Sony PSPRakkautta ensi silmäyksellä

Sony PSP:n kiiltävän musta pinta ja hohdokas ruutu loksauttavat leuan: sehän on kaunis!

PSP on Sonyn pitkään odotettu panostus käsikonsolimarkkinoille, tarkoituksena on pistää kampoihin Nintendon ylivallalle. Sony ei ole lähtenyt Nintendon tavoin hakemaan uusia lähestymistapoja pelaamiseen, vaan keskittyy enemmän tekniseen laatuun ja monipuolisuuteen.

PSP julkaistiin Japanissa 12.12.2004 ja ensimmäisen päivän aikana myytiin kaikki kauppoihin toimitetut 200 000 laitetta. Yhdysvaltain julkaisupäivä oli 24.3. ja myyntiin oli varattu miljoona PSP:tä. Euroopan-julkaisua ei tätä kirjoittaessa ole vielä päätetty, mutta se sijoittunee huhti-, touko- tai kesäkuulle. Hinta on 250-300 euroa.

PSP julkaistaan Euroopassa samanlaisena pakettina kuin Yhdysvalloissa: mukana on 32 megatavun muistikortti, kohtuulaatuiset nappikuulokkeet, langallinen kaukosäädin, laturi, pehmeä suojakotelo (välttämätön, jos haluaa pitää ruudun naarmuttomana) ja kantohihna. Paketissa on myös UMD-levyllinen pelien trailereita ja videokuvaa, mutta näillä näkymin ei mitään pelattavaa.

Ensivaikutelma on vakuuttava. Kiiltelevä PSP miellyttää silmää ja 4,3 tuuman laajakuvaruutu näyttää paljon kokoaan suuremmalta. Ruutu on erinomaisen kirkas, ja jykevän oloinen laite istuu käteen mukavasti.

PSP:n horisontaalisuunnassa kulkevaa päävalikkoa selataan vasen-oikea-näppäimillä. Päävalikon vaihtoehdoista (asetukset, valokuvat, musiikki, videot ja pelit) valitaan ensin haluttu kohta ja sen jälkeen selataan alavalikoita ylös-alas-näppäimillä.

Peli esimerkiksi käynnistetään hakemalla ensin päävalikosta kohta Game ja sen jälkeen napsautetaan pari pykälää alaspäin UMD-levyn kuvan kohdalle ja näpäytetään pallonäppäintä. Valikko on miellyttävän yksinkertainen ja nopea käyttää.

Muutakin kuin pelejä

PSP ei ole pelkkä pelikone. Laitetta pystyy käyttämään kannettavana musiikkisoittimena ja se tukee sekä mp3- että atrac-formaatteja. Paketissa mukana tulevalle 32 megatavun muistikortille ei tosin ihmeemmin mahdu poppia. Kolmen pelin luomien tallennustiedostojen jälkeen (koot vaihtelivat 200 ja 700 kilotavun välillä) kortilla oli tyhjää 29 megaa, eli noin puolen tunnin edestä kelpolaatuista mp3-musiikkia.

PSP:n sisäisten stereokaiuttimien ääni on heikko, muovinen ja ontto, mutta mukana tulevat nappikuulokkeet pelastavat paljon. Kuulokkeet päässä pelaaminen on käytännön pakko, jos haluaa saada kaiken irti pelien äänimaailmasta.

PSP:tä voi käyttää myös kannettavana leffakoneena. USB-väylää pitkin muistikortille letkuttamisen lisäksi Sony on tuomassa pikku hiljaa elokuvia UMD-formaatissa. Yhdysvalloissa Sonyn UMD-elokuvista ensimmäisten joukossa ovat XXX, Hellboy, Resident Evil: Apocalypse ja Once Upon a Time in Mexico, hintana 19,99 dollaria. Lisäksi myyntiin tulee 28,95 dollarin UMD-versio The House of Flying Daggersista. Lions Gate julkaisee kymmenkunta leffaa, muun muassa Total Recallin ja Rambon, joiden hinnat vaihtelevat välillä 10-30 dollaria. UMD-leffoissa on aluekoodaus DVD-elokuvien tapaan, mutta pelit ovat aluekoodittomia.

