Ajopeleihin on aikojen saatossa ujutettu kaiken maailman menopelejä. Nyt Electronic Arts on keksinyt moottorikelkat ja pannut ne mutkaisille ja kumpareisille radoille. Lumenpärskettä piisaa ja meininki on muutenkin mitä mainioin.
Ensikierros kertoo ajopelistä paljon: Sled Storm tuntuu heti hyvältä. Kelkka kyntää pientareelta toiselle vaivattomasti ja pehmeästi. Kelkka ja kuski ovat hienosti animoituja, ruutu rullaa mallikkaasti ja lumi pöllyää kuten asiaan kuuluu. Rätväkkä, hyväsoundinen tunnelmaan sopiva rock raikaa taustalla. Ensivaikutelma vakuuttaa.
Ajotuntuma on erinomainen ja lumiseen teemaan hyvin sopiva. Kontrollit oppii salamannopeasti, mikä tekee pelin sopivaksi myös aloittelijalle tai satunnaiselle kaahaajalle. Reunakosketukset eivät isommin haittaa vaikka tylympi tälli heittääkin kelkan mukkelis makkelis. Ajokin suuntaa voi käskyttää kesken ilmalennonkin, mikä voi ahdistaa realismifriikkiä. Toisaalta moinen tekee pelin entistäkin viihdyttävämmäksi.
Sutjakkaat ja osuvat kontrollit voivat olla ongelmakin: kokeneelle Sled Storm saattaa olla ainakin alkumatkasta liian helppo. Ilmalennot ovat joka tapauksessa upeita ja mahanpohjassa suorastaan kutisee huikeita näkymiä ihastellessa. Etenemistä entisestään piristävät temputkin saa helposti esille kunhan muistaa ilmalennon aikana samanaikaisesti painaa hartianappeja ja nitkautella vasenta peukaloa.
Perinnetietoinen
Rakenteeltaan Sled Storm paljastuu piirun verran liian perinteiseksi. Ensin valitaan kuski ja kelkka, sitten lähdetään kilparatojen kimppuun. Pelaajan on sijoituttava kussakin kisassa ensimmäiseksi, muuten eteneminen tyssää alkuunsa. Voitto tuo rahaa, samoin hyppyjen ja pomppujen aikana tehdyt akrobatiatemput. Rahalla taas voi ostaa kelkkaansa lisävauhtia tuovia lisukkeita ja osia.
Kun neljä kisaa on koluttu, ensimmäinen etappi on saavutettu. Pelaaja pääsee ihmettelemään sumutuksen ilosanomaa ja kiertää sumuisessa säässä uudelleen samat entiset tutut radat. Sumuepisodin jälkeen sää jälleen kirkastuu ja pari bonusrataa piristää tunnelmaa hetkeksi. Tämän jälkeen peli "palkitsee" öisillä näkymillä. Nyt samat radat on kierrettävä pimeässä. Kelkasta kelottava valokeila on raivostuttavan välkkyvä ja levoton, mikä rasittaa sielua ja silmiä. Kerrankin ohjevihkosten mukana oleva epilepsiavaroitus tulee tarpeeseen.
Sled Storm on tylsänpulleasta rakenteestaan huolimatta persoonallinen ajopeli. Se tuo hetkittäin mieleen Nintendo 64 -klassikon Waveracen, mikä ei ole moite. Aallolta aallolle leiskuttelussa on jotakin samaa kuin kumpareelta kumpareelle pompiskelussa.
Sled Stormin parasta antia ovat radat. Ne ovat mielenkiintoisia, vaihtelevia ja täynnä vaihtoehtoisia reittejä. Niiden ei siis periaatteessa pitäisi vanheta hetkessä. Siitä huolimatta samojen ratojen pakkokahlaaminen alkaa tympiä yllättävän nopeasti. Lohtua tuo toki moninpeli, multitapilla luonnistuu samanaikainen nelinpelikin. Temppumaanikolle on lisäksi tarjolla hyppyririkkaita mutta muuten tylsänpulleita temppuratoja.
Värisyttävää
Sled Storm olisi hyppyineen ja pomppuineen ideaalinen värinäpeli. Valitettavasti värinöiden virittely on jäänyt puolitiehen. Ohjain ei yksinkertaisesti poukkuroi niin kuin sen pitäisi. Selvä töyssy ei välttämättä tunnu hyppysissä, mutta maaston muutos korostuu toisinaan liiaksikin. Sääli.
Kanssakisaajat _ siis myös tietokoneen ohjastamat _ tekevät virheitä, mikä piristää tunnelmaa melkoisesti. Viimeisenä körötellessä toivon jo mentyä mäennyppylän takaa saattaa paljastua kolmen kelkan ketjukolari. Sutjakka ja sujuva ohitus kelkanraatojen vieritse ja maalilinjan ylitys. Voiko voitto enää maistua mannemmalta?
Musiikki ansaitsee erikoismaininnan. Ääniraita koostuu oikeiden bändien lisenssoiduista hengentuotteista. Biisit ovat rykeviä, maulla valittuja ja niitä yhdistää samankaltainen ja linjakas (re)miksaus. Tunnetuin äänihuulten venyttäjä on Rob Zombie. Kaiken kukkuraksi äänenlaatu on kerrassaan erinomainen. Äänenpakkauksen kirot eivät korostu vaan basso jyrisee ja sähkökitarat soivat paksusti.
Sled Storm ei aivan yllä klassikoksi. Sitä on vaikea kuvitella pelaavansa hiki hatussa vielä vuoden kuluttua _ tai edes kuukauden kuluttua. Silti siitä on toisaalta hirveän vaikea olla pitämättä. Upea, ammattitaitoinen toteutus ja lysti pelattavuus kulkevat kerrankin tiiviisti käsi kädessä.
86
