Englannissa Sleepwalker on saanut varsin hyvän vastaanoton, onhan kyseessä hyväntekeväisyyspeli. Eurooppa-versiosta kaikki hyväntekeväisyyteen viittaava on karsittu pois. Niinpä arvostelun lopuksi ei voi enää todeta, että meneehän osa pelin hinnasta hyvään asiaan. Kaikki sujahtaa täältä sujuvasti Oceanin pohjattomiin taskuihin.
Tasohyppelyksi Sleepwalkerin idea on vaikuttavan persoonallinen. Lee-nimisen kaverin yöunet ovat jokseenkin epävakaat ja öiset unissakävelyretket säännöllinen riesa. Uskollinen Ralph-koira on kuitenkin valppaana ja lähtee isäntänsä perään. Mitä kaikkea nelijalkainen ystävämme joutuukaan kokemaan pitääksen sopulimaisen harhailijan poissa vaaroista! On putouksia, hissejä, tieristeyksiä, hautausmaita haamuineen, rakennustyömaita vaaroineen. Murre on kuitenkin sitkeä eivätkä vastoinkäymiset juuri haittaa. Lee-parka sen sijaan saa huonosti kaitsettuna osumia, jolloin unimittari laskee. Ja kun se on pohjassa, unissakävelijämme tietysti herää. Tällöin uusi yritys on tosiasia.
Pelin skenaario on jokseenkin outo ja epälooginen. Jos minä olisin koira ja isäntäni lähtisi unissakävelyretkelle kaupungin kujille, minä kyllä haukkuisin hemmon hereille, ja jos se ei auttaisi, puraisisin piruuttani persuuksiin. Kyllähän loppuisi unissakävely hyvin äkkiä. Itse asiassa tämäkin peli olisi pitänyt suunnitella niin, että kaikin mahdollisin keinoin tietyssä ajassa unissakävelijä olisi pitänyt saada hereille. Pyjamapelle olisi saanut kyllä kyytiä aivan eri malliin. Pelaajan olisi pitänyt järjestää mitä mehevimpiä piristäviä ansoja, potkia harhailijaa ympäri kenttää, järjestää muhevia pudotuksia, hiilillä kävelyä, lasin läpi lentoa ja lopulta sujauttaa kuorsaajan pää krokotiilin kitaan. Johan olisi herännyt ja johan olisi saatu taatusti yksi maailmankaikkeuden hauskimmista peleistä a'la Tex Avery.
Ralphia ohjataan ilotikulla ja Leetä ohjataan Ralphilla. Ralphin eli pelaajan täytyy toisaalta viedä unissakävelijää oikeaan suuntaan, toisaalta samanaikaisesti käydä etukäteen vilkaisemassa edessä odottavia vaaroja. Osa esteistä selvitetään yksinkertaisesti välttämällä niitä, esimerkiksi Ralph voi pökkiä Leen puussa odottavan käärmeen yli. Toisaalta käärmeen voi myös tainnuttaa poksauttamalla sitä patukalla päähän. Tietyissä kohdissa eteenpääsemiseksi täytyy ratkoa suhteellisen yksinkertaisia puzzleja. Tuolloin Lee kannattaa jättää tarpomaan edestakaisin turvalliseen paikkaan.
Sleepwalker on teknisesti sujuva, (parallaksi)vieritys on nopeaa ja pehmeää, äänetkin riittävän koomiset, mutta jotenkin vaisut. Parasta on kuitenkin Ralphin kerrassaan mainio ja monet naurut kirvoittava animaatio. Kaikkea sitä koiraparka joutuukin kokemaan. Kunniamaininnan ansaitsee myös pelin alun lyhyt erinomaisesti toteutettu animaatiopätkä.
Vaikka peli on persoonallinen ja paikoin hauskakin, se jokin puuttuu. Pelin kuusi kenttää ovat aivan liian möhkälemäisiä, niiden jakaminen pariin kolmeen alavaiheeseen olisi taatusti piristänyt. Lisäksi kentät ovat loppujen lopuksi pelattavuudeltaan melko samankaltaisia, vaikka grafiikat tietysti muuttuvatkin. Ralphin ohjattavuus varsinkin hypyissä on jonkin verran tönkköä ja tahmaista, mikä tuo ärräpäät turhan usein esille. Puolustukseksi on sanottava, että samaa kenttää voi tahkota niin pitkään kuin haluaa ja aloituspisteitä on ripoteltu varsin taajaan. Kolmen tai viiden heräämisen jälkeen paukahdetaan takaisin kyseisen kentän alkuun.
Oma lukunsa pelissä on bonusvaihe, jonne pääsee etsimällä jostakin matkan varrelta nuo maagiset viisi kirjainta (B-O-N-U-S). Vaihe koostuu kuva-arvoituksista, jotka taas koostuvat muutamasta esineestä sekä plus- ja miinus-merkeistä. Esimerkiksi pelaaja kerää lampun ja postilaatikon. Tällöin saadaan tietysti lamppupostilaatikko. Ja kun siitä vähennetään laatikko, saadaan sana lamppuposti, mikä taas tarkoittaa _ voila _ lyhtypylvästä. Vaatii siis jonkinasteista englanninkielen ymmärrystä. Innokas kuva-arvoitusten ratkoja palkitaan pelin lopussa mystisellä yllätyksellä. Kerran bonusvaiheessa vierailtuani en sinne toista kertaa mennyt.
Sleepwalker on idealtaan lupaava peli, jota kuitenkin olisi pitänyt kehitellä pitemmälle. Jos minä olisin pelifirman pomo, olisin kyllä oitis tehnyt sopimuksen demon nähtyäni, mutta samalla passittanut pelintekijäparat takaisin suunnittelupöydän ääreen. Nyt lopputulos jää keskeneräiseksi, hauskemmankin pelin olisi näistä aineksista saanut irti. Tällaisenaan Sleepwalker tarjoaa tasaisen tappavaa ahdistusta ilman tarvittavaa vaihtelua.
72
