkittelu vaatii täydellistä keskittymistä. Yksikin virheliike riittää ohjaamaan koneen murskaksi päin seinää. Tallennus onnistuu vain määränpäässä, minkä vuoksi pidemmissä tehtävissä jännitys muuttuu helposti raastavaksi piinaksi.
Putoilevat kivet eivät niinkään haittaisi, mutta navakka tuuli tekee ohjaamisesta haastavan. Säätiedotusta olisi kannattanut sittenkin uskoa, sillä näkyvyys lumimyrskyssä on lähes olematon ja loppumatka menee mittareita tihrustaessa. Korkeusmittari vilkkui punaisena, kun majesteettinen vuorenhuippu lähestyi uhkaavaa vauhtia.
Säällä on erittäin suuri merkitys, tuuli riepottelee konetta ja sade haittaa näkyvyyttä. Tarkkuutta vaativa pudotustehtävä vaikeutuu entisestään navakassa myrskyssä eikä lentotukialukselle laskeutuminen ole sekään herkkua. Illuusiota rikkoo vain se, että useammasta boforista huolimatta meri on lähes peilityyni.
Hätääntyneenä painoin nappia, jolloin ylimääräinen bensa valui pihalle. Kone keveni sen verran, että pääsin juuri jyrkänteen yli. Nyt olisi kiire etsiä laskeutumisalue, polttoainetta riittäisi enää kolmeksi minuutiksi. Alhaalla näkyikin hylätyltä vaikuttava lentokenttä, mutta se ei vaikuttanut olevan oikea.
Yksi vielä ja sitten lasku
Tehtäviä on joka lähtöön. Tankkaaminen liikkuvasta junasta tai lentokoneesta on peruskamaa, mutta kuumailmapallon pelastaminen tai kaivokseen laskeutuminen vaatii jo taitoa. Ympäristöä kannattaa katsella tarkasti, sillä joihinkin kenttiin on piilotettu bonustavaraa, jotka saa haltuunsa laskeutumalla yleensä erittäin hankalapääsyiselle lentokentälle.
Kun tankissa oli enää muutama pisara gasoa, tutkassa näkyi sovittu laskeutumispaikka. Vähensin kaasua ja avasin laskutelineet. Kokemuksesta tiesin, että laskeutuminen oli koko operaation vaarallisin vaihe. Liian kovaa tai jyrkästi laskeutumalla alue olisi pian täynnä savuavia lentokoneen kappaleita.
Sky Odysseyssa on tuhat tapaa tyriä tehtävä ja ylivoimaisesti helpoin niistä on laskeutuminen. Onneksi lentokoulussa voi harjoitella nousuja ja laskuja sekä vapaata lentoa, missä on hyvä kokeilla erilaisia temppuja. Temppupisteitä saa silmukoista, käännöksistä tai korkkiruuveista. Pisteitä voi kalastella myös lentämällä lähellä maanpintaa mahdollisimman lujaa.
Ensimmäinen yritys meni pitkäksi. Väänsin kaasun taas täysille ja kaarsin uuteen yritykseen. Se olikin viimeinen mahdollisuuteni, sillä bensa loppui samalla hetkellä. Kaksitasoni hyvien liito-ominaisuuksien ansiosta pääsin alas pehmeästi. Iskin välittömästi ilmajarrut päälle ja jännitin, riittääkö jäljellä oleva matka jarruttamiseen. Kone pysähtyi viime metreillä ja huokaisin helpotuksesta.
Onnistuneen laskun jälkeen seuraa arvostelu A:sta E:hen. Pelkkä selviytyminen on ihan riittävä palkinto, mutta B tai parempi arvosana palkitaan lisäosalla, joka parantaa koneen suorituskykyä. Palkintoja on luvassa myös target-pelissä, jossa lennellään eriväristen numeroitujen lätkien läpi. Järjestys on vapaa, mutta poimimalla kaikki samanväriset lätkät numerojärjestyksessä saa mitaleita, jotka voi vaihtaa erilaisiin vimpaimiin.
Ruma ankanpoikanen
Ensilennostani on kulunut jo yli viikko. Olen lentänyt lähes kaikilla mahdollisilla koneilla ja parannellut vanhoja kotteroita voittamillani lisäosilla. Lentäminen jaksaa kiehtoa edelleen ja joka päivä tuntuu oppivan jotain uutta. Viimeisin villitykseni on taitolento, jossa taivaalle yritetään piirtää erimuotoisia savukiehkuroita ohjeiden mukaan. Se ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Vaikka idea on suunnilleen sama kuin Nintendon Pilot Wingsissä, Sony on onnistunut luomaan jotain uutta. Harmittavasti graafisesti vaatimaton peli nytkähtelee aina kun ruudulla on vähän enemmän toimintaa. Toisaalta upeat vesi- ja sääefektit kompensoivat melko karuja maisemia. Plussaa tulee erinomaisista äänistä, tunnelmaan sopivista musiikeista ja asiallisesta PAL-konversiosta. Kunnollisen television omistajat pääsevät nauttimaan 60 Hz:n taajuudella päivittyvästä kokoruutukuvasta.
Seikkailun läpipeluun jälkeen tutkittavaa riittää vielä yllin kyllin. Palkintokoneet ja viritysosat ovat riittävä yllyke nuohota kaikki mahdolliset paikat läpi useaan kertaan. Myös leijuvien lätkien metsästys ja taitolento huvittavat pari iltaa. Kaikkien herkkua Sky Odyssey tuskin on, mutta jos lentäminen on lähellä sydäntä, parempaa ajanvietettä saa hakea.
94
