www.splitfish.com
Ikuisuuksia jatkunut vänkääminen ohjaustapojen paremmuudesta konsoli- ja tietsikkamiesten välillä päättyy vihdoinkin.
Vannoutuneiden PC-jäärien mielestä räiskintäpelejä ei voi pelata lainkaan padilla ja konsolistit pitävät ohjainkapulansa liipaisimia ainoana oikeana vaihtoehtona vihulaumojen lanaamiseen. Jokaista halottajaa kohden tuntuu löytyvän kymmenkunta CS-sankaria, jotka vannovat hiiren ja näppäimistön nimeen.
Julistan Jihadin päättyneeksi, sillä Splitfish pistää riidan poikki ja padin puoliksi. Vasempaan käteen istutetaan Wiin Nunchukia muistuttava analogikontrolleri ja oikea kätönen saa alleen ihkaoikean optisen hiiren. Kontrolliympyrä viimein sulkeutuu, kun konsolistitkin pääsevät osaksi tarkan hiiriohjauksen iloista.
FragFX herättää uteliaisuuden jo pelkällä ulkonäöllään. Perinteiset ratkaisut on unohdettu ja padiohjauksen ongelmia tarkastellaan rohkeasti laatikon ulkopuolelta. Klassisia PC-teemoja ja Wiin kontrolleja yhdistelevä lopputulos pelittää ihailtavan hienosti ja laite toimisi mainiosti myös PC-puolen pelisoftalla. Miksei tätä keksitty aikaisemmin?
Eksynyt oon nappulaviidakkoon
Pleikkapadin namiskuukkelit on sijoiteltu frägikoneeseen pääosin loogisesti ja pienen totuttelun jälkeen sormet löytävät nopeasti suurimman osan nappuloista. Kahdesta erillisestä palikasta koostuva ohjain istuu käsiin kuin valettu, mutta muutama ikävä lapsus tuotteeseen on silti jäänyt.
Ensikohtaaminen rotan kanssa olisi voinut mennä sulavamminkin, sillä Dualshockin oikeanpuoleiset hartianapit on siirretty hiiren ykkös- ja kakkospainikkeiksi. Niissä on tämän vuoksi valitettavan pitkä liikerata, eivätkä painikkeet myöskään naksu kuten perinteisissä jyrsijöissä. Lisäksi padin perinteiset toimintapainikkeet on ryhmitelty rotan vasempaan reunaan todella tiiviiseen rykelmään, mikä saattaa aiheuttaa nakkisormille harmaita hiuksia.
Painikesijoittelussa on kompuroitu kaikkein pahimmin ristiohjaimen kanssa. Nuntsaan sijoitettua ristiohjainta saa toistuvasti etsiskellä, sillä pelatessa se lepää vasemman kämmenen alla. Ongelma olisi voitu ratkaista sijoittamalla hiireen rulla, millä ristiohjaimen emulointi olisi ollut lähes täydellistä. Nyt hiiressä rullan korvaavat R3- ja start-painikkeet.
Analogisten liipaisimien tilalla FragFX:ssä on normaalit digitaaliset painikkeet. Tästä ei aiheudu ongelmia, sillä vetimiä kaipaa alkujärkytyksen jälkeen vähän. Ratkaisu tosin karsii monta pelityyppiä soveltuvuuslistalta, mutta FragFX:llä on vaikea kuvitella pelaavansa jotain muuta kuin räiskintää.
Mein Gott! Se toimii!
FragFX:n suurin yllätys paljastuu testivaiheessa. Se nimittäin toimii ällistyttävän hyvin. Säätämisen jälkeen tähtäin ei pompi kuin satunnaisesti ja kudit löytävät oikean osoitteen huomattavasti tarkemmin kuin padilla. Call of Duty 4:n verkkopelikin alkoi sujua kohtuullisesti, kun padilla suoritettu verrokkitestaus kohotti pistetilaston sijaan ainoastaan verenpainetta.
Kontrolliemulointi ei kuitenkaan ole aivan aukotonta. Konsolijuuret paistavat peleissä läpi pykälittäin liikkuvana katseena, mutta vika on FragFX:n sijaan padien ehdoilla ohjelmoiduissa peleissä. Tähtääminen on pienestä nylkytyksestä huolimatta padiohjausta helpompaa ja lyijynapit löytävät kohteensa paljon paremmin kuin konsanaan kapulaohjaimella.
Ohjain on valitettavasti langallinen, mutta onneksi piuhan pituudessa ei ole pihtailtu. Kolmemetrinen nyöri riittää varsin mainiosti olohuonekäytössä, mutta nykypäivänä johdollinen ohjain on auttamattoman antiikkinen. Hiiren vuoksi ohjain käytännössä edellyttää jonkinlaisen alustan hankintaa, sillä lattialla tai nojatuolin reunalla pelaaminen ei ole se ergonomisin vaihtoehto. Käyttäjäkuntaa karsii myös laitteen vasureita syrjivä muotoilu, sillä FragX on yksinomaan oikeistolaisen työkalu.
