Sly Raccoon (PS2) – Pesunkestävä pullorohmu

Korkeasaaressa asui kerran pesukarhu, joka osasi vetää vessan ja oli muutenkin fiksu. Touhosta on jo aika jättänyt, mutta sen hyperaktiivinen serkku Sly ei jää yhtään huonommaksi.

Sly Raccoon on amerikkalaisen Sucker Punch -tiimin ensimmäinen P2-peli ja puhdasoppinen tasoloikka ilman turhia puzzleja. Genren perinteitä kunnioitetaan, joten kentät ovat täynnä pörröisiä vihollisia ja kerättävää roinaa.

En ole liiemmin innostunut viljalti käytetystä viivanvahvennustekniikasta eli cel-shading-grafiikasta, mutta Sly Raccoonin nähtyäni voin vain nyökkäillä tyytyväisenä. Pelistä ja sen hauskoista välianimaatioista tulevat mieleen amerikkalaisen piirroselokuvan kulta-ajat, jolloin Chuck Jones ja kumppanit tehtailivat lukuisia hupipätkiä Väiski Vemmelsäärestä ja muista.

Juoni on kuin suoraan Pyhimyksestä. Pikku Sly traumatisoitui jo vaippaikäisenä, kun viheliäinen konnaviisikko murhasi sen isän ja varasti suvun kalleimman aarteen, varkaiden käsikirjan. Orpokodissa Sly tutustui nokkelaan kilpikonnaan ja hoopoon virtahepoon, joista tuli sen uskolliset apurin. Kymmenen vuotta myöhemmin Cooper murtautuu Carmelita Fox -nimisen etsivän toimistoon, tarkoituksenaan palauttaa Thievius Raccoonus -opus takaisin sukuun. Käy ilmi, että kirja on revitty ja sivut ripoteltu viiteen eri paikkaan.

Hullujen ideoiden ilotulitusta

Muista tasopompuista poiketen pelaajaa ei rasiteta ylipitkillä alkuanimaatioilla, vaan ovelaa naamiovilleä pääsee ohjaamaan jo alkutekstien aikana. Pariisiin sijoittuva esittelyjakso opettaa kontrollit, kun kilppari Bentley heittää hillittyä läppää Slyn zoomattavaan kiikari-kommunikaattoriin, jollaisesta Turunenkin olisi kateellinen.

Aluksi Sly osaa hyppiä, kiipeillä ja huitoa kepillään, mutta tarinan edetessä pesukarhun taidot karttuvat kun kadonneita sivuja löytyy. Bonusliikkeitä oppii tiirikoimalla tasoista löytyviä kassakaappeja, kunhan etsii kaikki piilotetut vinkkipullot. Läpäisyn kannalta pullojen keräily ei ole välttämätöntä, mutta ne ovat hyvä syy nuohota jokainen kolkka tarkkaan.

Kenttäsuunnittelu ansaitsee kehut. Jokainen viidestä maailmankolkasta on rakennettu siten, että uusille taidoille, kuten reilaamiselle ja näkymättömyydelle, on välittömästi käyttöä. Mielenkiinto pysyy vireänä eikä meininki ole pelkkää pomppimista. Mukana on myös kilpa-ajoa, kaverin suojaamista tai pieniä räiskintätehtäviä.

Taisteluissa perusvihollinen tokenee yhdestä sauvan huitaisusta, mutta vastaavasti yksi isku voi olla Cooperille kohtalokas. Lisäkestävyyttä saa hevosenkengistä, joita voi löytää tai ansaita keräämällä riittävästi kolikoita. Kaikkia vastustajia ei ole pakko rusikoida, sillä Sly-varas voi hiippailla joidenkin ötöjen ohi huomaamatta, mikä lisää mukavasti seikkailun jännitettä.

Pomo on eläin

Yllättäen loppuvastukset keräävät sympatiapisteet. Olipa kyseessä känninen sammakko, gangsteria leikkivä piski, voodoo-alligaattori, ilotulitteisiin seonnut panda tai mekaaninen pöllö, pahista käy sääliksi. Tekniikkaa möhkelön kukistamiseksi ei tarvitse kauaa miettiä, jopa minä selvisin useimmista pomomatseista muutamalla yrityksellä.

