Kuole!

Games Workshopin Space Crusaden pääosissa hääri kivenkova avaruusjalkaväki. Mutta kun meno ylittää jalkaväen sietokynnyksen, kutsutaan paikalle terminaattorit, superraskaisiin panssareihin pukeutuneet geneettisesti muokatut tappokoneet, joilla on vielä isommat pyssyt. Tervetuloa Warhammer 40000:n machomaailmaan.

Space Hulkissa terminaattoreiden tehtävä on putsata Space Hulkeja, aikoinaan yliavaruuteen nalkkiin jääneiden alusten hylkyjä. Näiden hylkyjen miehistöt ovat liittäneet aluksiinsa toisia aluksia ja lopputulos on ruma, iso ja sokkeloinen. Jostain syystä näitä alusrumiluksia kansoittavat genestealerit, jotka muistuttavat enemmän kuin vähän kolmesta elokuvasta tuttuja alieneita.

Siinä, missä Gremlinin Space Crusade pysyi uskollisena lautapeliversiolle, on Electronic Artsin Space Hulk muuttunut tosiaikaiseksi 3D-sokkeloammuskeluksi, joka on enemmän kuin vähän maustettu taktiikalla. Lopputulos on väkivaltainen, hermoja rassaavan ahdistava ja aggressiivinen pakkaus, joka saa jopa Wolfenstein 3D:n tuntumaan leppoisan väkivallattomalta.

Veljet mariinit

Pelaaja johtaa yhtä, viittä tai kymmentä terminaattoria erilaisissa tehtävissä. Näiden tarkoitus on tiettyyn paikkaan pääsy, esineiden noutaminen, taktisten pisteiden varmistaminen, tietyn genestealer-määrän lahtaaminen tai tiettyjen paikkojen polttaminen.

Vapaassa järjestyksessä pelattavien harjoitus- ja Space Hulk -tehtävien lisäksi on juonellinen, 21 tehtävästä koostuva Deathwing-kampanja (heppoisine) välianimaatioineen kaikkineen, jonka joutuu käymään läpi järjestyksessä. Kaikkiaan tehtäviä on 51 (eli "over fifty deadly missions", niin kuin paketti kertoo. Heh). Jos viisi mopotehtävää unohdetaan, vaikeustaso pompahtelee vaikeasta melkein mahdottomaan. Taktiikan ja nopeuden lisäksi vaaditaan suuri annos silkkaa raakaa hyvää tuuria, mutta kyllä läpipeluu onnistuu.

Aika jäässä

Pelaaja on kiertoradalla olevassa aluksessa ja ohjaa joukkojaan kahden näytön kautta. Ruhjova väkivalta näkyy parhaiten 3D-ruudussa, mutta jotta mariinit pysyisivät viisi sekuntia kauemmin hengissä, täytyy taktista komentoruutua hyödyntää jatkuvasti.

Mariinit liikkuvat Beholder-tyylisesti ruuduttain, joskin pehmeästi. Sivuttain liikkumista ei ole, vaikka se olisi painonsa arvoinen kultaa, mutta positiivisesti tuliaseet voivat ampua 45 astetta kumpaankin suuntaan.

Terminaattori on sen verran älykäs, että yksin jätettynä hän osaa ampua kaikkea silmien eteen osuvaa. Ihmisohjauksessa sekä tuli- että lähitaistelu sujuvat paremmin, mikä kannattaa pistää korvien taakse ennen kuin ne revitään irti.

Space Hulkin tärkein apuväline on Freezetime. Se jäädyttää pelin, jolloin pelaaja voi rauhassa jakaa määräyksiä, tutkia tilannetta ja napata oluen (ykköstä tietty). Ongelma onkin se, että Freezetime vähenee, vähenee, vähenee... ja kun se loppuu, siirtyy peli reaaliaikaan, halusi tai ei. Onneksi tosiajassa liikkuminen puolestaan lisää Freezetimea, ja ohjelmoijat ovat varmaan vahingossa antaneet Freezetimeä yleensä tarpeeksi. Hyvä keksintö kuitenkin, joka vain lisää Space Hulkin päällekäyvän ahdistavaa tunnelmaa.

