Transformers paljastui positiiviseksi yllätykseksi, Chronicles of Riddick osoittautui lähes mestariteokseksi, nyt Spider-Man 2 saa huippupisteet. Eikö maailmassa voi enää luottaa edes lisenssipelien huonouteen?

New York, korkean pilvenpiirtäjän katolla. Tuuli ulisee korvissa. Eteen lankeaa koko Manhattan, satoja, ellei tuhansia rakennuksia. Hieman vauhtia, hyppy tyhjyyteen, voltti ihan vain huvin vuoksi, vapaata pudotusta. Lopulta laukaisen seitin, joka tarttuu viereisen talon seinään. Kolmen korttelin päässä tarvitaan supersankaria. Fiilis ei voisi olla mahtavampi.

Spider-Man 2 muistaa pelaamisen säännön numero yksi. Kaiken ei tarvitse näyttää komealta, kunhan pelaamisen on hauskaa. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole merkitystä.

Kierrätys kannattaa

Spider-Man 2 todistaa, että kyllä hyvä kopio aina huonon alkuperäisidean päihittää. Grand Theft Autosta on napattu elävä suurkaupunki, suhteellisen vapaa eteneminen (paremminkin vapauden mielikuva) ja lukuisat sivutehtävät. Supersankaripeliin idea sopii täydellisesti.

Manhattan näyttää aluksi legokaupungilta, koska yksityiskohtien sijaan on järkevästi satsattu pelialueen laajuuteen. Ei kulu kuin puoli tuntia, kun Hämiksen Manhattan tuntuu uudelta kotikaupungilta. Telkkarista tutut maamerkit ovat paikallaan, kaupungissa riittää tutkittavaa ja löydettävää lähes loputtomasti. Välillä kannattaa unohtaa pääjuoni ja nauttia vain miljööstä.

Tiheään rakennettu pilvenpiirtäjien New York on ehkä maailman vertikaalisin kaupunki. Peli tavoittaa hienosti tämän oleellisen piirteen Isosta Omenasta. Kun Spider-Man kiipeää pilvenpiirtäjään, se todella tuntuu siltä. Korkeusvaikutelma on sananmukaisesti huimaavan upea. Kun ottaa kartan esiin, kamera nousee taivaisiin portaattomasti. Kaunista.

Pääjuoni on jaettu yli kahteenkymmeneen kronologiseen jaksoon, joten täysin vapaasta pelaamisesta on turha puhua. Sen sijaan sivutehtäviä voi suorittaa mielensä mukaan, pidin erityisesti piilopaikkojen ja pilvenpiirtäjä-merkkien etsimisestä.

Kaupungin ihmiset tarvitsevat monenlaista apua. Toisinaan työmies on putoamassa katolta, joskus on saatava kiinni lapsen ilmapallo tai joku on joutunut ryöstön uhriksi. Pitkän päälle sivutehtävät kyllästyttävät toistonsa vuoksi. Kun on napannut kiinni 20. autolla paikalta pakenevan ryöstökoplan, tulee mieleen, että kaupungin poliisikin voisi joskus suojella veronmaksajia.

Seitin varassa

Tekijätiimi Treyarch on satsannut suurkaupunkimiljöön lisäksi liikkumiseen. Kaupungissa eteneminen seittien varassa on juuri niin elokuvamaista kuin pitää ollakin. Kakkososassa seitit tarttuvat taloihin, eivätkä roiku ilmassa kuten ennen. Seittihyppelyn vaikeusaste on kohdallaan. Sen oppii helposti, mutta täydellinen hallitseminen vie aikaa. Lisäksi Hämis oppii pelin aikana uusia temppuja.

Erityisen mukavaa on riisua roistot aseista seittilingolla. Seititettyjä kriminaaleja voi heitellä ilmaan tai kääriä siistiin pakettiin, jolloin operaatio turpiinveto saa uusia ulottuvuuksia. Lähitaistelukombot näppäinsarjoineen ovat rasittavaa muistipeliä, mutta ei niitä kaikkia tarvitse opetella ulkoa, sillä muutamallakin liikesarjalla pärjää.

