Cartman: Ja niin seurue matkasi eteenpäin: mahtava velho, taitava jousimies ja ahne juutalainen.
Kyle: Minä olen paladiini, Cartman!
Cartman: Juutalaiset eivät voi olla paladiineja.
Zaronin Keijut ja ihmiset ovat taistelleet ikuisuuksia Totuuden Kepistä, joka antaa haltijalleen kyvyn hallita koko universumia. Tuhannet ja taas tuhannet ovat menettäneet henkensä taistelussa tämän myyttisen taikakalun hallinnasta. Kun ruutuun astelee mimimalistisesti animoituja pallopäitä piereskelyn säestyksellä, arvaa että tämä ei olekaan normirope.
South Park on pirullisen hauska ja anarkistinen piirrossarja, jossa kiroilun ja pierujen takana mikään aihe tai elämänkatsomus ei ole liian pyhää rienattavaksi, älykkäästi tai sitten mauttomasti, usein samaan aikaan kumpaakin. Sarjan näyttöihin kuuluu muun muassa skientologien salaisimpien salaisuuksien paljastaminen, ja tietysti välillä South Park on vain tyhmä.
South Parkia on sovitettu peliksi jo useita kertoja, lopputuloksena kasa höyryävää jööteriä. Nyt tehdään tikusta Asiaa. Räväkästä huumorista tunnettu South Park olisi ollut helppo heittää puolivillaisen toimintapeliviritelmän riesaksi, mutta käsikirjoituksesta vastaavat luojat Matt Stone ja Trey Parker sekä pelin tehnyt roolipeliveteraani Obsidian Entertainment on hoitanut paketin kasaan esimerkillisesti.
Olemattomista lähtökohdista syntyy paitsi paras koskaan julkaistu South Park -peli (ei mikään saavutus), myös eräs kaikkien aikojen lisenssipeleistä (saavutus). Noin parinkymmenen tunnin mittainen retki Coloradossa sijaitsevaan South Parkin pikkukaupunkiin loitsii ilmoille sellaisen mauttomien vitsien rumputulituksen, että minunkin korviani kuumottaa.
Pelin perusasetelma nojaa piirrossarjan The Return of the Fellowship of the Ring to the Two Towers -jaksoon, jossa tuttuun South Park -tyyliin revitellään Jacksonin sormustrilogian merkeissä. Peli sai tv-sarjassa tavallaan kolmiosaisen trailerin, jossa konsolisodan varjolla irvailtiin Game of Thronesille. Jaksokolmikkoon kuuluvat Black Friday, A Song of Ass and Fire sekä Titties and Dragons kannattaa katsoa ennen peliin tarttumista, sillä ne avaavat näppärästi tarinan alkuasetelmaa.
Paladins can be Jews
South Parkiin muuttaa uusi nappula, sinä. Isä heivaa sinut kadulle hankkimaan ystäviä. Nopeasti matka vie Cartmanin takapihalle, jossa odottaa Kupa Keepin Kuningaskunta eli KKK. Se on näppärä väännelmä fantasiaroolipelin aloituskaupungista, jota kansoittavat satuolentojen sijaan kahdeksanvuotiaat larppaajat. Väännökset tutuista roolipelikonventioista seuraavat toisiaan.
Jo heti hahmonluonnista alkaen, jossa on maagin, taistelijan ja varkaan lisäksi hahmoluokkana myös juutalainen. Näin peli ylittää sovinnaisuuden rajat jo ensimmäisen vartin aikana. Läppä on telkkusarjan tapaan todella, todella härskiä, eikä siitä ole tingitty yhtään, vaikka media on vaihtunut. Stick of Truth on täsmätuote alkuperäismateriaalin ystäville.
