Radioaktiivisuus puree muihinkin kuin vihreiden vaalitoiveisiin, esmes opiskelija Peter Parkeriin.
Hämähäkkimiehen seitinohuessa tarinassa Mysterio ryövää aika-avaruutta taivuttavan taikalaatan, mutta Hämähäkkimies sattuu paikalle ja estää ryövärin pahat aikeet. Taistelun tuoksinassa laatta pirstoutuu palasiksi ja leviää rinnakkaisulottuvuuksiin. Hämiksen on kerättävä kivipaasi kasaan ennen kuin pahikset saavat palaset käsiinsä.
Tarina on vain tekosyy nivoa yhteen peräti neljä eri Hämis-hahmoa Marvelin lukuisista sarjakuvista. Mukana ovat klassinen Amazing Spider-Man, nuorempi Ultimate-Hämis Venomin symbioottipukuun pukeutuneena, vuoden 2099 Nueva Yorkista kotoisin oleva tulevaisuuden Hämppyheikki ja sarjakuvarintamalla tuoreempi tapaus, 1930-luvun New Yorkin synkillä kujilla seikkaileva Spider-Man Noir.
Jokainen Hämähäkkimies metsästää laatanpalasia omissa ulottuvuuksissaan. 14 kenttää ovat suoria putkia, joissa tappelut ja loikintakohdat vuorottelevat mukavaan tahtiin. Vaikka pelin takakansi väittää jokaisen Hämiksen olevan uniikki, oikeasti vain Spider-Man Noirin hiiviskelykentät muuttavat oleellisesti mättöloikkakaavaa.
Pahisten joukoissa veuhtoo Hiekkamies, tohtori Mustekala ja Korppikotka, sekä jokunen yllättävämpikin kasvo, kuten Ryhmä X:stä lainattu Juggernaut ja hilpeä Deadpool. Vauhdikkaita tilanteita piisaa, sillä kohtauksissa loikitaan jättiläismäisen pyörremyrskyn heittämiä tavaroita pitkin tai paetaan hyökyaallon alta. Valitettavasti niin kentissä kuin pomoissa parhaat paukut kulutetaan jo pelin ensimmäisellä puolikkaalla.
Naapurikateus
Viime vuoden paras peli, Batman: Arkham Asylum, veti supersankaripelien laatutason Gothamin kattojen korkeudelle. Sieltä Lepakkomies heittää varjonsa Shattered Dimensionsin ylle. Detective visi... spider sensellä näkee viholliset seinien läpi sekä rakenteiden heikkoudet, ja Batm... anteeksi, Spider-Man Noirin ripustellessa rosvoja roikkumaan taustalta ei puutu kuin Mark Hamill kikattamasta megafoniin täydellisen déjà vun aiheuttamiseksi. Edes Linnunpelätin ikimuistoiset kohtaukset eivät ole välttyneet plagioinnilta.
Ääninäyttelyyn on hankittu varsin mainio kattaus toimivia näyttelijöitä, kuten Neil Patrik Harris Amazing-universumin Hämähäkkimiehenä ja John Di Maggio Noir-Nuijapäänä. Jos Kravenin ääninäyttelijä kuulostaa tutulta, niin ei ihme, sillä täysin samalla aksentilla Jim Cummings veti aikanaan Minscin roolinsa Baldur’s Gateissa. Myös Stan Lee on ujutettu mukaan juontamaan välivideoita.
Vaikka ääninäyttely toimii, ei dialogista voi sanoa samaa. Hämähäkkimiehen tavaramerkkinä toimivat sutkautukset alkavat ärsyttää jo tutoriaalikentässä, ja ilmiselviä ratkaisutapoja korostavat Madame Webin itseääntoistavat neuvot saavat näkemään punaista.
Tuttuuden tunteestaan huolimatta Spider-Man Noirin osuudet nousevat pelin ehdottomiksi valopilkuiksi, sillä mustavalkoisen synkkä maailma ja rauhallinen hiipiminen iski minuun kuin batarang takaraivoon. Siinä missä Noir kulkee varjoja pitkin väistellen konnia ja pyrkien mahdollisimman huomaamattomiin tainnutuksiin, on kolmella muulla Hämiksellä flengaileminen ja taisteleminen suoraviivaisempaa.
Neljän eri Hämiksen maailmat ovat tyyliltään aivan erilaisia, sillä maisemat vaihtuvat neonhelvetistä sarjakuvamaisen mustavalkoisiin maisemiin. Eheämpi kokonaisuus tekisi ihmeitä Shattered Dimensionsille, sillä neljän eri Hämiksen seikkailut tuntuvat neljältä erilliseltä seikkailulta ilman minkäänlaista draamankaarta. Toki kaikkien täytyy lyödä lopussa hynttyyt yhteen suurta kliimaksia varten, mutta se on turhan vähän turhan myöhään.
Spider-Man pitää silti mukavasti otteessaan nykynormin mukaisen kymmentuntisensa. Ahkerille pelin läpäisyn jälkeen löytyy tekemistä lähinnä vanhojen kenttien samoamisesta loppujen saavutusten toivossa tai korkeammalla tasolla. Haastetta kaipaavien kannattaa säätää vaikeusastetta alusta asti kovalle, sillä normaalitasolla tuntee olevansa voittamaton supersankari.
Spider-Man: Shattered Dimensions on toimivaa toimintaloikkaa. Jos hämis- tai supersankarisormea syyhyttää armotta, on Shattered Dimensions käypä ostos. Alustavalintaan Pleikkarin ja Xboksin välillä vaikuttavat omat preferenssit achievementien ja trophyjen välillä, sillä muuten pelit ovat lähes identtiset.
50