Vioistaan huolimatta FragFX helpottaa tietsikkataustaisten sopeutumista konsoliräiskintöjen maailmaan. Yleisohjaimeksi Splitfishin ihmetuotteesta ei ole, sillä se on suunniteltu yksinomaan räiskimistä varten. Autopelejä tällä viritelmällä eivät pelaa kuin masokistit, mutta räiskisitkö sinä rattiohjaimella?
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.7.2009.
www.tigerwoods10.com
tennis.easports.com
EA:n urheilupelien vuosipäivitykset saapuvat varmasti kuin veroehdotus. Tällä kertaa Wii-versiot ovat uuden ohjaintuen ansiosta entistä kiinnostavampia.
Nintendon Wii ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta uudesta MotionPlus-ohjaimesta on vaikea olla pitämättä. Wiin kikkaohjain toimii vihdoinkin niin kuin sen alun perin olisi pitänyt, liikkeet rekisteröityvät paljon aikaisempaa tarkemmin ja pienet kallistelut vaikuttavat peleihin. Wiimoten perään kytkettävän lisäosan voi ostaa erikseen, mutta EA paketoi MotionPlussan uusimpien Wii-urheilupeliensä kanssa samoihin kuoriin. Ohjain toimitetaan ainakin ensimmäisten Tiger Woods PGA Tour 10- ja Grand Slam Tennis -versioiden mukana.
Kaksikosta Tiger Woodsin golf on jo vanha tuttavuus ja sarja on vuosien ajan ollut virtuaaligolfausta parhaimmillaan. Uusimmassa versiossa on muun muassa dynaaminen säätila, joka haluttaessa seuraa valitun radan todellista keliä online-sääpalveluiden avulla. Jos Skotlannissa siis sataa, myös pelissä sataa. Toisena pienenä hienosäätönä radan reunoilla on entistä enemmän yleisöä myös Wii-versiossa.
Merkittävin ero vanhaan on uusi MotionPlus-ohjaus. Jo viime vuoden versiossa lyöminen oli yllättävän realistista, mutta tällä kertaa tarkkuus on aivan eri luokkaa. Liikkeen nopeus ulos ja sisään vedettäessä vaikuttaa lyöntivoimaan ja hienoutena Wiimoten kallistelu sivuille muuttaa mailan kulmaa ja vaikuttaa tarkasti tähtäykseen. Mailalla voi myös seurata palloa iskun jälkeen kokonaan uudella tarkkuudella. Kaikkiaan lyöminen on todella aidon oloista.
Viime vuonna parjattu puttaaminen hyötyy paljon MotionPlussan paremmasta tarkkuudesta. Koska maila reagoi lähes suoraan Wiimoten liikkeisiin, on tuntuma mainio. Pienillä kallistuksilla ja voiman muutoksilla pallo menee juuri sinne minne halutaan – ainakin riittävän treenauksen jälkeen. Pallon seuraaminen putatessa on erityisen mukavaa, nyt pelkkä kosketushetken voima ei enää ole kaikki kaikessa.
Wii-version partypeleistä uusi frisbee-golf hyödyntää MotionPlussaa hienosti. Kiekon viskominen tuntuu niin luonnolliselta kuin muovikapulalla on mahdollista, kiitos kallistusten ja voiman tarkemman huomioimisen.
Koukku takarajalle
Grand Slam Tennis on uusi tulokas EA:n urheilupeliperheeseen, ja aluksi tennistä päästään mätkimään vain Wiillä. Saattaa kuulostaa pelottavalta markkinoiden mielistelyltä, mutta MotionPlus-ohjauksen ansiosta Grand Slam Tennis on ennakko-odotuksia parempaa hupia.
Kaksin- tai nelinpeliä voi pelata samalla koneella tai verkossa ja mukana on Wii-peleille tyypillisiä partypelejä. Koko homman juju on kuitenkin MotionPlus-ohjauksessa, jonka ansiosta Wiimoten heiluttaminen tuntuu hämmästyttävän paljon oikean mailan huitomiselta. Pelaaminen onnistuu myös ilman MotionPlussaa, mutta silloin hommasta katoaa tarkkuus ja lyöntien onnistuminen on kiinni enemmän ajoituksesta ja vähemmän voimasta tai suunnasta.
Suurin uuden ohjauksen tuoma hienous on mahdollisuus kierteen tarkkaan määrittämiseen. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin oikeasti ranteella mailaa kääntämällä. Kallistelemalla pallo lentää intuitiivisesti sinne päin virtuaalikenttää kuin oli tarkoituksin, mikä on yllättävän tyydyttävää puuhaa ajoituksen kanssa säätämisen sijasta.
Graafisesti sekä Tiger Woods PGA Tour 10 että Grand Slam Tennis noudattavat tuttua kymmenen vuoden vanhalta designilta näyttävää Wii-kaavaa. Muodon karuus jäi silti testeissä taka-alalle, sillä MotionPlus-ohjaus todella toimii. Demon jälkeen harkitsin ensimmäistä kertaa Wiin ostamista muuten täyden konepatterin seuraan, mikä kertoo jo aika paljon se.
