Toimittaja Nirvi käynnisti ColumnWriterin, syötti Subject-kenttään ”MW3 fail?” ja painoi Generate-nappia. Sitten hän kirmasi kesälaitumille, riisuutuen jo hississä.
* * * * * * *
Nyt kun Osama bin Laden on hoidettu, voisiko Yhdysvaltain sota terrorismia vastaan jo päättyä?
Vuoden E3 oli nimensä veroinen, sillä kolmosia (ja nelosia) todella tunki joka tuutista. Jos pelissä ei ollut sarjanumeroa, se oli pitkän sarjan reboot. Peruspelistä (mies, aseita, putki, huohotusparannus) on tulossa älytön määrä variantteja. Kuinka paljon sen pitää ja se voi muuttua, että se jaksaa vielä kiinnostaa?
Sitä pohditaan Activisionilla, jollei nyt niin viimeistään ensi vuonna.
Kaksijalkainen jättiläinen
Guitar Hero opetti, että voittamaton brändijättiläinenkin voi seisoa savijaloilla. Firman toimari Bobby Kotick nukkui tunnilla, joten nyt Activisionilla on enää kaksi jalkaa. Niistä tärkeämpi on Call of Duty, melkein yhtä tärkeä on World of Warcraft. Loput, jopa Starcraft 2, ovat lähinnä kivaa bonusta.
WoW on hyvin lievässä laskussa, joten sijoittajat, nuo ulvovat hyeenat, haluavat loputtoman talouskasvunsa Call of Duty -brändistä. Pian lanseerattava Call of Duty Elite onkin keppi, jolla kokeillaan rahastamisen jäätä, ensin toki vain kevyesti taputellen. Tosin silläkin saatiin pusikoista esiin yli 2 miljoonaa betakäyttäjää.
Silti kuuluu jo ääniä, joiden mukaan Rynkkysankari olisi menossa Kitarasankarin reittiä. Kun Modern Warfare 3:sta ”ihan vahingossa” pääsi tietoa julki, pelaava kansa ei halunnutkaan sammuttaa uskonnollista tiedonjanoaan, vaan suhtautui siihen meh-linjalla.
Kutsun kuulen vaimean
Särö panssarissa sai kolumnistit hereille. Joudun turvautumaan heidän teoriaansa, koska minä kyllästyin jo Black Opsin moninpelissä. Tutki siis sydäntäsi: moninpelaatko CoDia, koska se on niin hyvä, vai siksi, että kaverisi pelaavat?
Codittaminen on nykyään sosiaalista nyhjäystä kamujen kaa. Ketään ei enää ihan hirveästi kiinnosta, mutta Call of Duty on peli, jota kaikki suostuvat pelaamaan. Ilmeisesti kyse on sohvasosiaalisuudesta, mutta kuitenkin.
Tuhoteoriankin mukaan Modern Warfare 3:a vielä ostetaan. Ei kauheasti oikeastaan huvittaisi, mutta sosiaalisten kuvioiden takia on pikku pakko. Ja sitten saavutetaan kyllästymispiste. Tarkoitan tietysti, että sen jälkeen myydään enää muutamia miljoonia, mikä ei sijoittajille riitä. Nämä kun haluaisivat kaksi CoDia vuodessa ja maksullisen nettipelin päälle, jotta Activision kasvaisi arvossa.
E3:n valossa Modern Warfare 3:n ennuste näyttää kyllä puolipilviseltä, ainakin pelin E3-trailerin vastaanoton pohjalta. Siinä on juuri sellainen tuo on niin nähty -vire. Peliä mollataan Modern Warfare 2:n lisälevyksi, jossa sotaa lypsetään kulisseina New York.
Eikä Modern Warfare enää hallitse yksin. Normiwannabeeta suurempi uhka on EA:n Battlefield 3. Siihen aiotaan panostaa järjettömästi, ja peli keräsi todella positiivista huomiota. Varsinkin sen upea PC-traileri, jonka kunniaksi minäkin ostaa pläjäytin uuden koneen, jotta voin syksyllä vääntää hanikat tappiin eikä köyhäillä.
Kuka voittaa, kuka häviää, ketä kiinnostaa?
