Voiko peli enää mariokartemmin alkaa? Tai jatkua? Funcomin Speed Freaks on häpeämätön kart-kaahailu esikuvansa jäljillä.
Kaikki esikuvan klassikoksi kohottaneet ominaisuudet ovat mukana ja vielä höystettynä muutamalla uudella jipolla. Speed Freaks on nautittavan intensiivinen ajopeli, jossa riittää purtavaa kokeneellekin.
Mario Kartin malliin Speed Freaks marssittaa areenalle melkoisen söpöläisarmadan. Ohjastettavat oliot ovat jotain ihmissuvun ja sarjakuvasankarin väliltä. Itse pelitapahtumiin hahmonvalinnalla ei ole liiemmin merkitystä. Kärry kulkee napakasti olipa ratissa kuka tahansa.
Speed Freaksin rakenne on tuttu, turvallinen ja tietenkin esikuvansa kaltainen. Helpoin liiga on taltutettava ensiksi. Se koostuu neljästä viiden kierroksen mittelöstä, joissa jokaisessa on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon. Vain kokonaiskilpailun voitto avaa tien medium-liigaan, joten pelkillä pronssisijoilla ei etene.
Lopulta pelaajaa odottaa tietenkin kaikkein vaikein liiga. Uusi liiga tuo ihailtavaksi kokonaan uudet radat, mikä motivoi melkoiseen mitalijahtiin. Yhden kisan mittelöt ja aika-ajot jo avatuilla radoilla ovat myös mahdollisia. Tuttuudestaan huolimatta pelin rakenne on toimiva.
Radat ovat värikkäitä ja vaihtelevia. Kaikenlaista radanvierustilpehööriä on sulostuttamassa tunnelmaa avokätisesti. Huvipuiston laitteet ovat toimintakunnossa, vaikkei niillä ole itse pelin kannalta mitään käytännön merkitystä.
Erilaiset ratamateriaalit pitävät hoksottimet hereillä. Asfaltilla renkaat pureutuvat tiehen napakasti, soralla mennään sivuluisussa niin, että reunat kolisevat. Yleisön hurraa-huudot kannustavat eteenpäin, mutta itse autojen tuhnua pihinää ei tule ikävä. Musiikki on harvinaisen mitäänsanomatonta pimputtelua, vaikka istuukin peliin toisaalta hyvin.
Peukalo ja tehosekoitin
Speed Freaks vaatii leikkisästä teemastaan huolimatta vankkaa paneutumista. Pelaajan on keskityttävä siihen täysipainoisesti, muuten sijoitus ei ole häävi. Kontrollit ovat hienovaraiset, mutta tuntuvat etenkin aluksi vallan lipeviltä ja herkiltä. Peukalon pitää pysyä pirteänä, sillä paineltavia nappejakin on enemmän kuin ajopelissä keskimäärin, vaikkei vaihteista tarvitsekaan huolehtia.
Kysymysmerkein koristetut kykypallerot tulevat tositarpeeseen. Ilman niiden oikeaoppista hyötykäyttöä voitto jää pelkäksi unelmaksi ja pelaajan on tyytyminen jäännössijoihin. Lisävauhdin toivossa kannattaa yrittää koheltaa rataan piirrettyjen turbonuolien yli. Pikaponkaisun mahdollistavat nitropallerotkin on syytä kerätä parempaan talteen, sillä niiden tuoma lisäpuhti saattaa osoittautua loppusuoralla ratkaisevaksi.
Vaihtoehtoisista reiteistä on ehdittävä valitsemaan se kaikkkein nopein ja näppärin, jotta mitalisija varmistuisi. Jossakin sopivassa välissä mukaan napattu ohjuskin on laukaistava kohti edessä köröttelevän takapuskuria.
Speed Freaks osoittaa, kuinka intensiivinen hyvä ajopeli voi parhaimmillaan olla. Yhtään turhaa ja tylsänpulleaa hetkeä ei ole tarjolla. Pelin antamien impulssien ilotulitus menee lopulta vääjäämättä perille sinne jonnekin aivopoimujen kätkössä piilottelevaan surinakeskukseen. Speed Freaks paljastuu nautittavan addiktiiviseksi ja mukaansatempaavaksi elämykseksi.
Perinteet kunniaan
Kykyarsenaalia voisi kritisoida perinteiseksi jos haluaisi. Edellä ajavaa voi kutitella sekä tavallisilla että automaattisesti maaliin hakeutuvilla ohjuksilla. Konekiväärikin on käytettävissä, jos siltä tuntuu. Takana uhittelevan kiusaaminen sujuu näppärästi vihreän limalätäkön avulla. Kaukana edessä porhaltavien eloa voi puolestaan häiritä POP-pläjäyksellä tai sateenkaarisuihkulla, jotka hillitsevät vihulaisten ajointoa hetkeksi.
Mukana voi olla kerrallaan vain yksi kyky, mutta kysymysmerkkilaatikon läpi ajaminen aktivoi uuden ominaisuuden hetkeksi näkyville ruudun oikeaan laitaan. Jos kyky miellyttää, mukaan jo kahmittu on syytä käyttää salamannopeasti pois, muutoin uusi ominaisuus ei tartu mukaan. Huolimatta tuttuudesta lisukkeet ovat toimivia ja niitä kaikkia tulee käytettyä.
Moninpelaamaan pääsee kuten lajityypin perinteisiin hyvin sopii. Toimiva nelinpeli on sopivassa seurassa taatusti hauska kokemus. Grafiikkaa toki joudutaan tuolloin karsimaan, mutta pelitapahtumista saa onneksi selvän. Parhaan kierrosajan metsästys aika-ajossa voi sekin käydä heikkohermoisen turmioksi. Siitä pitää huolen omaa huippusuoritusta mallaava haamuauto, jonka kanssa kisaaminen on parhaimmillaan usvainen elämys.
Joskus osaset yksinkertaisesti loksahtavat kohdalleen. Speed Freaks on juuri sopivasti hiukan enemmän kuin pelkkä osiensa summa. Vaikka kloonailuun pitäisi suhtautua kriittisesti jo ihan periaatteesta, jostain kumman syystä Speed Freaks ei tässä suhteessa raivostuta eikä edes rasita. Ja mikä parasta, se tuntuu jopa paremmalta ja napakammalta kuin Nintendon oma viimeisin Mario Kart -luomus. Kloonailu hillitsee kuitenkin pinnojen ropinaa. Vähemmän kuin yhdeksällä alkava olisi tälle pelille vääryys.
90
