Avaruus viimeisenä rajamaana on houkutteleva uudisasutuksen ja turismin kohde, kunhan vihamielisen ympäristön saa kuriin, hankkii rahaa ja selviää tyhjyyden keskellä hulluksi tulevista työkavereista. Space Colony on saippuaoopperaa taivaan syvyyksissä.
Rakentelupelit ovat umpikujassa. Yleensä rakentamiseen yhdistetään sotimista, ja lopputulos on itseään toistava peli, jossa sotiminenkaan ei toimi. Väliinputoajaksi jääneen Stronghold-sarjan tehnyt Firefly Studios yhdistää nyt mukaan hieman Simsiä.
Mötley Crue
Verrattuna normaaleihin kuupöly, avaruuskuokka ja scifi-Jussi -peleihin Space Colonyn jippo ovat erilaiset ihmiset, joiden persoonallisuus vaikuttaa tekemisiin. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskyvyt (ja lisää voi oppia) ja luonne, joka vaikuttaa tarpeisiin ja asenteisiin. Tarpeet ovat normaalia perustavaraa eli rahaa, ruokaa, hygieniaa, viihdykettä ja sosiaalista kanssakäymistä. Maslow'n tarvepyramidille on näytetty viiden hirren poikkimenopaikka jo suunnitteluvaiheessa.
Sekalaisen seurakunnan päähenkilö on simpsakka punapää Venus, joka haluaa rikastua viimeisillä rajamailla. Venus on jokapaikan höylä, joka tekee lähes kaikkea. Oikeana kätenä on ruotsalaisella aksentilla puhuva norjalainen Stig, varsinainen monitoimimies, jonka menneisyydestä löytynee moottoripyöräjengi sekä aivan liikaa turskametallia. Muuhun porukkaan kuuluvat sosiaaliriippuvainen ja viinaan menevä lehmityttö Tami, stereotyyppikana Candy suoraan Clueless-elokuvasta, yksinkertainen maalainen Billy-Bob, kaikkea elävää kunnioittava hippi Daisy, japanilaiset kaksoset Hoshi ja Kita, jotka eivät pärjää erossa toisistaan, sekä kasa stereotyyppisiä hahmoja. Hahmoja on liikaa, eikä jokaisen ongelmiin jaksa perehtyä. Vähemmälläkin kavalkadilla olisi peli toiminut.
Kun tarpeet on tyydytetty, ahkera työntekijä jaksaa tehdä täyttä päivää. Vähänkin tyytymättömyyttä ja työt hoidetaan heikommin ja toisten työntekijöiden kanssa syntyy riitoja. Pahimmillaan ärtynyt duunari pitää laittaa eristykseen, mutta yleensä riittää kunnon keskustelu, hiukan viihdettä ja pari ryyppyä. Jokaisella duunarilla on omat ystävänsä ja vihollisensa. Romanssitkin onnistuvat vaikka aikuisviihdettä ei nähdä, korkeintaan istutaan baarissa tai kytätään silmiin ravintolassa.
Ihmiset on aika helppo pitää tyytyväisenä, koska ne osaavat toimia itsenäisesti. Myös työt saa laitettua tärkeysjärjestykseen, joten kädestä pitäen ei kaikkia tarvitse paapoa. Osaa sitten senkin edestä.
Oma napa on tärkeä. Vaikka tukikohta on katastrofin partaalla, suuttunut työntekijä ei tee töitä, vaikka siitä riippuisi oma ja kaikkien muiden henkiinjääminen. Jonkinlainen pakotusmahdollisuus pitäisi olla.
Bad company
Ihmissuhteiden hoitamisella ei moni yritys pystyssä pysy, joten omaa tukikohtaa on laajennettava ja ajanmittaa saatava jostain myös rahaa. Pääpeli on tehtäväpohjainen Venuksen tarina, jota tukevat bisnespeli, galaksimoodi sekä normaali hiekkalaatikkopeli. Ne eivät eroa suuresti Venuksen tarinasta, joten keskityn siihen jatkossa.
Alussa ovat perinteiseen tapaan vain Venus ja Stig tekemässä työtä. Tavoitteena olisi noudattaa Blackwater-yhtiön johtajan, jonka yritysetiikassa on useitakin epämääräisyyksiä, ohjeita ja tehdä paljon rahaa. Paikkana on planeetta jossain kaikkien jumalien selkien takana.
Avuksi hommaan annetaan joka tehtävässä kasa erilaisia laitteita ja ajanmittaan tulee uutta porukkaa auttamaan työnteossa. Useimmiten se vain lisää ongelmia, kun moniongelmaisia pelihahmoja pitää kaitsia. Rakentamisen perusasioita ovat nukkumapaikat, rakennukset, ensiapupisteet ja muut laitteet. Huvitella voi diskossa, saunassa tai vaikkapa kuntopyörällä. Hassusti kategoriat ovat hieman sekaisin, ja esimerkiksi opiskelussa tarpeellinen kirjasto löytyy samasta valikosta kuin lääkintälaitteet ja eristysselli.
