Mestarivaras Sly Cooper kerää keikkaa varten kasaan maailmanluokan voroja. Luvassa on juonenkäänteiden ja hiiviskelyn maustama makoisa tasoloikkasoppa.

Tarina etenee suurelta osin pääkolmikon varassa. Kolmos-Slyn hahmogalleriaan kuuluvat aluksi Sly-pesukarhu ja Bentley-kilppari. Myöhemmin kaksikko käännyttää virtahepo Murrayn valaistuksen tuolta puolen takaisin alalle. Kuudesta kentästä tarttuu matkaan viisi muuta pelattavaa hahmoa.

Liukasliikkeisen Slyn erikoisalaan kuuluu salakavala hiiviskely. Fysiikan lakeja uhmaaviin temppuihin kykenevä pesukarhu kiipeilee seiniä pitkin, taiteilee langanohuilla nuorilla ja heilauttaa itsensä sapelin ja kattokoukun avulla turvaan. Kentät ovat laajoja, mutta suurta aivojumppaa ei oikean väylän löytäminen edellytä.

Tehtävien suunnittelusta vastaava Bentley on porukan aivot. Pyörätuolilla liikkuvaa kilpikonnaa tarvitaan tietokoneisiin murtautumiseen ja koodien purkamiseen. Hyväntahtoinen Murray hoitelee raakaa voimaa kysyvät tehtävät. Palloksi käpertymällä virtahepo voi pomppia rakennuksen korkuisia loikkia ja murskata kaiken mahdollisen alleen. Muista hahmoista suosikikseni kohosi Murrayn henkisen valaistumisen käyntiin laittanut Guru, jolla on uskomaton kyky harhauttaa vartijoita muuntautumalla vaikkapa risukasaksi.

Sly on selkeä päähenkilö, mutta mitä pidemmälle tarinassa päästään, sitä enemmän muut hahmot nousevat esille. Tehtävien suorittajat on määrätty etukäteen, joten päämajalle täytyy jatkuvasti jolkotella hahmonvaihtopuuhiin. Toisinaan kentän läpiviemiseen saa apua muilta hahmoilta, jotka tekoäly ottaa ohjatakseen.

Hiljaa hiipii rosvojoukko varpahillaan

Tarinassa piisaa juonenkäänteitä, dramatiikkaa ja hullunkurisia tilanteita, ja hyvin tehdyt, pelin hengen mukaiset yksityiskohdat täydentävät kokonaisuutta. Sly 3:ssa varas joutuu varkaan hommiin: lukkoyhdistelmien murtaminen, kassakaapin numerosarjojen etsiminen ja yövahtien huiputtaminen parantavat pelifiilistä. Vartijoita voi harhauttaa valeasuilla, mutta tällöin joutuu yleensä antamaan salasanan, mikä tapahtuu painelemalla riittävän nopeasti oikean nappiyhdistelmän. Menoa siivitetään kenttien 3D-efekteillä, joissa käytetään viher-puna-laseja.

Sly 3:n vahvuus on hiiviskelyssä ja sen jännityksessä. Kenttiä partioivilla vartijoilla on taskulamppunäkö, mutta ne reagoivat herkästi myös takaa kuuluviin askeliin. Tilanteiden etenemistä kannattaa tiirailla rakennusten katolta, etsiä sopivat liikkumisväylät ja toimia nopeasti ja äänettömästi. Lisätunnelmaa luo mainio äänimaailma: vartijan takana hiippailtaessa pelaajan hiipimisaskeleet kuuluvat korostetusti ja musiikki muuttuu kutkuttavan enteelliseksi.

Kentistä kerättävillä kolikoilla ostetaan erilaisia härpäkkeitä, joita voi käyttää vartijoiden hämäämiseen. Savupommilla tai herätyskellolla pahikset saa säntäilemään päättömästi, tai sitten voi hiipiä vartijan taakse ja antaa nyrkin puhua. Suin päin sotaan rynniminen onnistuu, mutta suurimmat vihulaiset ovat vaarallisia vastuksia jopa Murraylle. Nokkapokka ei muutenkaan ole suositeltavin keino edetä, sillä tappelut tuppaavat olemaan epäselvää sohimista.

Pelaaminen ei missään vaiheessa pitkästytä, siitä pitävät huolen sopiva vaihtelu ja hassut alipelit. Hiippailun ja kiipeilyn vastapainoksi on moottorivenetakaa-ajo Venetsian kanaaleissa, lentokoneella lentelyä ja skorpionien liiskaamista rekka-autolla. Erilaiset kauko-ohjattavat autot ja helikopterit sekä tietokoneiden hakkerointia mallintavat minipelit vääntävät pakolla virneen naamalle.

Sama suomeksi

Suomenkielinen dubbaus naurattaa vääristä syistä. Kyllä minä vielä lapsellisen ylinäyttelemisen kestän, mutta idioottimainen dialogi menee yli hilseen. Siinä vaiheessa, kun pesukarhu toteaa keskinäisen vihasuhteen päättämiseksi pandalle toivovansa heidän tapaavan toisensa "uusina ihmisinä", minun televisiostani menee äänet nollille.

Ruudunpäivitys tahmaa jo juonipelissä jonkin verran, mutta rosvo ja poliisi -periaatteella toimiva kaksinpeli on melkoista tervanjuontia. Plussaa pelille voi antaa sen helposta lähestyttävyydestä ja jatkuvasta opastuksesta. Päähahmojen kontrolleihin tutustutaan erillisessä Vaarahuoneessa ja jokaisen tehtävän alussa ruudun yläreunassa on tarkat toimintaohjeet. Eteneminen ei käy missään vaiheessa kovin kinkkiseksi, mutta aikuisellekin riitti tahkoamista aivan kylliksi.

Sly 3 viehätti ennen kaikkea siksi, ettei peli ole monien muiden tasoloikkien tapaan pelkkää aivotonta eteenpäin rynnimistä. Hiiviskely syventää pelinautintoa ja tuo hyppelehtimiseen kokonaan uuden ulottuvuuden.