SOCOM: Confrontation (PS3) – Hylkeet kuolevat verkossa

Nettiräiskinnän lähtökohdat ovat sitä paremmat, mitä enemmän porukkaa mukaan mahtuu. SOCOM: Confrontationin maaginen luku on 32.

Slant Six Games viilasi realismilla ratsastavasta SOCOM-sotilassimulaatiosta yksinpelin kokonaan pois. Räiskinnässä on mukana pelkkä moninpeli.

Kentät ovat niin laajoja, että keskenään taistelevat 32 Seal- ja palkkasoturia alkaa nopeasti tuntua pieneltä määrältä. Kartat ovat tyylikkäitä ajan, ruosteen ja sodan runnomia asutuskeskuksia eri aikakausilta. Vastustajia pippuroidaan Lähi-itä-henkisessä kaupungissa, kreikkalaistyyppisissä raunioissa ja hylätyn meritutkimuskeskuksen kupoleissa. Erinomainen näkyvyys tuo toimintaan (inho)realismia, sillä avoimessa maastossa tarkka-ampujat ovat ikuinen uhka. Varsinkin kahden korkean kerrostalon hallitsema Urban Wasteland on kiikarimiesten taivas.

Valppaus on valttia

Maasto ei ole staattinen lavaste, vaan tulitaistelun jäljet näkyvät. Ovet ja portit murskaantuvat tulituksessa, sillat tuhoutuvat räjähteillä ja autot räjähtävät riittävästi ammuskelemalla, joten ahtaissa paikoissa kannattaa tähdätä maltilla. Tapoin itseni pari kertaa, kun sohin puolihuolimattomasti lähitaistelussa USAS 12 -automaattihaulikolla.

Räjähtelevät maastot ovat olennainen osa taktiikoita panttivankien suojelussa/pelastuksessa ja valtaustehtävissä, joissa palkkasoturit puolustavat asekätköä suljetulla alueella. Urban Wastelandissa panttivankien pelastaminen mutkistuu, jos palkkasoturit ehtivät räjäyttää kerrostalojen välisen sillan Seal-erikoisjoukkojen edestä. VIP-henkilöiden suojelu eroaa panttivankirumbasta sillä, että palkkasoturit yrittävät reilusti tappaa siilien suojaamat sinikypäräiset YK-miehet.

Valtaosalle pienikin taktikointi näyttää olevan liikaa, joten iänikuiset tappomatsit ovat ylivoimaisesti suosituimpia pelimuotoja. Parinkymmenen minuutin välein pelimuotoa vaihtavissa auloissa on onneksi aikaisempaa enemmän väkeä. Tämä johtunee trophy-palkinnoista, joiden saaminen edellyttää monipuolista aseiden ja pelitilojen kierrättämistä.

Taistelun tempo ei nouse kovin hektiseksi, jos käytössä ei ole välitöntä henkiinherätystä. Maastoon mahtuisi tuplasti suurempi porukka. Harmi vain, että kädettömille höseltäjille (kuten minulle) sopivaa spawnausta ei juuri käytetä pelastus-, räjäytys- ja alueenvaltaustehtävissä. Laakista katsomoon -erissä suurin osa ajasta menee muiden pelaamisen katseluun.

Toisena varjopuolena piilopaikkoja hyödyntäviä passiivisia kämppereitä on keskimääräistä enemmän. Kyykkijät ovat tosin enemmän realismiräiskintöjen ominaisuus kuin suunnittelun puutetta. Kiusankappaleet saa kuriin kokemuksella: edetään varovasti, varmistetaan nurkat, eikä aktiivisen radioliikenteen ja tiimityön merkitystä voi kyllin korostaa.

Generation Killzone

Aseista ja varusteista kasataan mieleinen kokonaisuus. Rynkyt, haulikot, kk:t ja kumppanit sisältävä valikoima viimeistellään kranuilla, singoilla, C4:llä ja claymore-miinoilla. Tankkeja, jeeppejä ja muita ajoneuvoja ei ole, mikä vie kokonaisuutta suoraviivaisen Counter-Striken suuntaan.

Kaipasin kontrolleihin Killzone 2:n erillistä käsikranaattinappia, sillä heittoa yrittäessä tilanne on usein ohi (tai nappi otsassa), kun kranu on vielä kädessä. Kranaatin saa pikavaihtonäppäimelle, mutta silloinkin heitto vie yhden painalluksen ja silmänräpäyksen liikaa. Muutoin kahden tatin standardia noudattavassa ohjaussysteemissä ei ole moitittavaa. Sixaxisia hyödyntävä nurkan taakse kurkkaaminen on toimiva, pientä totuttelua vaativa lisä perusohjaukseen.

En törmännyt SOCOM: Confrontationissa merkittäviin ongelmiin, sillä jenkkijulkaisun pahimmat bugit on korjattu. Peliseuran hakeminen voisi toimia tehokkaammin. Liki täyden pelin löytääkseen täytyy turvautua käsipeliin, mikä hidastaa aloittamista. Automaattihaku heitti minut ruuhka-ajan ulkopuolella aina vaivaisen tusinan soturin ryhmään, mikä on turhan nihkeä määrä isoille kartoille.

SOCOM: Confrontation on pätevää, kevyttä realismiräiskintää, vaikka ei tuokaan kaavaan mitään uutta. Pidän silti enemmän Killzone 2:n asteen verran sinkohipahtavammasta ja sitä myöten intensiivisemmästä meiningistä. Confrontationin seitsemän karttaa on turhan niukka määrä, vaikka räiskintä myydään suhteellisen halpana latauspelinä PlayStation Networkissä.

84