PSP:tä voi käyttää myös valokuva-albumina. Koneen muistikortille voi joko siirtää digikameralla otettuja kuvia USB-väylän kautta tai yksinkertaisesti vaihtaa digikameran muistikortin PSP:n vastaavaan. Kuvat toistuvat PSP:n ruudulla erinomaisesti.

Kelloja ja pillejä

PSP on teknisesti vakuuttavan oloinen laite. Ruudun alapuolella on Home-nappi, jolla pääsee esimerkiksi peleistä takaisin päävalikkoon, erilliset napit äänenvoimakkuuden säädölle, vaimennusnappi, ruudunkirkkaudensäätö sekä tutut start- ja select-napit. Pimeässä pelatessa nappeja ei näe, mutta ne oppii löytämään aika nopeasti.

Vasemmassa alakulmassa on PSP:n sisäisen verkkokortin virtakytkin, oikeassa koko laitteen virtakytkin. Sony lupailee PSP:n akulle kestoa pelikäytössä kolmesta kuuteen tuntiin, mikä tuntuisi osuvan aika hyvin kohdilleen. Ensimmäisellä kerralla pelatessani sain akun tyhjäksi hieman vajaassa kuudessa tunnissa, kun en pitänyt ruudun kirkkautta täysillä eikä minun täytynyt pitää verkkokortissa virtaa. Videoiden parissa akun luvataan kestävän neljästä viiteen tuntiin, musiikinkuuntelussa kahdeksasta kymmeneen.

PSP:n näyttö on erinomainen. Se ei ole turhan nuuka katselukulmien suhteen, vaan pelata voi rennoissakin asennoissa. Himmein ruudunkirkkaus on täysin passeli pimeällä pelatessa, verkkovirtaan kytkettynä PSP saa vielä yhden kirkkausasteen lisää, mikä tekee päivänvalossakin pelaamisesta selkeää.

Suuntaohjaimen, neljän napin ja etusormien alle asettuvien liipaisimien lisäksi mukana on analoginen, karheapintainen tatti. Tatti tuntuu aivan käyttökelpoiselta, joskaan yksikään testissä olleista peleistä ei oikein kyennyt panemaan sitä todelliseen testiin.

Testissämme ollut japanilais-PSP oli vielä esimerkki Japanista kantautuneesta viallinen nappi -valituksista. Neliönappi tuntuu selvästi erilaiselta kuin muut kolme ja vaatii enemmän voimankäyttöä. Sony tunnusti vian olemassaolon joissakin laitteissa ja lupasi korjata asian.

Pelaamaan!

Saimme testiin kolme peliä: Ridge Racer -kaahailun, World Tour Soccerin (PS2-maailmassa World Tour Soccer on Yhdysvaltain nimitys This is Football -futispeleille) ja Everybody's Golfin japaninkielisen version. World Tour Soccerista oli testissä keskeneräinen ennakkoversio, joka kuitenkin toimi teknisesti sujuvasti pitkiä latausaikoja lukuun ottamatta.

World Tour Soccer kuuluu sarjaan yhdentekevät futispelit. Pelaamaan pääsee niin maa- kuin seurajoukkueilla, joskin suomalaisuutta joutuu etsimään seurajoukkueiden pelaajaluetteloista. Mukana ovat kaikki jalkapalloilujen perussynnit, kuten holtittomasti kirmailevat joukkuetoverit, tyhmät maalivahdit, kankea ohjattavuus, ja mukaan on saatu vielä muutamia aivan uniikkeja ongelmia. Keskeneräisyyden vuoksi en vielä peliä rohkene tyrmätä, mutta aika paljon saa hioa, että säröjen alta pilkottaisi seuraava Pro Evo.

