Space Federation – Kuka hajoitti eduskunnan? Rauha on raukkoja varten

Eletään 23. vuosisataa. Galaksin silmäätekevien rotujen edustajat kerääntyvät superkokoukseen sopimaan linnunradan rotujen tulevaisuudesta rauhan, harmonian ja bussien maksimipituuksia rajoittavien direktiivien tiellä. Vaan huonopa siinä on lobbailla, kun paikallinen parlamentti ja koko planeetta paukkuvat paremmille metsästysmaille ja galaksinkattavasta sotatilasta tulee alienin arkipäivää.

Space Federation on Techtonicsin Interplaylle vääntämä, tosiajassa etenevä avaruusstrategia, joka ennakkotiedoissa (ja parissa kohtaa valmista peliäkin) kantoi nimeä Star Reach. Mikään galaksinkattava megaeepos se ei ole, sillä peli koostuu paristakymmenestä täysin itsenäisestä skenaariosta, joissa kaikissa pelaajan tehtävänä on terminoida viholliset. Pelikentällä on parista tusinaan planeettaa ja vastaavasti yhdestä kolmeen vastustajaa. Vastustajia on yhteensä seitsemää eri rotua, joista jokaisella on omat käyttäytymismallinsa.

Raha ratkaisee

Perusideana on oman planeetan tai planeettojen resursseja hyväksikäyttäen kasvattaa väkilukua ja tuotantoa, ja ohjata siinä sivussa budjettiylijäämiä puolustusvoimien ylläpitoon, sillä vastustaja lähettää maahanlaskujoukkonsa takuuvarmalle pikavisiitille heti tilaisuuden tullen. Planeetan kehittäminen on periaatteessa yksinkertaista: mitä enemmän väkeä sitä tiuhempaan tahtiin kilahtaa kirstuun krediittejä. Asukaslukua taas saa lisättyä rakentamalla "biosfäärejä" ja hydroponisia viljelmiä kansakunnan kasvavaa nälkää hillitsemään. Huonot uutiset ovat siinä, että kaiken rakentaminen maksaa rahaa ja mineraaleja, joista jälkimmäisiä voi kaivaa perustamalla kaivoksia.

Planeetalla olevien tehtaiden määrä vaikuttaa siihen, kuinka rankkoja aluksia pystyy laivastoonsa rakentamaan. Yhdellä tehtaalla syntyy puhtaasti puolustuksellisia taistelusatelliitteja, kevyitä hävittäjiä ja maahanlaskualusten perusmalleja, kun taas kolmen tehtaan maksimilla voi nikkaroida rynnäkköaluksia, kaappareita ja kiertoratapommittajia.

Planeettojen välillä liikutaan komentoaluksella, jota ohjataan skrollaavalla pelialueella hyvin samaan tapaan kuin Star Controlissa, eli kääntyillään ja kaasutellaan. Onpa purtilo varustettu jonkinasteisella kosmisella hernepyssylläkin. Haaveet kiivaista action-taisteluista vainolaisten kanssa on kuitenkin syytä unohtaa alkuunsa. Mokoma vehje polttaa vajaan tankillisen avaruusbensaa jo pikku hypähdyksellä naapuriplaneetalle, eikä kestä tulta juuri sen enempää kuin ne kuulut Twin Ion Engine-hävittäjät.

Onneksi pelin alussa coi valita "phantom moden", jolla tämä sotilaallisesti arvoton ritsa vaihtuu kursoriin, jota yksinkertaisesti siirretään sinne minne halutaan. Koska noin kerran kymmenessä sekunnissa tarvittavia käskyjä voi antaa kullekin planeetalle vain paikan päältä tai laivaston alukselle sen vierestä, on tämä suuri helpotus ainakin siinä vaiheessa, kun ruudulle alkaa kertyä kamaa.

Planeetoilla käskyt annetaan kömpelön hierarkisesti suunnitellusta valikosta. Hiirtä Space Federation ei tunne varsinaisen pelin aikana lainkaan, eli valikoissa on kahlattava joko näppäimistöllä tai tikulla, jossa ykkösnappi yllättäen onkin "peruutus" ja kakkosnappi "suorita".