Kukistetun könsikkään jälkeen opitaan uusi taito varkaan käsikirjasta ja siirrytään seuraavaan paikkaan. Uudelle alueelle saavuttaessa ensin on raivattava tie keskusaukiolle, minkä jälkeen uusia paikkoja avaavat avaimet voi käydä hakemassa haluamassaan järjestyksessä. Kertaalleen nähdyillä kentillä voi liikkua vapaasti ja kartasta näkee, montako tehtävää on ratkaisematta.

Tallennus toimii automaattisesti kulloisenkin tason alussa. Matkan varrella on tarkistuspisteitä, joten peliä ei tarvitse aloittaa pienen virheen jälkeen alusta. Myös siihen mennessä kerätyt pullot säilyvät muistissa, joten sen viimeisen puuttuvan putelin voi käydä etsimässä vähän myöhemmin.

Hahmojen ääninä on käytetty ammattilaisia, joten repliikkien lausunta ei jätä toivomisen varaa. Myös taustasävelmät toimivat esimerkillisesti ja luovat tilanteeseen sopivan tunnelman. Lähestyvän uhan huomaa ensimmäisenä musiikin tempon muuttumisesta, jolloin ohjainta puristaa vaistomaisesti lujempaa.

Kekseliäästi suunnitellut kentät yhdistettynä timanttiseen toteutukseen nostavat Sly Cooperin suoraan PlayStation 2:n tasopompintojen eliittiin. Ennakkoon halveksimani ääriviivojen korostus toimii erinomaisena tehokeinona, joka luo selkeän, muista erottuvan ulkoasun. Hyvänä lisämausteena toimivat graafiset kikat aina Cooperin valtoimenaan heiluvasta hännästä näppäriin sääefekteihin.

Heikoin lenkki

Valitettavasti ruudunpäivitys nykii ajoittain häiritsevästi. Varsinkin loppupuolella tahmaamisilmiö kiusaa, kun Cooperilla on tuli persauksen alla ja maisema vaihtuu liukkaasti. Pelattavuuden kantilta vaiva on mitätön, sillä valtaosa äkkikuolemista on omaa syytä. Muuten tekniikka toimii erinomaisesti aina salamannopeita latausaikoja myöten.

Känninen kameramies on yleensä tasopompintojen heikoin lenkki, mutta Sly Raccoonissa kuvakulmaongelmia ei juuri esiinny ja hätätilassa kameraa voi säätää padin oikeasta tatista. Poikkeuksen muodostavat muutamat kohdat, joissa maiseman kieputtelu on estetty. Lisäharmina kiinteä katselukulma on vielä valittu omituisesti, mikä tekee etenemisestä silkkaa arpapeliä.

Tasosuunnittelu on oivallista eikä turhauttavia tai ylivaikeita hyppyjä juuri ole. Sen vuoksi pomppuveteraanille Sly Raccoon on liian helppo. Lopputekstit vierivät ruudulle muutaman illan jälkeen, minkä jälkeen tavoitteeksi jää etsiä puuttuvat pullot ja saada käyttöönsä kaikki liikkeet. Tämän jälkeen aukeaa kiperä aikapelimoodi, mutta hykerryttävän loppuratkaisun jälkeen mitään uutta ei ole tyrkyllä.

Sly Raccoonin ei tarvitse hävetä erinomaisen Ratchet & Clankin rinnalla, vaikka Slyn lähestymistapa on suoraviivaisempi. Pesukarhu on hahmona symppis ja pelikokemus miellyttävä alusta pikaiseen loppuun. Odotin koko ajan verenkierron pysäyttävää vaikeaa loppuhuipennusta, mutta yllätyin iloisesti, kun sitä ei tullutkaan. Peli päättyy siitä huolimatta jäntevästi.

Erinomaisesta kokonaisuudesta huolimatta pisteitä on pakko vähentää helppoudesta ja lyhyydestä. Epäilemättä vekkulilta näyttävä Sly Raccoon maistuisi myös perheen pienimmille, jos he vanhemmilta pelivuoroa saavat.

87