Sony julkaisee joulumarkkinoille kolme keskenään kilpailevaa toimintaloikkaa, joista Sly 2 saattaa jäädä Jakin ja Ratchetin jalkoihin. Syy ei ole Slyn.

Sly 2: Band of Thieves todistaa, että Sucker Punch osaa tehdä menevää tasoloikkaviihdettä. Edellinen osa, Sly Raccoon (Pelit 2/03, 87 pistettä), oli hieno peruspompiskelu ilman konstailuja. Kakkososassa palaset loksahtavat kohdalleen ja tuloksena on huumorin sävyttämä pompputaivas.

Tuttu kolmikko eli Sly-pesukarhu, Murray-virtahepo ja Bentley-kilpikonna ovat taas kasassa. Romutetun robottipöllö Clockwerkin osat ovat kadonneet. Koska kyseessä on suuren luokan varkaus, sen selvittämiseen tarvitaan mestarivaras. Soppaa maustaa jeparityttökaksikko Calmelita Fox ja konstaapeli Neyla.

Varas kuumalla katolla

Urakka alkaa Pariisista, jonka katoille Sly joko kiipeää ketterästi ränniä pitkin tai juoksee puhelinlangoilla kuin trapetsitaiteilija. Slyn ase on pitkä koukku, jolla saa niistettyä pienemmät möhköt. Isoja karjuja vastaan paras taktiikka on piileskely.

Vartijat näkevät vain taskulampun osoittaman alueen, joten vahtien väistely on helppoa. Sly voi piiloutua pöydän alle tai sukeltaa tynnyriin, jonka kanssa voi liikkua hauskasti. Uutena taitona Sly voi varastaa tavaraa vartijoiden takataskusta pitkällä koukulla. Osassa tehtävistä taskuvarkaus on jopa etenemisen edellytys.

Yksin ei tarvitse mellastaa. Tukikodassa ohjattavaksi voi valita joko väkivahvan virtahevon tai ninjattoman mutanttikilpikonnan. Hahmot poikkeavat toisistaan ja kullekin sankarilla on omat nimikkotehtävänsä. Esimerkiksi Murray pystyy ainoana kantamaan raskaita esineitä, joten kaikki lihaksia vaativat hommat lankeavat hänelle kuin Maunolle iltapala.

Kilppari on porukan heikoin ja kömpelöin, mutta sillä on apunaan nukutusnuolia ampuva varsijousi ja rajaton määrä pommeja. Jos niillä ei pärjää, ThiefNetistä saa ostaa uusia vermeitä ja kykyjä. Kolikoita saa hajottamalla kaiken mahdollisen tai pöllimällä herkästi rikkoutuvia taide-esineitä, joiden kuljettaminen takaisin majapaikkaan vaatii tarkkuutta.

Sirpaleet tuottavat onnea

Boosterit eivät ole pelkästään Bentleyn yksinoikeus, vaikka hän niistä eniten hyötyykin. Jokaiselle on ostettavissa omat erikoistaitonsa, jotka voi asetella haluamiinsa olkapäänäppeihin. Lisäksi Slylla ja Murraylla on käytössään erikoisisku, jolla takaapäin yllätetyn ison körmyn saa laakista kanveesiin.

Turpiin ottaminen ei ole vaarallista, sillä hahmot kestävät kuritusta enemmän kuin ennen ja teleporttautuvat täydellisen tyrmäyksen jälkeen edelliseen tarkistuspisteeseen. Tallennuksista ei nykytyyliin tarvitse kantaa huolta, sillä ne tapahtuvat taustalla keikkojen väleissä. Helpompaa ei bittiviikareiden elämä voisi olla.

Eteneminen on näennäisesti vapaata. Kaupunkia saa koluta mielivaltaisesti, mutta ajoittain valittavana on vain yksi hahmo ja tehtävä. Vaikka alueet ovat isoja ja sokkeloisia, eksymisestä ei ole huolta. Kiikaria muistuttava kommunikaattori näyttää seuraavan etapin, joten kohde on aina kristallinkirkkaana mielessä.

Tavoitteena on aina saada yksi Clockwerkin osista haltuun. Robottipöllön osien nappaaminen ei ole suoraviivaista toimintaa, vaan sitä edeltää hienovarainen keikan valmistelu Mission Impossible -tyyliin. Ensin napataan kohteesta kuvia ja kenties varjostetaan jotakuta heppua, minkä jälkeen pidetään aivoriihi. Jatkossa saatetaan sulkea hälyttimiä ja varastaa nippu avaimia ennen pääoperaatiota, jossa jätti-Cruisekin jää toiseksi.

Kun päämissio on pulkassa ja tasopomo nujerrettu, näytetään tarinaa kuljettava animaatiopätkä ja siirrytään seuraavaan kohteeseen. Perustoimintaa rytmitetään alipeleillä, esimerkiksi tietokoneen hakkerointi on hauskaa räiskintää Robotronin hengessä.

Sano jo

Sly 2 on hyvällä tavalla helppo, mikä tekee siitä letkeästi rullaavan ja nautittavan kokemuksen. Se sopii erinomaisesti koko perheelle, mutta myös kokeneelle tasoloikkaekspertille, mikäli vaatimuksena ei ole henkeä ahdistava vaikeustaso. Kahdeksan kentän koluamiseen aikaa saa varata noin 15#20 tuntia ja enemmänkin, mikäli aikoo kerätä mukaansa kaiken mahdollisen bonustauhkan.

Ääniefektit kruunaavat toiminnan. Hauskana yksityiskohtana konnia mukiloidessa ruudulla vilahtaa zowie, pow tai bang 1960-luvun Batmaneiden tyyliin. Musiikit on miksattu jonnekin taustalle, joten hienot kitaraluritukset ja muut tunnelmaa kohottavat kappaleet jäävät harmittavasti efektitykityksen alle.

Alkuperäinen englanninkielinen ääninäyttely on mukavaa kuultavaa. Valittavana oleva suomenkielinen ääniraita ei vedä vertoja alkuperäiselle, sillä varsinkin Bentley artikuloi repliikkinsä niin korostetun selkeästi ja hitaasti, että iho kihelmöi. Dubbauksesta silti iso plussa, ainakin se lisää pelin houkuttelevuutta lapsiperheissä.

Piirroselokuvamainen animaatio on sulavaa eikä häiritsevää nykimistä esiinny mainittavaksi asti. Eri puolille maailmaa sijoittuvat upeat kentät on tyylitelty ammattitaidolla ja hyvällä maulla.

Sly 2 edustaa uuden sukupolven toimintaloikkaa, jossa jokainen elementti on tarkkaan mietitty ja suunniteltu. Toteutus on ensiluokkaista ja hahmojen käskyttäminen on luontevaa. Ainoa mistä voi rutista on se, että Sly2:n parissa ei missään vaiheessa tule hiki, mutta toisaalta helppous on subjektiivinen käsite. Kerrankin peli, joka on hauska ja mielenkiintoinen ilman turhaa hammasten kiristelyä. Siitä se hammaslääkärikin tykkää.