Lohikäärme Spyro lentää jälleen. Kolmannessa seikkailussa pelastetaan ilkeän velhottaren ryöväämät lohikäärmeenmunat.
Spyro osoittautuu taas kerran lohikäärmekansan ainoaksi toivoksi. Ilkeä velhotar apunaan pupunoita Bianca ja rhynoc-armeija varastaa lohikäärmeiden koko jälkikasvun toiveenaan elää ikuisesti lohikäärmeen siivistä tehdyllä loitsulla. Spyron tehtävänä on kerätä takaisin maailman toiselle puolelle kätketyt munat ja siinä sivussa autella muitakin sorretun maailman asukkeja.
Sankari itse ei ole varttunut suuremmaksi eikä taitavammaksi. Tynkäsiivillä ei pitkälle liidellä ja aseistuksena ovat vanhat tutut tulihenkäys ja puskeminen. Sukeltaminen ja kiipeily sujuvat vanhasta muistista. Lisäkykyjä kuten lentäminen tai jäähenkäisy saa hetkellisesti käyttöönsä ja rahanahne nalle Moneybags tarjoaa palveluksiaan kovaan hintaan.
Tehtävät ovat samantapaisia kuin Spyro kakkosessa. Juoksemalla, hyppimällä, liitelemällä ja vihollisia listimällä Spyro selvittää kentän alussa annetun ongelman, joka yleensä liittyy tason asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen.
Lohikäärmeenmunia löytyy sieltä täältä ilmaiseksikin, mutta enimmäkseen ne ovat palkintoja kentän suorittamisesta. Munien etsinnän lisäksi tärkein tehtävä on jalokivien keräily, sillä monet tärkeät ovet aukeavat vain rahan voimalla. Munien ja jalokivien haaliminen yhdistyy hiukan kankeasti varsinaiseen juoneen, mutta tällainen teennäisyys vaivaa yleensäkin koko tasoloikkagenreä.
Sivupersoonia
Uusista maisemista huolimatta spyroiluun kyllästyisi nopeasti, ellei mukana olisi aivan uutena elementtinä sivuhahmoja. Jopa kolmasosassa kentistä Spyron paikan ottaakin joku Spyron vapauttamista hahmoista. Uudet hahmot tuovat piristävää vaihtelua humoristisella olemuksellaan ja omilla erikoiskyvyillään ja ovat Spyron apuna taisteluissa.
Kenguru Sheilan vahvuutena ovat massiiviset takajalat, joilla erilaiset potkut ja hypyt sujuvat mainiosti. Oudompi tuttavuus on kersantti Byrd, James Byrd, lentävä pingviini, joka kolibriarmeijoineen ja rakentinheittimineen hoitelee pahimmatkin taistelut. Karvainen köriläs, jeti Bentley, ei loista ketteryydellään, mutta sitäkin enemmän voimillaan ja näppärällä nuijanheiluttelulla. Porukan omituisin tapaus lienee avaruusapina Agent 9 laserpyssyineen, myös Spyron uskollinen jalokivenkeruuapulainen Sparx-sudenkorento pääsee toteuttamaan itseään omissa erikoiskentissään.
Peruskenttiin on kätketty lisäksi lukuisia alikenttiä, joita suorittamalla munasaalistaan voi kasvattaa ja joiden pelaaminen on usein jopa hauskempaa kuin tason varsinainen selvittäminen. Spyro pääsee rullalautailemaan useampaankin otteeseen, pelaamaan kissajääkiekkoa ja tuhoamaan tulikäärmeitä. Bentleyn taitoja koetellaan rämäkässä nyrkkeilyottelussa ja pingviini Byrd saa vastaansa luudalla lenteleviä kissanoitia.
Iltojen iloksi
Kaikkiaan Spyro saa seikkailla läpi 37 tason ja alatason, jotka on jaettu neljän päämaailman ja pahiksen kesken. Tasot ovat laajoja ja teemoiltaan vaihtelevia. Rytmitys on hyvä, sillä alati vuorottelevat peruskentät ja alipelit jakavat pelin sopivan mittaisiin tuokioihin. Vaikeusaste lisääntyy sopivasti pelin edetessä. Bossikentät tuntuvat aluksi hankalilta, mutta kun oikea strategia selviää, eteneminen ei kaadu taistelun mahdottomuuteen.
Grafiikka on värikkään pastellinsävyistä ja välillä suorastaan henkeäsalpaavan kaunista, varsinkin vedenalaisissa jaksoissa ja korkealla yläilmoissa. Musiikki sen sijaan on melko mitäänsanomatonta renkutusta, johon kyllästyy nopeasti.
Tasohyppelyiden todellinen laadun mittari eli ohjattavuus on kunnossa. Ohjausvakautta on hieman parannettu entisestään ja Spyro kulkee juuri sinne minne pitääkin.
Spyro 3 tarjoaa peli-iloa päiväkausiksi niin perheen pienemmille pelaajille kuin varttuneemmillekin. Ikää täytyy ollakin, jotta saisi kaiken irti hauskuuksista ja sisäpiirivitseistä. Varsinkin eri kenttien vastaantulevat hahmot ovat hilpeän hassuja erilaisine korostuksineen. Suorastaan tuolilta tipauttava hetki oli erään kentän Matrix-parodia.
PSonelle ei ole odotettavissa enempää Spyro-seikkailuja. Spyro 3 nähdään vielä PS2-versiona, mahdollisesti viimeistä kertaa. Ehkä onkin parempi lopettaa ajoissa hyvin menestynyt sarja ja päästää Spyro eläkkeelle.
Spyro 3 on lajityypissään erittäin pelattava, viihdyttävä ja hyvin toteutettu, mutta minä ainakin alkaisin kaivata genreen jo uusiakin tuulia. Koko perheen pelinä Spyro 3: The Year of the Dragon toimii kuitenkin erinomaisesti ja on varmasti hyvä valinta Disney-lisenssien rinnalla.
85
