Naiset ja lapset piiloon! Roger Wilco on jälleen täällä. Sankarimme on ymmärtänyt koulutuksen tarpeen ja aloittanut opinnot Tähtiakatemian kapteenikurssilla. Mutta ei syytä huoleen _ siivoaminen on yhä Wilcomme todellinen kutsumus.
Vaara uhkaa maailmankaikkeutta: jotkut hämärät olennot yrittävät pilata avaruuden päästämällä sinne roskia, kunnes navigoiminen käy mahdottomaksi.
Roskauutiset tavoittavat myös suurlähettiläs Beatrice "Bea" Wankmeisterin, joka huolestuu asiasta ja saapuu Tähtiakatemiaan valittamaan sotilasjohdolle. Roger sananmukaisesti törmää häneen ja huomaa kauhukseen tytön olevan sama, joka esiintyi Space Quest IV:n holodiskillä hänen edesmenneenä vaimonaan. Valitettavasti amiraali Raems T. Quirk (heh heh) on myös ihastunut tyttöön ja koska Roger on Quirkin alainen, on hänen tulevaisuutensa vähemmän ruusuinen. Tarviihan kapteenikokelas aluksen, joten Quirk antaa Wilcolle Eurekan, Hoover-luokan avaruusaluksen ja tehtävän siivota avaruus roskista.
Ei juuri ylevää, mutta Roger on visusti päättänyt näyttää Quirkille (ja eritoten Bealle), mistä puusta hänet on veistetty. Hän vannoo, että Eurekasta tulee koko Tähtilaivaston paras "oman luokkansa" laiva.
Roskankeruualus Eureka
Rogerin alus muistuttaa enemmän kuin vähän Star Trekin Enterpriseä. Ohjaajana toimii Sulun karikatyyri Doodle ja kommunikoinnista huolehtii Flo, vihreä ja häijy Uhura-imitaatio.
Huvittavin karikatyyri on Eurekan päämekaanikko Cliffy, joka jatkuvasti "hienosäätää" Eurekan moottoreita ja muitakin laitteita. Työvälineet hienosäätöön ovat luokkaa vasara, pora ja potku, ja Scotty-lainat lentelevät sakeina.
Luonnollisesti alus tarvitsee tiedeupseeriakin, mutta Quirkin "vahingossa" hukattua tiettyjä papereita, ei sellaista Hooverilla ole vakiona. Avaruushan on täynnä työttömiä tiedeupseereita, vaikka ihan pikkaisen vaarallisiakin ja metallista tehtyjä.
Eureka itsessään on melko pieni avaruusalus, jonka tilasta suurin osa kuluu mahtavaan roskasäiliöön. Onneksi siellä sentään on telesiirtäjä, hätäsukkula ja tiedelaboratorio.
Ilo silmälle ja korvalle
Ensimmäisenä uudessa SQ:ssa pistää silmään silmiähivelevän kaunis grafiikka. Joka ikinen ruutu, kasvo, hahmo ja objekti näyttää todella hienolta, ja animaatiokin on sujuvaa ja monipuolista. Vaikka Sierra on muutaman viimeisen pelinsä kanssa muutenkin panostanut grafiikkaan tavattomasti, on Space Quest V Vaikuttava.
Jos pelkkä ruudun tuijottaminen ei vielä lumoa pelaajaa, sen tekevät viimeistään musiikki ja äänitehosteet. SoundBlasterista revitään tehoa irti rutkasti ja kaiken kruunaa audiovisuaalisten osa-alueiden saumaton yhteistyö.
å
Roduissa löytyy
Space Quest V:n asujaimisto on varsin mielenkiintoinen. Matkoillaan avaruuden tyhjiön halki Wilco kohtaa outoja olentoja, kuten ulosottoandroidi Arnold the Annihilatorin sisarandroidin, joka on monet kerrat veljeään ilkeämpi. Tuttavuuksiin kuuluu myös alien-suvun vaaraton jäsen Spikey.
