Speed Kings (nettiarvostelu) (GameCube) – On se hurja

Speed Kingsissä yhdistyvät vauhti ja vaaran tunne. Ideana on ajaa tehokkailla moottoripyörillä liikenteen seassa nopeammin ja näyttävämmin kuin muut. Kaikki keinot ovat sallittuja, myös vastustajien töniminen ja potkiminen. Kuulostaako tutulta?

Road Rashin jalanjäljissä taapertava Speed Kingsin resepti on kuin suoraan Mummo Ankan arcadekaahailuoppaasta: 18 rataa, 22 moottoripyörää maustettuna perinteisillä yksin- ja moninpeleillä sekä tempuilla. Keuliminen ja eturenkaalla ajo ovat peruskauraa, mutta motskatin päällä seisominen joko käsin- tai jaloin vaatii jo taitoa ja riittävän pitkän suoran.

Vaikka Artsi Nyqvistin legendaarinen puukenkätemppu ei kuulu repertuaariin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää enemmän kuin tohtori määrää. Kanssakilpailijoiden lisäksi menoa vaikeuttavat hektinen liikenne ja kadulle ilmestyvät esteet. Väistely onnistuu toimintaleffoista tutulla niksillä, jossa mopo kaadetaan kyljelleen, sujahdetaan rekan ali ja noustaan takaisin pystyyn.

Liikenne on niin vilkasta, että romua syntyy runsaasti. Kolarit ovat ikävännäköisiä, vastaantulevaan autoon osuessaan prätkä menee säpäleiksi ja ukko lentää kaaressa asfalttiin. Ambulanssia ei kuitenkaan tarvita, sillä jo sekunnin kuluttua onnettomuudesta mies ja pyörä ovat kunnossa. Meno jatkuu kuin mitään ei olisi koskaan sattunutkaan.

Speed Kingsin sielu on laittomat kokoontumisajot, jossa kuusi kuskia kisailee voitosta. Jokaisessa tapahtumassa ajetaan kolme kisaa ja voitto palkitaan uusilla radoilla ja pyörillä. Lopussa vain ykköstila ratkaisee, mutta halutessaan voi ansaita myös kunnioituspisteitä tekemällä ennalta määrättyjä temppuja.

Climax tunnetaan myös Xboxin erinomaisesta MotoGP-sarjasta, joten sen takia yllätyin totaalisesti huonosta ohjaustuntumasta. Suurissa nopeuksissa mopo on kiikkerä, aivan kuin hyrrävoimat puuttuisivat kokonaan. Pienikin tatin liikautus heittää prätkän vastaantulevan rekan etumaskiin.

Vaarallinen ajo lataa powerband-mittaria. Burnoutin läheltä piti ohittelu on Speed Kingsissä viety astetta pidemmälle. Dingin saamiseksi pitää osua vastaantulevan auton kylkeen, mikä on herkän ohjauksen takia sattuman kauppaa. Boostia voi ladata myös temppuillen, mikä sekin on vaikeaa vilkkaan liikenteen vuoksi.

Muistipeli

Hyvä muisti helpottaa ajamista, sillä kisojen aikana ajetaan yleensä kolme kierrosta ja liikenne käyttäytyy ennalta ohjelmoidusti. Se vasemmalta tuleva kottero on taatusti samassa paikassa myös seuraavalla kierroksella, minkä vuoksi ajaminen muistuttaa shoot 'em, uppia, jossa jokainen vihollisaalto noudattaa ennalta määrättyä kaavaa.

Speed Kings on vaikea. Vauhti on alusta asti huimaa eikä se juurikaan pelin edetessä lisäänny. Sen sijaan radat tulevat mukaisemmiksi, jolloin pyörä on tämän tästä pötköllään, minkä jälkeen checkpointtien ohittaminen ajoissa vaikeutuu.

Kaiken muun lisäksi kilpailuissa on vahva kuminauhaefekti, joka suosii huonoa kuljettajaa, mutta rankaisee kohtuuttomasti hyvää kuskia. On todella raivostuttavaa ajaa koko kisa ylivoimaisessa johdossa ja mällätä hieman ennen maalia, jolloin viisi muuta motoristia sujahtavat sukkana ohi.

Visuaalinen anti on pelkistettyä, mutta vastapainoksi kuva päivittyy vikkelästi laajakuvaruudulla olipa ruutu jaettu tai ei. Yleisvaikutelma on siisti ja piirtohorisontti on kaukana, mutta kaukana olevia kohteita on silti vaikea hahmottaa. Onneksi vastaantulevat autot vilkuttavat valojaan, muuten niiden havaitseminen ajoissa olisi lähes mahdotonta.

Äänet ovat mitäänsanomattomat. Näin vaisuja prätkiä en muista kuulleeni vähään aikaan. Geneerinen hilipati-himppan musiikki jää taustalle eikä onneksi ärsytä pahemmin.

Speed Kingsissä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta ajonautinto jää hetkittäiseksi. Suuri osa ajasta menee samoja ratoja yhä uudelleen ja uudelleen opetellessa. Erillinen temppukisa on myös ihan kiva idea, mutta kokonaisuudesta jää silti laimea maku. Ohje tosielämästä pätee tässäkin. Koeaja ensin.

70