Don't Stand So Close to Me

Liikkuvia genestealereita on vain yhtä mallia ja niiden ainoa ase on kuusi vahvaa raajaa, eivätkä ne muuta kyllä sen puoleen tarvitsekaan. Nämä hauskat pikku vintiöt myös käyttäytyvät viehättävän älykkäästi. Sen sijaan, että ne jatkuvasti juoksisivat tuleen, ne jäävät nurkan taakse kytikselle, hivuttautuvat lähemmäksi ja tietysti välillä käyvät laumoina päälle. Jopa reitinvalinnoissa välähtelee runsas tekoäly. Gauntletin tapaan 'stealereita ilmestyy kentälle loputtomasti tietyistä "ovista".

Raskas työ vaatii raskaat aseet. Kauempaa tapahtuvaan tappotyöhön on kolme työkalua: Storm Bolter, perus-, paras ja pääase ampuu räjähtäviä raketteja loputtomasti, 50 mm:n kanuuna, josta tirisee kymmenen käytävänputsaajaa, on aika susi, sillä yleensä se on tyhjennetty ensimmäisen kohtauksen päätteeksi sekä kuuden laukauksen liekinheitin, joka jättää jälkeensä palavan alueen ja on toisinaan korvaamaton, toisinaan ei. Se on myös ainoa ase, jolla omistakin saa hengen pois, joten tähtääminen skannerin kautta on parempi oppia ennen kuin genestealerit pääsevät nauttimaan liekitetystä mariinista.

Mikäli genestealer pääsee suuteluetäisyydelle, voi sitä huitaista voimahanskalla (moottorisahalla tai ilman), sähkökynsillä varustetuilla salamahanskoilla, voimamiekalla tai vaikka ukkosvasaralla plus kilvellä. Pääsääntöisesti mariinien kakkosase on voimahanska, jolloin he kuolevat kahdeksan kertaa kymmenestä lähitaistelussa. Kannattaa muistaa eräiden aseiden itsetuhokytkin ja antaa kamuille muutama sekunti lisäaikaa.

Pala, saastakasa!

Grafiikka on hyvää, ja iso plussa tulee kentälle jäävistä verisistä raadonkappaleista. Pikku miinus taas siitä, että jos huoneessa muka on genestealerien lisääntymisalue, voisi se näkyä ruudussakin. Äänenkäytöstä Space Hulk ehdottomasti ansaitsee kauniin ja kirkkaan kultamitalin. Nyt peli itse pitää huolen muun muassa "Burn!", "Die, slimeball" ja "Eat metal!" -huudoista. Pelaajan ei tarvitse enää kuin karjahtaa suosikkikirouksensa Storm Bolterin jumittuessa.

Moraalia kohotetaan vielä "We Bring Death!", "Fight With Honor!" ja muilla tunnelmaan sopivilla huudoilla. Runsaan puheen lisäksi aseiden äänet ovat tappavan jykeviä ja viimeistään kuolinhuudoissa palaa niin naapureiden kuin perheenjäsenien pinna. Koneen kytkemisestä stereoihin seuraa aitoa nautintoa, avioero ja kotoa karkoitus.

Space Hulkin taustalla kaikuu valitusta, karjahtelua sun muuta tunnelmaa kohottavaa. Bonuksena kohdalle osuvat höyryputket suhisevat, sähköjohdot rätisevät ja tuulettajat humisevat. Tunnelman kohottamisen lisäksi ääniefektit pitävät pelaajan tehokkaasti tilanteen tasalla.

Raakaa peliä poijat

Space Hulkin tehtävät ovat yleensä lyhyitä, mutta sitäkin raivokkaampia, joten peliin voi tarttua pikku pyrähdyksiäkin varten. Vaikka luulisi, että tietty samankaltaisuus ja vaikeimpien tehtävien hiominen aiheuttaisi tiettyä tylsistymistä, niin jopa läpipeluun (no mutta tottakai) jälkeenkin tuli Hulkia vielä veivattua.

Voisin taas lässyttää jotain tyyliin "pikkuviilauksella ja englantilaisen pelidesigniin olennaisesti kuuluvan sadistisen vaikeuden vähentämisellä niuku nauku itkua porua", mutta jos peli on tunnelmaltaan kuin Cameronin Aliens-elokuvan taistelukohtauksien summa ja en yksinkertaisesti pystynyt lopettamaan pelaamista, olisi vähän outoa olla antamatta sille muut kuin kunnon pisteet.

Taistelkaa kunnialla, mutta älkää pitäkö pelatessa niitä parhaita housuja.

Nnirvi

92