Sota ei ole hauskaa. Spec Ops on sotapeli. Se ei ole hauska. Se on suorastaan veret seisauttava kokemus.
Spec Opsin juuret juontavat PC-puolelle. Brittiläinen Runecraft on puurtanut projektin kimpussa pitkään ja peli ilmestyi kauppoihin ilman suurempaa hälyä. Spec Ops on sotilaan olan yli kuvattua maasotaa, johon on näön vuoksi liitetty strategisia elementtejä. Paino on enemmän sanalla toiminta kuin simulaatio.
Sotaa käydään viiden sissin voimin, joista maastossa ryynää kerrallaan vain kaksi miestä. Miehet valitaan tehtäviin taitojensa perusteella, sillä räjähde-ekspertti tuhoaa siltoja tehokkaammin kuin tavallinen kiväärimies. Taistelutantereita on viisi: Siperia, Bosnia, Irak, Pohjois-Korea sekä Vietnam ja ne jakautuvat vielä useaan vaiheeseen.
Saumatonta tiimityöskentelyä
Yksin pelatessa kontrollin voi siirtää jommalle kummalle sotilaalle ja kone ohjaa silloin toista miestä. Kaverille voi antaa yksinkertaisia komentoja, kuten: seuraa, jää tähän, ammu suojatulta tai mene eteen. Tyhmä tekoäly pitää huolen siitä, että kaverin tekemisiin ei voi luottaa.
Kaksinpelinä Spec Ops muistuttaa todellista taisteluparitoimintaa. Jaetulla ruudulla molemmat ohjaavat omaa sotilastaan täysin itsenäisesti. Kaksinpelissä voi edetä paljon älykkäämmin. Suojatuli on silloin todella suojatulta, edellyttäen, että kaveri ei ammu omia. Sääli, että Spec Ops ei tue linkkipelimahdollisuutta.
Graafikka on kelvollista. Sekaan on ripoteltu pieniä jippoja, kuten räjähdyksen voimasta kaatuvia puita. Ääniäkään ei voi moittia. Aseiden papatus kuulostaa nasevalta ja jokainen ammuttu vastapuolen sotilas parkaisee sydäntäsärkevällä äänellä, mihin alkaa parin ensimmäisen tehtävän jälkeen kypsyä. Musiikkiakin on, mutta se ei jää erityisesti mieleen.
Turhauttavaa ryynäämistä
Lupaava peli-idea ja toimiva pelirunko on pilattu aivan älyttömällä tehtäväsuunnittelulla ja omituisilla aikarajoilla. Jo ensimmäinen yötehtävä Siperiassa paljastaa Spec Opsin suurimman vian. Sen sijaan, että pelaaja etenisi maastossa hiiviskellen ja salakavalasti vihollisia napsien, tiukka aikaraja pakottaa hänet ryntäämään pyssyt paukkuen suoraan suden suuhun. Operaatio muuttuu kilpajuoksuksi kelloa vastaan ja metsän siimeksestä löytyvien ensiapupakkausten keruuksi.
Tehtävää eivät helpota ylimalkaiset tehtävänkuvaukset. On vähemmän hauskaa, kun vaivalla suoritettu sillanräjäytysoperaatio epäonnistuu partion odotellessa turhaan helikopteria rotkon väärällä puolella.
Spec Ops vaikeutuu rajusti loppua kohden. Vihollisia vilisee lähes jokaisen puun takana ja miinoja on kylvetty kaikkialle. Onneksi pelin saa tallentaa jokaisen vaiheen jälkeen. Yli-inhimillisestä vaikeusasteesta huolimatta Spec Ops tarjoaa ajoittain nautittavia hetkiä. Niitä on kuitenkin aivan liian harvassa, jotta pelistä jaksaisi innostua pidempään.
70