Peli tavoittaa heti kättelyssä sarjan hengen jokseenkin täydellisesti. Visuaalinen ilme on presiis oikein ja äänirooleissa älähtelevät samat suut kuin sarjassakin. Käsikirjoituskin voittaa välittömästi puolelleen, sillä pienestä alkava tarina muuttuu nopeasti melkoiseksi häröpalloksi, jonka juonenkäänteitä on mahdotonta aavistaa. Verkkaisen alun jälkeen Totuuden Kepin omistamisesta väännetään kättä keijujen kanssa, mutta sen jälkeen mukaan hyppää monta muutakin peluria, jotka kiepauttavat tarinan alkuasetelman tangentin suuntaan ja viskaavat sillä vesilintua. Pelin ehdoton valtti on sen kyky yllättää, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tämän vuoksi itse tarinasta on paha sanoa spoilaamatta muuta kuin että se toimii. Mukana on paljon sarjasta napattua materiaalia, joka sekoittuu saumattomasti peliä varten kynäiltyyn sisältöön. Lähdemateriaaliin on suhtauduttu rakkaudella, Stone ja Trey ovat esimerkillisesti siirtäneet hengentuotoksensa pelattavaan muotoon.
Varsinainen pääjuoni kestää vajaa parikymmentä tuntia, mutta kaupunkiin on ympätty kiitettävästi sivutehtäviä koluttavaksi. Matka vie myös South Parkin rajojen ulkopuolelle ja dlc-palikoitakin on luvattu pelin tarinaa täydentämään. Sivutehtävissä Al Gore osoittautuu yllättävän kovaksi palaksi eikä kaupungin varastoalueella majaansa pitävää viherpiipertäjää kannata haastaa kuin tappiin viritetyllä ja hampaisiin asti aseistetulla hahmolla.
Peli on rytmitetty muutaman tunnin mittaisiin päiviin, joista jokainen kertoo pienemmän kokonaisuuden varsinaisesta tarinasta. Häröilyn ylivaihde lyödään silmään, kun aurinko painuu mailleen, sillä hulluimmat asiat tapahtuvat silloin, kun muut nukkuvat.
Minulle on todella helppoa myydä mautonta huumoria, joten South Park tyhjensi kerrasta pajatson. Muutamaan otteeseen hekottelin kuin heikkopäinen, sillä peli osaa olla todella posketon. Mielensäpahoittajien pitää kiertää tämä pelituote kaukaa.
Kikattavan aasin majatalossa
Pelimekaanisessa keskiössä on hyvin perinteinen roolipeli, jossa seikkaillaan, taistellaan, kerätään varusteita ja noustaan kokemustasoissa. South Parkin maailmaan konsepti sopii vallan mainiosti ja pallopäiden ansiosta hommassa on kokonaan oma kierteensä.
Matkaa taitetaan aina kaverin kanssa ja aisapari valitaan sarjan keskushahmojen joukosta. Stan on taistelija, Butters on paladiini ja Kenny ihana prinsessa, joka nitistää vastustajat jousipyssyllään. Hän osaa harhauttaa vastarintaa paljastamalla rintansa.
Taistelu hoidetaan japsiroolipeleistä tutulla rivitanssilla, jossa muksinta etenee vuoroissa. Taitoelementti kaivetaan ajoituksesta, sillä hiirenkorvaa on hipelöitävä, kun astalo välähtää. Ratkaisu on hyvä kompromissi taktikoinnin ja toiminnan välillä, yksinkertaisuudestaan huolimatta nokkapokka on paikoin todella haastavaa. Etenkin kovemmilla vaikeustasoilla ja pelin loppupuolella oikeiden varusteiden valitseminen ja niiden tuunaaminen korostuu, sillä kaikki viholliset eivät kaadu samoilla aseilla.
Osa vihollisista on immuuni lähitaistelulle, kun taas toiset eivät ole moksiskaan pitkän kantaman aseista. Omaa hahmoa voi tehostaa erikoislitkuilla ja varusteisiin voi lätkiä tarrojen muodossa erilaisia tehosteita. Jos vihulle saa aiheutettua esimerkiksi yökötysreaktion, tämä ei pysty käyttämään lainkaan parannusesineitä. Sama tietysti toimii myös toisinpäin. Vastarinnan voi myös suututtaa, mikä tiputtaa tehokkaat erikoisiskut vastapuolen taitorepertuaarista.
