SOCOM 2 noudattaa turvallista jatko-osakaavaa: enemmän aseita, laajempia kenttiä, kauniimpaa grafiikkaa ja ykkösosaa parempi peli.

SOCOM oli monin tavoin puutteellinen tiimiammuskelu. Yksinpeli musertui karmivan tekoälyn ja tarpeettoman raa'an tallennussysteemin alle. SOCOM pysyi niukin naukin tolpillaan kelvollisen nettipelin ansiosta, vaikka kenttä- ja asevalikoima oli vaatimaton. Kriitikoiden kitinästä huolimatta SOCOMia myytiin paljon, sillä se oli PS2:n ensimmäinen tiimiräiskintä. Zipper Interactiven SOCOM 2 korjaa osan edeltäjänsä vioista.

Neljään kolmen tehtävän episodiin jakautuva juonimoodi kuvaa amerikkalaisen merijalkaväen Seal-erikoisjoukkojen urotekoja. Nykymuodille uskollisesti luoteja pumpataan terroristeihin, mutta poliittisesti korrektiin tapaan bin Laden ja kumppanit kierretään kaukaa. Seal-sotilaat käyvät Albanian ja Venäjän rähjäisille takamaille, ja mukana roikkuu myös SAS:n ja Spetznazin sällejä.

Ryhmä rämä

Ennen tehtävää kuunnellaan naiskomentajan konemaista löpinää operaation taustoista ja silmäillään tiedustelun keräämää informaatiota. Suurpiirteiset kartat, suttuiset valokuvat ja muistilaput luovat tunnelmaa, mutta tehtävien ratkaisuun niitä ei tarvita. USB-kuulomikin kautta välittyvä radioliikenne ja zoomautuva vektorikartta opastavat kohdealueelle tiputetut sotilaat oikeaan suuntaan.

Iskut hoidetaan neljän kommandon ryhmällä. Tiimiä johtavaa Spectreä kontrolloidaan suoraan ja muuta porukkaa komennetaan joko kuulokemikillä tai padivalikolla. Tärkeimmät komennot ovat seuraa, paikka ja tuli vapaa, sillä ryhmän jakamista ja muita taktisia käskyjä tarvitaan vain ennalta määrätyissä paikoissa. Sotilaat käyttäytyvät suhteellisen realistisesti ja radiosta pursuava koominen macho-jupina tuo ukkoihin mukavasti eloa.

Johtoporras antaa useimpiin tehtäviin valmiiksi suunnitellun reitin, mutta sitä ei tarvitse noudattaa. Rakennuksiin pääsee sisään monesta suunnasta ja kentät ovat riittävän laajoja areenoita, esimerkiksi brasilialaisen viidakon aluskasvillisuuden sekaan kätkettyä huumelabraa saa etsiä tosissaan.

Taunot terroristit

Hiipiminen ja näkösuojien hyödyntäminen on tärkeää, sillä terroristien aisteissa ei ole vikaa. Jos sotilaat ryskäävät hirvilauman lailla, viholliset odottavat joukon saapumista sormi liipaisimella. Laivaston hylkeet kuolevat nopeasti etenkin yllättävissä käsirysyissä, joissa yksi mojova lyönti kiväärinperällä tappaa kertakolauksella. Terroristit roiskivat lyijyä hällä väliä -tyyliin, joten etäisyyden kasvaessa etu siirtyy luotiliivien suojaamien sotilaiden puolelle.

Vihollisten itsesuojeluvaisto ja älli ovat äkäisen muurahaisen luokkaa. Kun Seal-ryhmä on havaittu, rynkyt raikaavat ja viholliset ryntäävät päälle. Jos terroristin kaveri tapetaan, henkiin jäänyt heppu ei tee mitään järkevää. Roistojen kansallisuuden mukaan dubatut juonianimaatiot antavat tykinruualle annoksen persoonallisuutta.

SOCOMin ärsyttävin yksityiskohta on ennallaan: tehtävän voi tallentaa vasta läpäisyn jälkeen. Tallennuspaikkojen pihtaaminen on kaksipiippuinen juttu, sillä sotilaiden terveydestä huolehtiminen nostaa tunnelman kolmanteen potenssiin. Jokainen hämärä puska pelottaa ja pelkkä oven avaaminen on pulssia kohottava riski.

Tosin vain ensimmäisellä kerralla, sillä tehtävät eivät kestä uusintayrityksiä. Tutuilla kenttäosuuksilla fiilis latistuu, sillä viholliset iskevät aina samoissa paikoissa ja samalla tavalla. Kun Specter kuukahtaa ännännen kerran tehtävän lopussa, homma lipsahtaa hermojen hallintatestin puolelle. Ärsyttävän hiiviskely- ja kyykkimisosuuden jälkeen maltti lentää romukoppaan ja viikatemies kutsuu taas.

SOCOM 2:n juonellinen yksinpeli on kelpo viihdettä, jos kestää tallennussysteemin metkut. Homman koukku on jämäkkä nettimoninpeli, joten useimmille pyssysankareille yksinpelin ongelmat ovat täysin yhdentekeviä.

Yksinpelipisteet 82

* * * * *

Puhu tai kuole

SOCOM 2:n arvosteluversio ei toiminut netissä, joten moninpelin arviointi on tehty betatestiversion seitsemän kentän pohjalta. Lopulliseen peliin luvataan 22 moninpelikenttää, joten teemme vielä myyntiversioon perustuvan jälkimulgaisun.

Nettikahakoihin osallistuu kaksi korkeintaan kahdeksan soturin ryhmää, jotka jaetaan Seal-kommandojen ja terroristien joukkueisiin. Yksinkertaisin voittoon johtava taktiikka on kaikkien vastustajien tappaminen, mutta kohteita räjäyttämällä tai panttivangit pelastamalla voi myös voittaa. Koko lössin listimistä monimutkaisemmat tavoitteet vaativat useimmiten joukkueen kommunikointia, joten tuppisuutiimi saa puheliailta hepuilta turpiinsa.

Ottelun paras pelaaja ja ranking-listojen sijoitukset määritetään pistesysteemillä. Erän voittaminen palkitaan viidellä pojolla, henkiin jäämisestä irtoaa yksi ja vastustajan taposta kaksi pistettä. Erilaisista sivutavoitteista, kuten tärkeän muurin räjäyttämisestä saa myös pisteitä.

Kentät ovat monipuolisia kaupunkisokkeloita ja terroristileirejä. Panttivanki- ja pommiareenoissa on suhteellisen selkeät hyökkäys- ja puolustussuunnat: Seal-hyökkääjät esimerkiksi posauttavat C4:llä leirin muureihin aukkoja ja terroristit puolustautuvat muun muassa kiinteillä konekivääripesäkkeillä.

Haulikot, singot ja miinat ovat piristäviä lisäyksiä vanhaan SOCOM-arsenaaliin. Miinat kätketään yleensä ahtaisiin portaikkoihin, pimeisiin käytäviin tai oviaukkoihin. Pää viidentenä jalkana vipeltävät nyypät jäävät miinojen uhreiksi, mutta veteraanit putsaavat epäilyttävät kulmat kranaateilla.

Ykkösosaa huomattavasti laajempi ja kiinnostavampi kenttä- ja asevalikoima tekee SOCOM 2:sta varteenotettavan tiimiräiskinnän. Se rökittää edeltäjänsä puhtaasti jokaisella osa-alueella.