Tämä sotapelin sota on pelibisnekselle loppuvuoden tärkein juttu. Jos kansa kyllästyy, seuraukset ovat ainakin jälleenmyyjille (ja Activisionille) katastrofaaliset.
Onneksi tulevaisuus on helppo ennustaa, ainakin jos on analyytikko. Ennakkotilauksiin perustuvalla kristallipallolla he ennustavat Modern Warfare 3:lle ennätyksellistä yli 20 miljoonan pelin myyntiä. Battlefield 3:n arvioidaan menestyvän hyvin, 8–10 miljoonan luokkaa tänä vuonna.
Pelien keskinäinen paremmuus on karvan vaikeampi. Ilman epäilyksen varjoa moninpelissä Battlefield 3 vie Modern Warfare 3:a 10–0. Jo Battlefield: Bad Company 2 oli rautaa moninpelinä, ja CoDia ei voi hirveästi uudistaa, koska muuten 12-vuotiaat ADHD-yksilösuorittajat vetävät herneen pikku nenäänsä.
Yksinpeli on vaikeampi arvata. Modern Warfare 3 tarjonnee ihan samaa viihdyttävää laatua kuin aikaisemmin. Bad Company 2:n yksinpelin jätin tappavan tylsyyden takia kesken, Medal of Honor oli parempi kuin kilpailijansa, mutta siinä kuulun vähemmistöön.
Analyytikkojen mukaan historia toistaa itseään. EA:n Rock oli parempi peli, mutta bränditunnetumpi Guitar Hero veti sitä 2–1 turpiin.
Tulevaisuus on nykyisyys
Olen varma, että lopun ajat alkavat olla käsillä. Nykyformaatissa pelaaja hoitaa kädestä pideltynä vain yksitoikkoisen ammunnan, kaikki jännä tehdään välivideoissa, joissa ehkä saa jotain näppäintä avuksi hakata. Näin yksinkertainen konsepti on kuin söisi hampurilaista joka päivä.
Eikä peruskaavaa voi laajentaa kuin pulttaamalla yhden uuden tempun peruskaavaan, siitä on kaksi tuoretta esimerkkiä. Duke Nukem Forever lytättiin grafiikan lisäksi juuri ampumista tahdittavasta kevyestä tasohyppelystä ja puzzleista. Niihin ei siis ole paluuta. Brinkin tiimipeli-perusideaa ei tajunnut kuin kourallinen arvostelijoita, loput arvostelivat sitä Call of Dutyn säännöillä kitisten yksinpelistä ja liian vaikeasta moninpelistä.
Vaikka pelaajat väistämättä kyllästyvät samoja teemoja veivaaviin nykysotaräiskintöihin, vaihtelua ei tulla hakemaan pelejä kehittämällä vaan ympäristöä vaihtamalla.
No mihin ympäristöön? Microsoft julkaisee ensi-Halon kohennettuna ja aloittaa uuden trilogian, vihreä muovikuorimies taas vankasti ohjaksissa. Gears of Warin pällimöykkyjen suojan takana kykkiminen ei lopu kolmoseen, lupaa Cliff Blzsengniih. Edes Modern Warfaren isät Jason Westin ja Vince Zampella eivät puuhastele uuden sotapelin kanssa Electronic Artsin siipien suojassa. Aikamme suurimmat pelintekijänerot ovat nimittäin tekemässä mitäpä muutakaan kuin scifiräiskintää.
Ennustan. Eläimen näköiset gyrmyt hyökkäävät Maahan, mutta kivenkovat ja vuorenkokoiset avaruusmerijalkaväen sotilaat jauhavat äijäpaskaa miehistönkuljetusraketissa. Raunioituneessa suurkaupungissa ne puskevat eteenpäin loputtomia gyrmylaumoja vastaan, joita tulee niin kauan kunnes pääsee triggerikohtaan. Yllättäviä juonenkäänteitä ovat ihmispetturiesimies, ja liikutusta tunnetaan, kun musta tiimikaveri kuolee asetoverinsa pelastaakseen. Gyrmyt lyödään, mutta lopussa on cliffhanger, kun valtava laivasto lähestyy Maata.
Mä meen takaisin pelaan Dukee.