Spider-Man itse on kohtalaisen näköinen, mutta Mary Janea ei Kirsten Dunstiksi tunnistaisi ja tusinakaupunkilaisetkin ovat aivan karmean näköisiä. Julkaisukiireessä on peliin osunut muutamia grafiikkabugeja, sillä esimerkiksi toistensa läpi ajavia autoja näkee silloin tällöin.

Tobey Maguire, Dunst ja tarinan roistoa Doc Ockia esittävä Alfred Molina ovat dubanneet hahmojensa puheet. Musiikki on osaksi elokuvasta ja osaksi peliä varten sävelletty, joten äänet on kunnossa. Ei viitsitä puuttua tavallisten kaupunkilaisten tönkköyteen tämänkin asian suhteen.

Hätäilemällä Spider-Man 2:n vetää läpi noin kymmenessä tunnissa, mutta kaikki paikat tutkimalla ja sivutehtävissä aikaa saa kulumaan enemmän. Spider-Man 2:sta voisivat kaikki lisenssipelien tekijät ottaa mallia. Vaikka pelkkä nimikin myy, kukaan ei kiellä tekemästä sen lisäksi vielä hyvää peliä. Ties vaikka sellainen myisi vielä paremmin.

* * * * *

Vältä PC:tä

Spider-Man 2 on PS2:lla, Xboxilla ja GameCubella sama peli. Tuskin kukaan yllättyy, kun porukan tehokkain Xbox pyörittää grafiikkaa muita hieman vaivattomamman tuntuisesti. Jos silmien eteen tuotaisiin satunnaisesti minkä tahansa konsolin versio, kestäisi aikansa ennen kuin uskaltaisi arvata, minkä laitteen Spider-Man 2 on kyseessä. Sittenkin saattaisi arvata väärin. Spider-Man 2 on jokaisella konsolilla vakuuttava tekninen taidonnäyte.

Sen sijaan PC-versio on tyystin eri peli, joka on suunnattu lapsille. Ikävä kyllä PC-versio on lisäksi huono ja lyhyt peli.

Seitti lisääntyy

Kaikki ovat jo nähneet Spider-Man 2:n ja sen yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista supersankari- ja sarjakuvaelokuvaksi havainneet. Menestys on ollut sitä luokkaa, että Spider-Man 3:lta ei säästä meiltä mikään muu kuin maailmanloppu.

Näillä näkymin elokuva saa ensi-iltansa 4.7.2007. On kuitenkin etäisesti mahdollista, että ensi-ilta on jo vuonna 2006. On puhuttu peräti kuudesta Hämis-leffasta. Ohjaaja Sam Raimi ja näyttelijät Tobey Maguire ja Kirsten Dunst ovat kuitenkin uhanneet lopettaa kolmannen elokuvan jälkeen.

Sarjan kolmas elokuva ei ole aivan ongelmaton. Sonyn Columbia Pictures on tuottanut ja levittänyt edelliset kaksi elokuvaa, mutta Spider-Manin oikeudet omistava sarjakuvafirma Marvel on nostamassa oikeusjuttua Columbiaa vastaan. Kyse on rahasta, mistäpä muustakaan. Tämä tuskin estää elokuvan valmistumista, mutta voi viivästyttää sitä.

Käsikirjoittajaa ei ole valittu, joten juonesta on liikkeellä vain huhuja. Kakkososan lopun perusteella Green Goblin tekee paluun, jolloin remmiin astuu alkuperäisen pahiksen (Willem Dafoe) poika (James Franco). Myös huhut Doc Ockin uudesta esiintymisestä ovat vahvoja.

Uusia roistoehdokkaita ovat ainakin Spider Slayer, Man Wolf, Lizard, Venom, Electro, Kraven the Hunter, Mysterio, Sandman, Vulture ja Carnage. Seksikäs naispuolinen Black Cat olisi myös fanien mieleen, vaikka ei varsinainen roisto olekaan. Pahiksen rooliin on esitetty ainakin Vin Dieseliä.