Spaceward Ho! – Galaksinvaltaajan päiväuni

Kaikkihan muistavat klassisen avaruuspelin nimeltä Reach for the Stars? Muistavathan? Jos eivät, niin sepä ikävää, sillä RftS oli yksi 80-luvun lopun parhaita tietokonepelejä, jonka imu veti vertoja itselleen Empirelle.

Reach for the Starsin ideana oli vallata galaksi kolmelta muulta pelaajalta, joiden takana saattoi piillä joko tietokone tai pikapuoliin entinen ystävä. Grafiikka oli toteutettu huimaavasti viritellyillä erikoismerkeillä, eikä taisteluista tai muusta pelin kulusta saanut kuin numerotietoa. Mainittakoon myös, että peliä pelattiin kynnet verillä kuukausitolkulla!

Jo Spaceward Ho!:n takakannen tekstit nostivat kylmät väreet testaajan pintaan: jos RftS oli vähällä aiheuttaa avioeron, mitä pahaa saa aikaan peli, jossa sen puutteet on korjattu? Ja mikä pahinta: jota voi pelata lähiverkossa!

Melkein valmiita avaruusraketteja

Tavoitteena on siis rakentaa avaruusaluksia ja perustaa siirtokuntia ja täyttää niillä galaksi. Sääli vain, että pelissä voi mellastaa jopa 20 samaan päämäärään pyrkivää tietokoneen tai ihmisten ohjaamaa pelaajaa.

Jotkut planeetat voi muokata niin maankaltaisiksi, että ne pystyvät tarvittaessa pitämään itse huolta itsestään, mutta myös huonoihin planeettoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Pelkkien ihmiselle kelpaavien planeettojen metallivaroin ei kunnon avaruuslaivastoa rakenneta. Esimerkiksi ensimmäinen siirtokuntien perustamiseen kykenevä alus vie kotiplaneetan kaiken teollisen tuotannon _ kolmenkymmenen vuoden ajalta. Ja sitten joku #$%?= tulee ja ampuu sen tohjoksi parissa viikossa kyhätyllä hävittäjänromulla.

Alusten lisäksi pelaaja joutuu sijoittamaan vähiä varojaan eri alojen tekniseen tutkimukseen. Tai joutuu tappelemaan ritsoilla lasereita vastaan. Muita tutkimuskohteita ovat alusten lentosäde, nopeus, suojat ja koonpienennys. Pienemmät alukset ovat kalliimpia mutta vievät vähemmän metalleja, joita on galaksissa vain rajallinen määrä. Ja sitä mukaa kun kehitys kehittyy, pelin avaruusalusten ulkonäkö muuttuu raketin nokalle viritetystä katapultista ärjyväksi pääkalloksi asti (realismia sano).

Pelaaja joutuu todella suunnittelemaan omat aluksensa tiedustelu-, taistelu-, asutus- ja puolustustehtäviin. Uuden mallin prototyypin rakentaminen on kuitenkin kallista, sillä kuluihin lasketaan myös piirustusten ääressä äheltävien inkinöörien palkat ja testipenkissä räjähtäneet "melkein" valmiit tekeleet. Noussut teknologian taso ei siis vaikuta jo rakennettuihin ja rintamalla kiipelissä oleviin aluksiin. Uusi ehompi aluspolvi on suunniteltava ja rakennettava alusta alkaen. Joskus voi tosin odottaa parin kolmen teknologiatason ylitse ja säästää suunnittelukuluissa. (Kunhan joku ei käytä tilaisuutta hyväkseen ja hyökkää juuri sillä hetkellä kun laivasto on täysin vanhentunut ja uuden täystuhoristeilijän proto vasta telakalla.)

Osan rahoista voi myös säästää siltä varalta, että joku inha vastustaja valtaa yllätyshyökkäyksellä kaikki tuottoisat siirtokunnat. (Niin käy kun pihtaa rahojaan eikä osta niillä puolustussatellitteja.) Pelaaja joutuu siis raapimaan päätään jo pelkästään laivastonsa luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Tarpeen vaatiessa hän voi poistaa aluksia tai kokonaisia alustyyppejä käytöstä, ja vapauttaa niihin sidotun metallin uusiokäyttöön.