Ridge Racer on PSP:n julkaisupeleistä kohutuin ja syystä. Ridge Racerin grafiikka on erinomaisen näyttävää ja sutjakkaa, ja peli näyttää, miten vakuuttavaa jälkeä PSP saa aikaiseksi. Taustalla hakkaa tiukka teknobiitti, joka saa tunnelman kohoamaan. Ridge Racer -sarjan fanit innostunevat kovasti tutuista radoista, autoista ja biiseistä.

Ridge Racer itsessään on kovin vanhanaikainen autoilu. Perusmoodissa tarkoitus on kuitata edellä kiitävät vastustajat ja olla kärkipäässä, usein ensimmäisenä, maalissa. Autoa liu'uttamalla, renkaiden ulvoessa, saa kerättyä nitroa, joka käynnistyttyään kiihdyttää auton hurjaan menoon. Ja siinä se.

Törmäykset kuitataan vaimealla poksahduksella ja vauhdin hidastumisella. Vauhdin hidastumiseen ei pahemmin ole varaa pidemmälle edetessä, joten tarkoitus on ajaa puhdas kisa ja kerätä mahdollisimman paljon nitroa, jotta kärkipään kuskit saa kiinni. Muuten hyvä, mutta liukuhihnatekoäly, joka rytmittää vauhtiaan pelaajan mukaan, ärsyttää siitä hetkestä, kun sen ensimmäisen kerran huomaa. Eli tosi nopeasti. Kelloa vastaan kisaileminen ja omien ennätysten parantelu on Ridge Racerin hauskinta antia.

Kokeilimme myös lyhyesti Ridge Racerin verkkopeliä kolmella PSP:llä: teknisesti sujuvaa, mutta nopeasti puuduttavaa. Jos kuskien taitotaso vaihtelee vähänkin, erot venähtävät (ilman keinotekoista hitaampien suosimista) helposti kymmeneen sekuntiin eri kuskien välille, ja moninpeli muuttuu käytännössä yksinpeliksi.

Mailan varressa

Everybody's Golf tempaisi kolmikosta selvästi parhaiten mukaansa. Nopeatempoinen, värikäs ja näyttävä golfpeli on helppo oppia (japaninkielisyydestä huolimatta osasin ensimmäisen reiän jälkeen kaiken tarpeellisen), mutta kuitenkin lajille kiitettävän uskollinen.

@Teksti:Radan tutkiskelun, mailan ja lyöntisuunnan valitsemisen jälkeen pallo huitaistaan liikkeelle kolmen painalluksen systeemillä. Ensimmäinen pistää mailan liikkeelle, toinen määrittää lyönnin voiman ja kolmas osuman tarkkuuden. Liian myöhäinen tai aikainen painallus saa pallon lentämään kynttilänä taivaalle tai lässähtämään suutarina muutaman metrin päähän.

Huomioon on otettava tuulen suunta ja voimakkuus, radan muodot, hiekkaesteet ja vastaavat. Muuttujia riittää niin runsaasti, että peli pysyy tuoreena. Eri pelimuodot ja tarkempi sisältö jäivät vielä kielimuurin taakse.

Euroopan-julkaisun yhteydessä julkaistavia pelejä ei ole vielä tiedossa, mutta mitä myöhemmäs julkaisu lykkääntyy, sitä enemmän pelejä on tarjolla. Sonyn ilmoituksen mukaan Sonyn peleistä olisivat tarjolla muun muassa WipeOut Pure, Medievil Resurrection, Ridge Racer ja World Tour Soccer. Muilta julkaisijoilta on tulossa esimerkiksi EA:n urheilupelejä, Tony Hawkia ja Metal Gear Acidia. Pelien eurohintoja ei ole vielä vahvistettu, mutta jenkkihinnat ovat 40 ja 50 dollarin välillä. Brittinettikauppojen mukaan eurohinnat ovat noin 40 puntaa, eli hieman vajaa 60 euroa.