Uusien rakennelmien pystyttäminen ja avaruusalusten rakentaminen käy planeettavalikosta, kuten myös juoksevien taloudellisten tilastojen tarkastelu. Tilastoiden tutkiminen on tärkeää, sillä ne ilmoittavat kasvun asukasluvussa, mineraalivarastoissa, rahavaroissa ja ruuantuotannossa. Jos jokin näistä on pakkasen puolella, on syytä tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi ja pian. Tilastonäytöt antavat myös armollisesti vihjeitä juuri tällaisia toimia varten, ja kaikeksi onneksi yhden planeetan tilastovalikosta pääsee käsiksi kaikkien planeettojen tietoihin kerralla.

Muissa maailmoissa

Useissa skenaarioissa on jonkin verran neutraaleja planeettoja, jotka odottavat ottajaansa. Niille pääsee lähettämällä maahanlaskualuksen paikan päälle, ja jollei sen madellessa määränpäähänsä kukaan muu ole ehtinyt ensin, planeetalle perustetaan välittömästi siirtokunta. Joskus näillä planeetoilla saattaa olla paljonkin valmiina hyödynnettäviä rakennelmia _ oletettavasti hylättyinä galaksin järjestyksen pirstouduttua _ mutta useimmiten koko kehittämisprosessi pitää alkaa enemmän tai vähemmän tyhjästä.

Planeettoja on puolisen tusinaa eri tyyppiä, jotka tunnistaa ulkonäöstä helposti. Tyypit vaikuttavat ruuantuotantoon, asukkaiden maksimimäärään tai mineraalien saatavuuteen: siinä missä kuolleesta kuusta ei juuri mitään irtoa, maapallotyyppisillä planeetoilla on vähän kaikkea. Eroavaisuuksia voi tasoittaa perustamalla huoltokuljetuksia, jotka rahtaavat uskollisesti sapuskaa, populaa tai malmia kahden pallon väliä, kunnes toisin käsketään tai kunnes ne (useimmiten) sattuvat vihollisalusten tähtäimiin. Kaikeksi onneksi pankkitili on sentään federaation yhteinen, eikä kultalasteja tarvitse jättää avaruuden armoille.

Planeettatasolla tärkeintä on saada siirtokunta tuottamaan mahdollisimman paljon ja äkkiä. Useimmiten rahaa ja mineraaleja on alkuvarastoina sen verran, että perusasiat saa rakennettua. Myös puolustukseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä useimmat tietokonevastustajat ovat hyvin aggressiivisia ja lähettävät ensi töikseen muutaman hävittäjän ja maahanlaskualuksen pelaajan kotirauhaa häiritsemään.

Ei oo meillä tota ratiota

Planeettojen kehittämisprosessi tähtää vain yhteen asiaan: sotakoneiston kasvattamiseen, puolustautumiseen ja sitä myötä vastustajan mahdollisimman pikaiseen eliminointiin. Space Federationissa on turha lähettää korusähkeitä diplomaattipostissa naapurin astrobastardeille; samanrotuiset ovat aina samalla puolella ja kaikkia muita vastaan.

Sodankäynnin välineinä toimivat yllättäen avaruusalukset, joiden rakentamiseen saa poltettua melkoiset määrät avaruusmarkkoja ja mineraaleja. Rakennettavalle alukselle määrätään pelialueen kartalla alkeellisella waypoint-systeemillä joko partiointialue tai pelkkä matka pisteestä A pisteeseen B. Partioivat alukset hyökkäävät automaattisesti kaikkien vihollisten kimppuun, jotka tulevat niiden näköpiiriin ja jatkavat sitä, kunnes tuhoutuvat tai kuluttavat polttoaineensa loppuun ja jäävät niille sijoilleen. Näistä itsetuhoviettisistä idiooteista huolehditaan rakentamalla huoltoalus ja laittamalla se partioimaan samalle alueelle.