Unohtaa ei myöskään saa avaruusroskaajarotua, joka kylvää roskamönjää ympäri tyhjiötä ja kaukaisia siirtokuntia. Tällä mönjällä on ikävä ominaisuus muuttaa kaikki siihen koskevat olennot Toxic Avengeria muistuttavaan tilaan. Luonnollisesti Rogerkin joutuu tämän aineen luomien olentojen hyökkäysten kohteeksi useammin kuin kerran, ja varsinainen hupi alkaa kun Quirk saa tartunnan.
Suureksi riemukseni kaikkien trekkieiden rakastamat tribblet ovat mukana (tosin hieman eri nimellä). Harry Muddin velipuoli yrittää kaupata Rogerille jos jonkinasteista romua ja kun kauppoja ei synny, hän antaa paketillisen näitä olentoja kuivattuna. Vain vesi puuttuu ja sankarimme ei tietenkään malta olla kokeilematta miten kosteus niihin vaikuttaa (vink vink).
Kapteeni käskee
SQV on toteutettu Sierran jo tutuksi tulleella käyttöliittymällä ja se sopii tähän peliin melkoisen hyvin. Vaikka Quest for Glory 3:n kaltaiseen monipuolisuuteen ei päästä, on mahdollisuuksia silti melkoisesti, varsinkin avaruusalusta ohjatessa.
Ikonit ovat muuten samoja muiden Sierran pelien kanssa, mutta Eurekan ohjailua hoidetaan erityisellä käskykursorilla, joka on tarkoitettu myös niihin tilanteisiin, joissa Rogerin täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä, niin kuin "Standard Orbit" ja muut vakiot. Mikäli alainen uskoo Rogerilla olevan käskyvaltaa, hän myös tottelee.
Eurekan ohjailu Droodlea ja Flota käskemällä on yllättävän hauskaa puuhaa ja onkin varsin ikävää, että juuri tästä on nipistetty. Ohjailuosuus nimittäin loppuu aivan liian lyhyeen. Parin ferengialuksen listiminen tuskin olisi ollut kovin suuritöinen lisä juonikuvioon.
Sierra-fanina minun täytyy ikäväkseni tunnustaa, että Lucasfilmin käyttöliittymä peittoaa Sierran. Esimerkiksi komentojen läpi rullaaminen hiiren oikealla napilla ei oikein suju rivakasti ja liian usein tulee kohdistettua kursori pikselin päähän oikeasta kohdasta, jolloin peli mussuttaa "Not here". Hahmot eivät myöskään jutustele tarpeeksi monipuolisesti, vaan toistavat ennalta määrättyjä lauseita turhan usein.
Voihan vitsi
Space Quest V pilkkaa ratkiriemukkaasti tunnettuja scifi-aiheita, kuten Star Trekkiä, Alienia, Toxic Avengeria, Avaruusseikkailu 2001:ä ja monia muita. Pelin juoni on hieno ja pienellä lisenssoinnilla ynnä hienosäädöllä tästä saisi mainion Star Trek -pelin. Bonuspelinä on kolmen ruudukon (avaruus)laivanupotus.
Ikävä kyllä pelin huumori ei ole täysin onnistunutta. Vaikka mukana on tilannekomiikkaa ja irvailua enemmän kuin keskivertoSpaceBallssissa, ei varsinaisia vitsejä ole kovinkaan paljon. Tokihan telesiirrintä potkivalle Scot... siis Cliffylle virnistelee ja kapteeni Quirk herättää huvitusta, mutta oikeita vitsejä a la Monkey Island tai Eric The Unready jää kaipaamaan.
Ehkä tekijöiden olisi kannattanut panostaa pelin teksteihin hiukan lisää, sillä parhaat murjaisut ovat manuaalissa. "Kuinka Space Quest V tehtiin" on varsin hauska.
Mutta kyllä SQ5 toistaiseksi ainakin vuoden toiseksi hauskin peli on.
89