Taikavoimiakin pitää osata käyttää. Magian virkaa ajavat pierut, jotka ladataan täyteen taikavoimaan syömällä inventaariossa kulkevia burritoja.
Pelin edetessä tarjolla on jos jonkinlaista pierukoulutusta, sillä perustason pöräytysten lisäksi leijat taipuvat salakavaliksi agenteiksi ja joukkotuhoaseeseen vertautuvaksi jyrähdykseksi. Pieruja käytetään myös taistelun ulkopuolella pulmien ratkaisemiseen.
Cartman on suolikaasujen suurvelho, sillä läski hallitsee suvereenisti pieruloitsut. Vastarintaa kuritetaan perinteisten tulipallojen sijaan sytkärillä ja metaanilla. South Parkin versio taikaohjuksesta puolestaan on kuukautissuoja, jonka Cartman repäisee pakkauksestaan ja viskaa vastustajan niskaan.
Final Fantasyistä tutut summon-loitsut ovat nekin edustettuina. Herra Hankey nostattaa kirjaimellisesti paskamyrskyn Disneyn Fantasia-leffan hengessä, kun taas City Wok -ravintolaa pyörittävä Tuong Lu Kim vetää niskaansa samurairomppeet ja tekee vastarinnasta hakkelusta.
Tehokkaita megaiskuja irtoaa sivutehtäviä suorittamalla, mutta mällejä voi heitellä vain kerran päivässä. Erikoisniitit lanaavat kerrasta isonkin vihumassan tonttiin, mutta niihin kannattaa turvautua vasta sitten, kun herra Hankeyn lajitoveri osuu tuulettimeen.
Take that, you asshole elves!
On hienoa odottaa pahinta ja saada parasta, vaikka oikeasti en odottanut South Park -roolipeliltä yhtään mitään. Lopputulos on todella timanttinen kokonaisuus, joka toimii jokaisella osa-alueellaan. Juonipelissä on mittaa, taistelu rokkaa ja haasteessakin löytyy, kunhan vaikeustason napauttaa kerrasta kaakkoon. Lähdemateriaalilleen Stick of Truth on yhtä uskollinen kuin Star Trek 25th Anniversary, ja tämä ei ole mikään pieni kehu.
Stick of Truth on samaa kastia Rocksteadyn Batman-pelien kanssa. Niin Cartman kuin yön ritari todistavat, että tuotemerkkipelistäkin voi tiristää laatukamaa, kunhan asiaan suhtautuu sen vaatimalla vakavuudella. Totuuden keppi on aivan totaalisen räävitön rooliseikkailu, joka määrittelee interaktiivisen huumorin parametrit uudelleen ylittämällä kaikki ne sovinnaisuuden rajat, joihin peleissä on totuttu. Samalla juopa pelien ja muun populaarikulttuurin välillä kapenee, kun lisenssituotteesta voidaan tiristää näin uskollinen peliväännös, joka on niin hyvässä kuin pahassakin täydellinen jatke emobrändilleen.
Lisenssipelit ovat hiljalleen nousemassa seuraavalle askelmalle evoluutioketjussaan, kiitos Bat- ja Cartmanin. Korkeakulttuuriin on vielä matkaa, mutta populaaripuolella Stick of Truthin kaltaiset avaukset ovat erittäin tärkeitä. On varsin ironista, että kusipaskahuumorin(kin) esitaistelijana toimiva South Park osallistuu keskusteluun siitä, ovatko pelit taidetta.
So come on down to South Park and meet some friends of mine!
http://southpark.ubi.com/
Obsidian Entertainment/South Park Digital Studios/Ubisoft
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS3, Xbox 360
Versio: Arvostelu
Laitteistovaatimukset: Ei tiedossa
Testattu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8.
Ikärajoitus: 18+
90