Erilaisia keinoja tehdä valuuttaa on useita. Alussa tärkeässä roolissa on planeetan materiaalien hyödyntäminen. Kasveista saa ruokasekoitusta, jota voi syödä kanttiinissa tai ravintolassa. Niistä voi myös tislata viinaksia baariin, ylituotannon saa sitten myytyä. Erilaisia kaivostuotteitakin piisaa perinteisestä raudasta aina piihin saakka, ja jokainen tietysti vaatii oman louhintakoneistonsa. Hieman edistyneempi tapa on kasvattaa harvinaisen rumia avaruuskanoja, joita voi teurastaa, pakastaa ja pistää myyntiin. Ja kun kyse on vieraasta maailmasta, turistit ovat pian paikalla.
Avaruudessa on erilaisia alieneita. Alussa tulee mutanttiampiaisia ja laavakoppakuoriaisia, mutta pian kohdataan salaperäiset fribulanit, jotka eivät kauan ole salaperäisiä. Pääasiassa kilpailua resursseista käydään fribulanien kanssa, välillä jopa kättä pidemmän avustuksella.
Vihamielistä kasvustoa tuhotaan liekinheittimellä, muita varten on suojakenttä. Aikaa myöten tulee suurempia vastuksia sekä tehokkaampia aseita. Sotapeli ei Space Colony ole, vaan aggressiiviset toimintatavat ovat lähinnä mauste ihmissuhdeongelmien ratkomiselle. Normaaliin tyyliin kaikkea pelialueesta ei nähdä, vaan valopylväillä laajennetaan näkyvää aluetta, kunhan vain juoni sen sallii.
Tyhjiössä kaikki kuulevat huutoni
Taloudellinen puoli on normaalia rakentamista, työvuorojen järjestelyä ja homman optimointia. Itseään toistaminen on suurin ongelma, etenkin kun tehtäväpohjaisen pelin puolessa välissä mukaan tulee joko todella tiukkoja aikarajoja tai sitten aikarajattomia tehtäviä, joissa vain kerätään rahaa. Lyhyet tehtävät antavat tarpeeksi haastetta, päämäärättömämpi pelailu on tylsempää.
Keskivertotehtävä alkaa tavoitteiden selvittämisellä. Sitten katsotaan, millaisia uusia tyyppejä sukkula toi ja sen mukaan jaetaan tehtävät. Erikoishommien, kuten kanankasvatuksen ja kaivostoiminnan lisäksi perusasioista kuten hapesta ja sähköstä on huolehdittava unohtamatta siivoamista ja laitteistojen korjailemista. Oikea henkilö oikeaan hommaan on avainidea.
Usein esimerkiksi malmiesiintymät ovat piilossa, joten ne on valaistava ennen kuin viereen saa kaivoskoneen. Joskus pitää myös kouluttaa kirjastossa väkeä uusiin tehtäviin, jotta töiden vuorottaminen toimisi kunnolla.
Käyttöliittymä toimii helposti, työtehtäviä saa listattua ja kaikki tarpeellinen on hiiren klikkauksen päässä. Pelin käytettävyyssuunnittelijalle pitäisi antaa palkinto varsin toimivan systeemin keksimisestä.
Ulkoasultaan peli on sopivan näyttävä ja yksityiskohdat kohottavat visuaalisen ilmeen arvoa. Tanssityylit diskossa, avaruuskanojen teurastusmekanismi ja muut pienet nyanssit ovat hanskassa. Joka hahmolla on totuttuun tapaan vakiokommentit, ja kuten aina, niihin kyllästyy alta aikayksikön. Siitä huolimatta erilaisten tyyppien ympärille kasautuneet pikku jutut pitävät peliä elossa. Aikarajallisiakaan tehtäviä ei toisen uusimiskerran jälkeen syvästi vihaa.
Space Colony kuuluu niiden pelien sarjaan, jotka on tehty helpoiksi ja viihdyttäviksi, mutta silti mukana on ajatusta. Eihän tällainen bisneshenkinen "simsit avaruudessa" ole kovin erikoinen idea, mutta kun toteutus on hyvin lähellä optimaalista, menettää kyynisinkin pelaaja ainakin palasen sydämestään sympaattisille pelihahmoille.
Space Colony on sydämellä ja ajatuksella tehtyä viihdettä, mikä on itsensä liian vakavasti ottavien pelien sekä puhtaasti rahantekomielessä tehtyjen tuotteiden välimaastossa mukava piristys.
89