Muita erikoisuuksia ovat kaapparit ja kiertoratapommittajat, joista kaapparit nappaavat löpönsä loppuun kuluttaneita vihollisaluksia omalle puolelle ja pommittajat voi lähettää päänsäryksi naapurille tuhoamaan planeettojen rakennelmia ja niitä puolustavia sotilasyksiköitä. Kun aika on kypsä ja alueen avaruusherruus hanskassa voi panna maahanlasku- tai rynnäkköalukset avaruusmerijalkaväkiyksiköineen asialle: jos aluksia on enemmän kuin kohteessa puolustajia, planeetta on vallattu ja kaikki ehjänä säilyneet hienot rakennelmat vaihtavat omistajaa.

Koska Space Federation on toiminnallista sotastrategiaa, voisi olettaa, että taistelujen johtaminen olisi toteutettu jotenkin mielenkiintoisesti. Mutta ah ja voi, peli kärsii kaikista tosiajassa tapahtuvien strategia/taktiikkapelien ammattitaudeista ja vielä parista lisää: Sota-alusten kapteenit ovat täydellisiä älykääpiöitä, jotka menevät minne käsketään ja hyökkäävät täysin sattumanvaraisesti vihollisten kimppuun. Ei puhettakaan tietyn kohteen tai kohdetyypin määrittämisestä, saati sitten saatettavien alusten suojelusta. Pelaaja voi käskyttää vain yhtä alusta kerrallaan, ja huonon käyttöliittymän ansiosta koordinoitujen hyökkäysten suorittaminen on lähes mahdotonta. Komentoaluksen käyttö "phantom moden" sijasta koordinoitua operaatiota varten on sula mahdottomuus, sillä pelaaja joutuu lentämään joka aluksen vierelle ennen käskyn antamista.

Poikkeuksena on avaruussatama, joita voi rakentaa yhden kullekin planeetalle. Satamaan voi varastoida korkeintaan kahdeksan alusta, joille voi antaa yhteisen hyökkäys- tai partiointikäskyn. Mutta jos vaikka lähettää neljä risteilijää saattamaan neljää maahanlaskualusta, kaikki risteilijät saattavat jäädä jahtaamaan matkan varrella ties mitä mitätöntä viholliskippoa ja jättää maahanlaskualukset puksuttamaan onnellisen tietämättöminä jauhelihatehtaalle.

Jämäksi jäi

Käyttöliittymää lukuunottamatta Space Federationin tekninen toteutus on kohtalaista, eikä varsinaisia bugeja löytynyt muuta kuin maahanlaskualusten kummallinen taipumus purkaa lastinsa jo kaukana kohdeplaneetasta. Grafiikka on kömpelöä, mutta suoriutuu tehtävästään ilman varsinaisia tyylirikkeitä. MOD-musiikin soundit ovat köykäisemmälläkin kortilla varsin muhevat.

Kaiken kaikkiaan Space Federation on vaisuksi jäänyt yritys saada avaruusstrategiapeli toimimaan tosiajassa ja vieläpä niin yksinkertaisena, että siitä voisivat kiinnostua muutkin kuin friikahtaneet nojatuolikenraalit. Kauhea käyttöliittymä ja yksiköiden täydellinen kyvyttömyys omaan ajatteluun tekee taisteluista kuitenkin sotaa enemmän peliä itseään kuin tietokonevastustajaa vastaan, eikä planeettojen kehitysprosessin yksinkertaisuus ja toistuvuus juuri viehätä ainakaan kokeneempia alan miehiä. Jos pelin 21 itsenäistä skenaariota olisi nivottu jonkinlaiseen laajemman skaalan kehitykseen tai juoneen...

Toisaalta peli tarjoaa ainakin haastetta, sillä skenaariot ovat yleensä järjestään ylivoimaa vastaan, ja moneen täytyy keksiä kokonaan uudet metkut päästäkseen ne kunnialla läpi. Yhdellä "tappajastrategialla" ei tässä pelissä pärjää juuri sen yksinkertaisen rungon vuoksi, varsinkin jos vaihtelee vastustajien rotuja.

65