Sitten pitäisi ruveta jakamaan kullekin planeetalle jyvitettyjä resursseja maankaltaistamisen, kaivostoiminnan ja alusten rakentamisen välille. Vai pitäisikö planeetta sittenkin hylätä metallivarojen ehtyessä? Mutta hetken (pari viikkoa) pelattuaan huomaa yllätyksekseen kaipaavansa RftS:n lisäsääntöjä, jotka on jätetty Spaceward Ho!:sta pois. Ilmeisesti verkossa peluu olisi muuttunut mahdottomaksi jonkun halutessa novia, toisen xenofobeja ja kolmannen ties mitä.

Kaunista, kaunista

On aina ilo törmätä peliin, jonka suunnittelijat ovat ajatelleet ensin ja koodanneet vasta sitten. Vanhan RftS:n ongelmanahan oli pysyminen edes joten kuten perillä pelin etenemisestä. Nyt kaikki olennainen on kerralla näkyvissä. Esmes planeettojen omistajat ja taloudellinen tila käy silmäyksellä ilmi planeettojen "päässä" olevista hatuista. Lisäksi resurssien jako aurinkokuntien, suunnittelun ja säästöjen välillä voidaan esittää joko lineaarisella tai logaritmisella asteikolla. Kuulostaa tylsältä mutta helpottaa hienosäätöä melkoisesti. Arvojen muuttaminen tapahtuu suoraan asteikolta eli hiirellä palkista kiinni ja venytys uuteen arvoon. Parasta mitä tällä saralla on tähän mennessä nähty.

Peli myös varoittaa pelaajaa, jos tämä on tekemässä typeryyksiä eli kokemattominkaan tohelo ei onnistu tappamaan siirtokuntiaan nälkään kuin vahingossa.

Pelin graafinen käyttöliittymä on tuttu Windows kolmosesta eli Windowsin käyttäjille pelin kynnys on todella alhainen. Windowsia ei kuitenkaan tarvita, sillä Spaceward Ho! sisältää itsessään käyttöliittymänsä pyörittämiseen tarvittavat rutiinit. Sitä voi toki pelata myös Windowsista ja tietysti myös Windows-versiona.

Myös kopiosuojaus on toteutettu pirullisen ovelasti, uskonkin monen piraatin repivän tällä hetkellä haituvia päästään. En kuitenkaan paljasta jippoa tässä, etteivät lainrikkojat osaa varautua siihen. Ostakaa omanne ja olkaa sovussa omantuntonne kanssa.

Teknisellä puolella miellyttää laaja ääni- ja näyttötuki. Pelistä lähtee siedettävät efektit jopa PC:n omalla kaiuttimella, mutta se tukee myös kaikkia allekirjoittaneen tuntemia äänikortteja sekä joitakin ennestään tuntemattomia. Näytön puolesta peliä voi pelata jopa Hercules-näytöllä, mutta parhaimmillaan päästään Super-VGA-tilassa 1024 x 768 pisteen tarkkuuteen 256 värillä. Siinä mahtuu näytölle jo vähän isompikin galaksi _ kerralla.

Verkossa eli ei

Ensimmäinen toimenpiteeni Spaceward Ho!:n saatuani oli asentaa se verkkoon. Ja asentaa se verkkoon, ja muokata koneeni muistimäärityksiä ja ohjelman asetuksia ja verkko-ohjainten määrityksiä ja ... Arvannette loput. Urakkaan tuhraantui kolme työpäivää.

Ensinnä kaikkien verkko- ja VESA-ohjainten (SVGA) jälkeen koneesta ei tahtonut millään löytyä riittävästi perusmuistia Spaceward Ho!:n tarpeisiin (runsaat 550 kt). Kun kaikki turha oli lopulta karsittu pois, peli ja käyttämäni verkko-ohjain eivät suostuneet yhteistyöhön. Vika on kuitenkin mitä todennäköisemmin verkon eikä suinkaan pelin puolella.

Toinen mielenkiintoinen verkko-ongelma on tietysti ohjelman lisenssi. Ainakin hyötysoftapuolella on eri asia ostaa ohjelma omaan koneeseen kuin verkkoon, jossa se on vapaasti monen käyttäjän käytettävissä. Nukkuisin yöni paremmin, jos pelin dokumenteissa mainittaisiin, että Spaceward Ho!:n saa asentaa verkkopalvelimeen _ ilman eri sopimusta/lisenssiä/hintaa/oikeudenkäyntiä.

90