Kristallipallon kertomaa

PSP vie voiton käsikonsolien kauneuskilpailussa, mutta hintaa sillä on lähes tuplasti Nintendo DS:ään verrattuna. Jos koneella haluaa tehdä jotain muuta kuin pelata, kukkaronnyörejä täytyy raottaa uutta muistikorttia varten. Muut käyttötarkoitukset jäävät myös hieman kyseenalaisiksi.

En osaa kuvitella katsovani UMD-leffoja PSP:n ruudulta kuin poikkeustapauksissa, ja jos Yhdysvaltain leffahinnat saapuvat Eurooppaan jotakuinkin samantasoisina, poikkeuksetkin jäävät harvinaisiksi. Musiikkisoittimena PSP on pätevä, mutta kokonsa takia kaukana kannettavien mp3-soittimien käytettävyydestä, varsinkin kun uuden muistikortin hinnalla saa jo aidon mp3-soittimen. Digikuvaajat löytänevät käyttöä PSP:n valokuvaominaisuuksille.

Pelivalikoiman varaan jää aika paljon. Ridge Racer osoittaa hyvin, että PSP:ssä riittää potentiaalia vaikka mihin, kunhan siitä otetaan kaikki irti. Teknisesti sujuva verkkopelaaminen vain odottaa todellista läpilyöntiä. Kauniit kuoret kaipaavat kunnon sisältöä.

Yhdysvaltain julkaisupelit

Ape Escape: On The Loose (SCEA)

ATV Offroad Fury: Blazin' Trails (SCEA)

Darkstalkers Chronicle: The Chaos Tower (Capcom)

Dynasty Warriors (Koei)

FIFA Soccer 2005 (Electronic Arts)

Gretzky NHL (SCEA)

Lumines (Ubi Soft)

Metal Gear Acid (Konami)

MLB (SCEA)

MVP Baseball (Electronic Arts)

NBA (SCEA)

NBA Street Showdown (Electronic Arts)

Need For Speed Underground Rivals (Electronic Arts)

NFL Street 2 Unleashed (Electronic Arts)

Rengoku: Tower of Purgatory (Konami)

Ridge Racer (Namco)

Smart Bomb (Eidos)

Spider-Man 2 (Activision)

Tiger Woods PGA Tour (Electronic Arts)

Tony Hawk's Underground 2 Remix (Activision)

Twisted Metal: Head-On (SCEA)

Untold Legends: Brotherhood of the Blade(Sony Online Entertainment)

Wipeout Pure (SCEA)

World Tour Soccer (SCEA)

Lisää aiheesta

  • Steelseries 7H & Steelseries Spectrum 5XB

    Steelseriesin Siberia-kuulokkeet yllättivät äänenlaadullaan. Yltävätkö valmistajan muut luurit samalle tasolle?

    Pelikuulokkeita änkeää nykyään joka tuutista. Erilaisia tuotesarjoja on niin paljon, että hitaampi ei pysy kyydissä. Siberia-kuulokkeiden rinnalle on tarjolla muun muassa…
  • Roccat Kone+

    Roccat viilaa esikoishiirensä entistä ehommaksi.

    Alkuperäinen Kone on hyvä pelihiiri, joka kärsii yhdestä isosta ongelmasta: rotta ei inahdakaan ilman ajureiden asentamista. Roccat palaa vanhan suosikin pariin plus-mallissa, ja tällä kertaa myös ajuriongelmaan on paneuduttu. Hiiri toimii…
  • Logitech G110

    Logitechin G-sarjan näppäimistö asuu monen pelaajan kotona. G110 on uusversio parin vuoden takaisesta G11-pikkuvelimallista.

    Makropainikkeilla varustettuja pelinäppäimistöjä on nykyään joka lähtöön, mutta Logitech ehti markkinoille ensimmäisten joukossa. Sen takia etenkin monen…